Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on terve itsetunto ja positiivinen sisäinen dialogi
04.12.2022 |
Terveellä tarkoitan sitä, että näkee itsensä rehellisesti (mutta positiivisesti) ja hyväksyy itsensä silti. Ei sellaista, että kuvitellaan pystyvänsä mihin tahansa ja olevansa paras kaikista.
Olen miettinyt, että voiko tätä itsensä rakastamista viedä liian pitkälle? Esim onko siitä oikeasti mitään haittaa, jos hemmottelee ja kehuu itseään usein (siis hiljaa mielessään). Silittelee itseään ja nauttii vaikkapa vaahtokylvystä itsensä kanssa.
Kehittyminen ei ihmisenä loppuisi, vaan mokiin suhtautuisi kannustavasti ja rakentavasti, ei haukkuen ja hajottaen. Palkitsisi itseään kehuilla ja kannustuksilla aina mielessään. Kävisi treffeillä itsensä kanssa.
On helpompi sitten olla muillekin kiva ja antelias, kun itsellä on asiat hyvin. Pahasta olosta ei kumpua terveitä asioita.
Miten teillä? Mitä ajatuksia heräsi?
Kommentit (25)
Mielenkiintoinen kysymys. Itselläni ollut heikko itseluottamus aina vaikka olenkin saavuttanut paljon tavoitteitani kuten korkeakoulututkinnon, lapset, oma talo. Sisäinen puhe moittivaa vaikka kävin myös psykoterapian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian vaikeaa. Ole oma itsesi ja ole sellainen kuin haluat ihmisten olevan sinulle.
Minä olen tuollainen kuin alussa kuvasin. Ap
Avainsana on juuri tuo kehittyminen. Jos minua lyödään, opin välttämään virheitä, jos minua kannustetaan, opin löytämään mahdollisuuksia.
Ihminen omaksuu helposti sisäiseksi puheeksi isän tai äidin äänen, tai myöhemmin ehkä lähipiirin tai kumppanin. On tärkeää tiedostaa, ketkä vaikuttavat sinun käsitykseesi itsestäsi. Oman sisäisen puheen muuttaminen positiiviseksi ei käy hetkessä, mutta ajattelen onnistuvani vähä vähältä paremmin.
Minusta hellivä ja armollinen suhtautuminen omaan ihmisenä kasvamiseen on mitä parhainta aikuiskasvatusta.
Hauska ajatus itsensä treffeille vieminen. Viihdyn kyllä ihan omassa seurassani joten, jos tapaaminen on peruuntunut, jota olen odottanut niin en etsi korvaavaa seuraa.
Jos näen johonkin asiaan vaivaa ja se onnistuu, tsemppaan ja kiitän itseäni.
Kun ammattilainen on saanut näyttämään minut kauniilta, kiitän ammattilaisen onnistunutta työtä ja kerron näyttäväni kauniilta.
Ei mulla tule siliteltyä itseäni, mutta toki koen itseni hemmottelut osana itseni hoitamista. Joskus se on vain ajan järjestäminen itsekseen olemiseen ja nukkumiseen.
Itselleen kauniisti puhuminen ja itsensä tsemppaamista vaikeissa tilanteissa voi harjoittaa, ja vaikka pääosin on hyvä itsetunto niin voi tulla aikoja, kun se on vaikeampaa. Sitten järjestää itselleen taas enemmän aikaa mm. palautumiseen, että kuulee taas omat kauniit sanat itselleen.
Olen kamppaillut sisäisen ankaruuden kanssa ja tajunnut, että on tärkeää olla ystävällinen itselleen. Kuten suhtautuisi ystäviinkin. Haluaa ilahduttaa välillä, voi kehua, kannustaa. Iloitsee onnistumisista. Voi kuunnella myös itseään, kuten muitakin kuuntelee. Pysähtyä miettimään, mitä itse toivoo ja tarvitsee, kun nämä pyrkii myös muiden suhteen huomioimaan.
Ensiksi itselleen tilan ja tunnustuksen antaminen aiheuttaa lähes syyllisyyttä, kun siihen ei ole tottunut. Mutta nyt mietin, miksi kohtelin itseäni niin huonosti niin pitkään. Kun en kohtele muitakaan siten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko tuo mennä mielestänne liian pitkälle, liiallisuuksiin? Ap
Vierailija kirjoitti:
Voiko tuo mennä mielestänne liian pitkälle, liiallisuuksiin? Ap
Mielestäni ei voi. Miten tämä liiallisuus ilmenisi? Itsensä arvostaminen on kuitenkin eri asia kuin piittamattomuus muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tuo mennä mielestänne liian pitkälle, liiallisuuksiin? Ap
Mielestäni ei voi. Miten tämä liiallisuus ilmenisi? Itsensä arvostaminen on kuitenkin eri asia kuin piittamattomuus muista.
En tiedä, eipä kai välttämättä mitenkään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tuo mennä mielestänne liian pitkälle, liiallisuuksiin? Ap
Mielestäni ei voi. Miten tämä liiallisuus ilmenisi? Itsensä arvostaminen on kuitenkin eri asia kuin piittamattomuus muista.
