Miksi ihmiset eivät hanki enää lapsia 20-25 vuotiaina?

Miksi pitäisi tehdä? Tai miksi pitäisi ylipäätään tehdä lapsia?

Enää :D

Kuka nyt niin vanhana jaksaa

Jassukka kirjoitti:

Kato hei ku o kiva bailata ja nussiiiii randomeiden kaa.

No jos  minä ajattelen itseäni taaksepäin 20-25 vuotiaana, niin kyllä, juuri tuo oli pirun paljon hauskempaa kuin vaipanvaihto. Sen aika tuli sitten myöhemmin ja hyvä niin.

Koska menneet sukupolvet on käyttäneet niin paljon kemikaaleja ja myrkkyjä, että uusi sukupolvi ei tule lapsia saamaan perinteisillä keinoilla.

Koska nykyään voi suunnitella elämänsä ja lisääntymisensä.

Me ollaan oltu mieheni kanssa 14-vuotiaista yhdessä, joten olisi ollut se puoliso kyllä lasten hankintaan, mutta me päätettiin opiskella, reppureissata, yletä töissä, hankkia oma koti ja nauttia kahdestaan ennen lapsia. Sit oli varaa jäädä kotiäidiksi ja jatkaa matkustelua, veneilyä ja mökkeilyä lasten kanssa.

No jaa, kyllä minun peruskoulukavereissa on montakin, joilla on lapsi tai pari. Olen 25v. Nämä lapsia tehneet ovat parisuhteissa, joissa molemmat ovat käyneet ammattikoulun eli ovat päässeet työelämään jo 19-vuotiaana, eli tulot on hyvät tai ainakin kohtalaiset ja elämäntilanne muutenkin vakaa - on omistusasunnot ym.

Minä itse ja nykyiset kaverini valitsimme yliopisto-opinnot ja olemme eläneet n. 500-1000€/kk viime hetkiin asti. Nyt moni on saanut väitöskirjapaikan tai tutkimusavustajan töitä yliopistolta, ja tulot on jopa n. 2000e miinus verot. :) Kumppanit monella vielä opiskelee, ja asutaan opiskelijayksiöissä. Meillä ei kellään ole lapsia tai edes lapsisuunnitelmia, yksi uskalsi nyt työllistyttyään ostaa kissan.. :)

Päivääkään en antaisi pois niistä 10 vuodesta (18-28-vuotiaana) jolloin opiskelin, tein töitä, matkustelin, opiskelin lisää ja seurustelin 3 nuoren miehen kanssa (en yhtäaikaisesti). Opin tuntemaan itseni, tietämään mistä pidän, mistä en. Tapasin mieheni kun olin 28, naimisiin menin vuotta myöhemmin, lapset sain ollessani 30, 32 ja 34.

Ainakin minulle tämä oli hyvä juttu.

Jos olisin nyt nuori, harkitsisin todella tarkkaan hankinko lapsia ollenkaan. 

Jassukka kirjoitti:

Kato hei ku o kiva bailata ja nussiiiii randomeiden kaa.

Kova on tarve puhua muiden suilla, besserwisseröidä, tuomita ja määräillä toisten elämästä. Miksi?

Jokaisella on yksityisasioissaan omat syynsä eivätkä ne kellekään ulkopuoliselle kuulu. Lopeta vaivannäkö.

Minä tapasin mieheni 22- vuotiaana.. mentiin naimisiin ollessamme 24-v ja ensimmäinen lapsi oli tervetullut. Meni kuitenkin vuosi ennen kuin tärppäsi, joten esikoinen syntyi kun olin 26v. Minusta se oli jo hyvä ikä tulla äidiksi, Lapsesta on iso vastuu, en varmasti olisi ollut siihen alle 20v valmis. Esikoisen saadessani olin kerennyt viettää vapaata elämää, kulkea baareissa, reissata yms. Ja hankkia vakituisen työpaikan. Sain toisen lapsen kun olin 28v. Tässä vaiheessa oli muutettu omakotitaloon,ensimmäiseen omaan taloon. Hoitovapaiden jälkeen oli työpaikka odottamassa.

Vauvakuume tuli vielä myöhemmin takaisin ja saimme kolmannen lapsen kun olin 37. Välissä siis kerkesin käydä monta vuotta töissä ja enää ei kovin paljoa ole asuntolainaakaan. Rahallinen puoli on aina jouduttu huomioon ottamaan..nytkin oli hyvä kun oli välillä ollut pitkän pätkän töissä ja säästänyt. On niin kallista nykyään kaikki,että ilman säästöjä ei olisi ollut vara jäädä hoitovapaalle.

