Miksi ihmiset eivät hanki enää lapsia 20-25 vuotiaina?

Vaikeuttaa liikaa älypuhelimella roikkumista.

Ei ole rahaa!

koska opiskelut

Ehkäisyvälineet on keksitty.

Ensin pitää päästä rilluttelemaan. Lapset hankitaan vasta sitten kun yöelämä alkaa kyllästyttämään.

Siis että miksi nuoret naiset lähde hankkimaan ja kasvattamaan niitä pentuja yksin? Koska se olisi lähtökohtaisesti hölmöläisen hommaa. Kuinka monella on vakiitunut parisuhde tuossa iässä? Tai edes jonkinlaista parisuhdetta? Kuinka monella on se joku, joka jakaisi sen arjen senkin jälkeen, kun vähän petytään siihen äänekkääseen pikku kääröön? On erittäin iso riski tuossa iässä alkaa äiteeksi. Omat opinnotkin ehkä vielä kesken.

Oli taas yksi älyvapaa aloitus, joka ei kauaa palstalla pysy.

Hyvä että eivät, omat vanhempani olivat 20-vuotiaita syntyessäni, eivätkä olleet tarpeeksi aikuisia ja kypsiä vanhemmiksi.

Omat lapseni sain vasta yli kolmikymppisenä ja niin lähes kaikki nykyisin tekevät.

Siinä iässä on ehtinyt opiskella, tehdä töitä, kokea ja nähdä elämää, tutustua kunnolla kumppaniinsa ja asuminenkin on jo muuta kuin kopin kokoinen opiskelijakämppä.

Omat lapseni ovat nyt teinejä ja toivon todella, että jos lapsia joskus tekevät, ovat sitä ennen ehtineet tehdä paljon, paljon muutakin.

Kato hei ku o kiva bailata ja nussiiiii randomeiden kaa.

Eiköhän nuo kannata opiskelut ja muutoinkin elämä pistää sellaiseen kuosiin että siitä lapsenkasvatuksesta tuleekin jotain, ja ennen kaikkea omasta elämästä vielä niiden lapsien teon jälkeen.

ANTAKAA PALAA!

Ne pari juuri täysi-ikäistyttyä pykäistyä mukulaa muuttaa omilleen kun oot nelikymppinen. Mitäs sillä elämänsä toisella puoliskolla sitten tekisi? Ensin aikuiskoulutuskeskukseen suorittamaan peruskoulu loppuun ja loppuikä kuntouttavassa työtoiminnassa?

Olin 19v kun sain vauvan.Olin yh.

Ihan hirveätä aikaa.En kyllä suosittele kenellekään.

Nuorena on oikeus elää vain itselleen ja olla vastuussa vain itsestään. Kun on voinut toteutella omia unelmiaan ja tutustunut itseensä ihmisenä, siitä on hyvä pohja sitten myöhemmin kasvattaa lapsia.

Monesta joka elää vain lapsilleen ja jonka identiteetti on pelkkää vanhemmuutta, tulee katkera vanhus kun tajuaa että ne lapset eivät olekaan oman itsensä jatkeita, vaan omia yksilöitään.

Yksi iso syy ja mielestäni tärkeä sellainen:

Harva on tuossa iässä siinä parisuhteessa, jossa on oikeasti lopun elämäänsä. Aika moni kovin nuorena solmitut parisuhteet päätyvät eroon joko nelikymppisenä tai aiemmin. Huomataan, että on saatu lapset aivan väärän ihmisen kanssa ja itsekin on muututtu paljon. Minusta on vain fiksua, että lapsia ei tehdä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa suhde ei todennäköisesti kestä.

Koittavat päästä töihin opiskeluiden jälkeen, jotta olisi varaa perheeseen. Ei lapset ilmaisia ole.

Asuntolaina ei ole vielä tuon ikäisenä maksettu.

Lestadiolaiset hankkii liity niihin.

Haluavat itse elättää lapsensa ja maksaa asumisensa.

Suuremmalle osalle em.on tavoite, toivottavasti,

Vierailija kirjoitti:

Haluavat itse elättää lapsensa ja maksaa asumisensa.

Suuremmalle osalle em.on tavoite, toivottavasti,

Suurimmalle osalle kyllä, mutta tällä palstalla on vinoutunut otos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis että miksi nuoret naiset lähde hankkimaan ja kasvattamaan niitä pentuja yksin? Koska se olisi lähtökohtaisesti hölmöläisen hommaa. Kuinka monella on vakiitunut parisuhde tuossa iässä? Tai edes jonkinlaista parisuhdetta? Kuinka monella on se joku, joka jakaisi sen arjen senkin jälkeen, kun vähän petytään siihen äänekkääseen pikku kääröön? On erittäin iso riski tuossa iässä alkaa äiteeksi. Omat opinnotkin ehkä vielä kesken.

Oli taas yksi älyvapaa aloitus, joka ei kauaa palstalla pysy.

Ei enää kukaan kun tuon ikäiset naiset ei pysty sitoutumaan parisuhteeseen ja yhteen mieheen kun pitää saada mahdollisimman monelta mieheltä huomiota. Kolmekymppisenä sitten etsitään kiireesti ainoastaan siittäjää ja elareiden maksajaa ja siinä yhtälössä ei miehellä on muuta arvoa kuin pankkitilin saldo

Yllättävän raskasta tuo jälkikasvun elättäminen kuuluu kuitenkin olevan, jos sitä saldoa ei ole.