En tiedä, eipä kai välttämättä mitenkään. Ap
Kiinnostaa kuulla, mistä tämä ajatus syntyi? Että se voisi mennä liiallisuuksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyllä ole mitään sisäistä dialogia, ei positiivista eikä negatiivista tai edes neutraalia.
En näe, mitä haittaa voisi olla siitä, että kohtelee itseään hyvin. Kunhan ei ole omahyväinen eikä jyrää muita, mutta ei oman kokemukseni mukaan aito itsensä rakastaminen sellaiseen johdakaan, vaan päinvastoin. Ei ole mitään tarvetta yrittää asettaa itseään toisten yläpuolelle eikä satuttaa toisia, kun on terve itsetunto ja voi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut tuntuvat kuvittelevan, että liiallinen itsensä rakastaminen, tsemppaaminen, helliminen jne. johtaisi haitalliseen narsismiin tms. Mutta nämä ihmiset eivät ymmärrä, että narsismin taustalla on nimenomaan pohjaton epävarmuus ja aidon itsevarmuuden puute. Päinvastoin, mitä terveemmin rakastat itseäsi, sitä täydempi oma kuppisi on eli siitä riittää myös muille. Ei ole mitään sellaista liikaa määrää hyväksyä itsensä. Itsekkyys ja itsekeskeisyys ei kuitenkaan kumpua koskaan rakkaudesta, vaan jonkin puutteesta. Tässä itsensä laiminlyömiseen kannustavassa kulttuurissa vaatii tosi paljon vahvuutta, että osaa ja uskaltaa puhua itselleen rakastavasti. Juurikin noin että ei kiellä omia virheitään tai heikkouksiaan, vaan sellaisen asenteen kautta, että ei haittaa tästä opitaan. Puhuu itselleen kuin rakastava hyvinvoiva äiti puhuisi lapselleen. Lempeästi ja rakastaen, pyrkien hyvään ja kehittymiseen, siihen että lopputulos on empatia itseään ja muita kohtaan. Narsistin päässä asiat ovat mustavalkoisempia, eikä armolle ole samalla tapaa tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä ole mitään sisäistä dialogia, ei positiivista eikä negatiivista tai edes neutraalia.
Tämä onkin mielenkiintoinen ilmiö. Miten kuvaisit ajatuksiasi arjessa, muun tekemisen lomassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoit että olet itse tuollainen. Oletko siis huomannut itsessäsi jotakin oireita siitä, että itsesi rakastaminen ja itsesi rehellisesti näkeminen olisi "mennyt liian pitkälle", ap? Mikä saa sut kysymään tällaista?
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä ole mitään sisäistä dialogia, ei positiivista eikä negatiivista tai edes neutraalia.
Eikö? Mitä ajattelet jos vaikka mokaat jotenkin?
Olisi kyllä hienoa osata olla itselleen vähän armollisempi. Minä mollaan itseäni aina. Haukun erityisesti ulkonäköäni mutta myös esim. reagointia joissain tilanteissa. Toki myös teen asioita hyvin mutta jos vaikka onnistun jossain, sitä en noteeraa sisäisellä dialogilla lainkaan. Sisäinen dialogini on aina vain negatiivista.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä hienoa osata olla itselleen vähän armollisempi. Minä mollaan itseäni aina. Haukun erityisesti ulkonäköäni mutta myös esim. reagointia joissain tilanteissa. Toki myös teen asioita hyvin mutta jos vaikka onnistun jossain, sitä en noteeraa sisäisellä dialogilla lainkaan. Sisäinen dialogini on aina vain negatiivista.
Luin tämän viestini ja ajattelin: "Että mä oon tyhmä."
Esimerkkinä.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä hienoa osata olla itselleen vähän armollisempi. Minä mollaan itseäni aina. Haukun erityisesti ulkonäköäni mutta myös esim. reagointia joissain tilanteissa. Toki myös teen asioita hyvin mutta jos vaikka onnistun jossain, sitä en noteeraa sisäisellä dialogilla lainkaan. Sisäinen dialogini on aina vain negatiivista.
Omien saavutusten noteeraamista voi opetella.
Vierailija kirjoitti:
Sanoit että olet itse tuollainen. Oletko siis huomannut itsessäsi jotakin oireita siitä, että itsesi rakastaminen ja itsesi rehellisesti näkeminen olisi "mennyt liian pitkälle", ap? Mikä saa sut kysymään tällaista?
No siis hassu juttu, mutta olen nykyään ajoittain tosi fiiliksissä itsestäni, vähän kuin sellainen kutkuttava tunne kun olet löytänyt uuden kaverin josta olet tosi innoissaan. Kuin ihastuminen, mutta ei seksuaalista. Että olenkin oikeasti kiva tyyppi ja minulla on hyviä ideoita sekä hauskoja ajatuksia.
Kontrastina oma itsetunto on joskus ollut niin hirveän huono, etten ole esim sallinut itseni katsoa tiettyjä sarjoja, koska ne ovat liian hyviä minulle. Tai elintapoja, vaatteita, tavaroita. Eli suorastaan häiriintynyttä (olin pahasti kiusattu lapsen). Ap
Liian vaikeaa. Ole oma itsesi ja ole sellainen kuin haluat ihmisten olevan sinulle.