Oikeaa ikää tulla äidiksi on vaikea sanoa kenenkään puolesta. Riippuu ihmisestä ja elämäntilanteesta. Minusta kuitenkin aina hyvä miettiä milloin voisi sopiva hetki olla jaksamisen, rahan yms suhteen. Ei ole lapselle kiva jos jää sitten heitteille. Jos siis tehdään hätiköityjä ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Kun tekee omat lapset nuorena, niin jaksaa hoitaa myös lastenlapsia

Mikä Pirkko 68 v siellä kirjottelee?

Ovatko lapsenlapset sinulle itsestäänselvyys? Mitä jos oma lapsi ei saa/halua saada lapsia?

Koska ihmisillä on nykyään muitakin tavoitteita ja intressejä elämässä kuin lisääntyminen.

Nykyään ei saada edes 25-29 -vuotiaana lapsia.

Ei kiinnosta. Luon uraa ja aion toteuttaa unelmani. Siihen ei nainen sovi tällä hetkellä ja varsinkaan lapsia. Ehkä joskus sitten. Jos joskus kauan tulevaisuudessa en saa perhettä, niin ei se haittaa. Nyt en pilaa elämääni roikottamalla naista.

Alle 25-vuotiaat on ihan teinejä vielä.

Tuon ikäiset on vielä lapsellisia

Mä olin 19-vuotias kun sain esikoisen ja kuopuksen 20-vuotiaana. Puolison kanssa ollaan oltu yhdessä 14-vuotiaista lähtien. Kun muksut oli parin/kolmen vuoden ikäisiä niin lähdin opiskelemaan, mutta sairastuin niin että en ole työkykyinen toistaiseksi. Puoliso opiskellut useamman ammatin ja nyt korkeakoulututkintoa. Lapset kouluikäisiä nyt. Rankkaa tämä arki on kun ei sitä voinut koskaan tietää että tulee sairastuminen ja toinen joutuu opiskelemaan itselle uuden ammatin myös sairauden takia, ei voi tehdä niitä töitä mihin kouluttautui aiemmin. Nyt on ollut hankalaa, itse työkyvyttömyyseläkkeellä ja puoliso kuntoutusrahalla. Vuokralla asutaan ahtaasti. Koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan, olen silti kuitenkin paaaaaljon tyytyväisempi että sain lapseni nuorena. Siinä vaiheessa kun mä alan olemaan 40v paikkeilla niin muut hoivaa niitä vaivojaan ja päiväkoti-ikäsiään, mulla alkaa uusi elämä ja loppuu minun vastuu lapsistani kun tulevat täysi-ikäisiksi.

Jos kuitenkin minulta kysytään mielipidettä nyt että hankkiako lapsia tähän maailmaan vai ei, niin vastaisin että älä hanki. On niin hullut ajat täällä ja hullummaksi vaan menee kokoajan tämä maailmanmeno ja epävarmuus. Pitäisi olla keskituloinen tai siitä ylöspäin oleva kiiltokuvavanhempi että kelpaa, eikä kuulua 2. luokan kansalaisiin.

Vanhemmuus tuo todella kovat paineet, varsinkin nuoria vanhempia arvostellaan ja syrjitään, kytätään paljon. Jopa sossujenkin toimesta, voi joutua silmätikuksi.

Monestakin syystä. Harvalla on tarpeeksi hyvää parisuhdetta (jos edes on parisuhdetta, itselläni ei ollut) johon hankkia lapsia, harva 20v on valmis vanhemmaksi, moni 20-25v on vielä opiskelija ilman varteenotettavaa työkokemusta tai säästöjä, moni vasta miettii haluaako perheen ylipäätään, elämäntilanne ei ole hyvä lapselle jos itse on ihan tuuliajolla opintojen ja töiden suhteen...

Itse en yhtään pitänyt lapsista tuossa iässä, en siis muiden lapsista ja vielä vähemmän kiinnosti ajatus raskaudesta ja omasta perheestä. Päinvastoin sellainen olisi ollut painajainen. Ajattelin aina, että lapset eivät ole minua varten. Vasta nyt lähemmäs kolmekymppisenä olen vähän pehmennyt ajatukselle siitä, että vanhemmuus ei ehkä täysin tuhoaisi kaikkea mitä elämästäni haluan. Parisuhde on, mutta ei sellainen missä kumpihaan haaveilisi vauvoista. Vieläkään en siis ole lapsia hankkinut eivätkä ole suunnitelmissa. Jos aika loppuu kesken niin sitten loppuu, mutta sitä lasta ei saa tekemättömäksi jos sen hankkii ilman halua vanhemmuuteen. Adoptoida voi myöhemminkin, tai ottaa sijaislapsen hoitoon.

Olen kohta 26 vuotias enkä edes ikinä seurustellut vakavasti. Lähden opiskelemaan toista amk tutkintoa ja muutan luultavasti muualle. Kamalaa jos olisi lapsia. Lapsia kasvatan työkseni ja se riittää. Ei ikinä omia. Ainakaan hyvin pitkään aikaan.

N25

Koska asun Suomessa ja tämä on niin surkea paikka