Pingotettiinko teillä lapsena jouluna?

Ei.

Ei. Joulurauhan julistus katsottiin hiljaa, mutta sehän on niin juhlallinen että lapsikin sen kuuntelee nätisti.

Vanhemmat ryyppäs ja tappeli joulunpyhät. Ei ollu parempia päällä

Ei pingotettu, eikä pönötetty.

Pongotettiin ja pöydässä panetti

Kyllä! Äiti hössötti joulua niin ja tiuski, jos kaikki ei ollut niin kuin hän halusi. Vältän siirtämästä tapaa lapsiini, joten meillä ei ole joulustressiä 🙂

Ei. Meidän joulut oli aina rentoja.

Joulurauhan julistus katsottiin tietysti hiljaa, se ei kauaa kestä.

Loppuilta oli paljon aikuisten touhuja me lapset saatiin kerrankin katoa piirreettyjä niin paljon kuin lystäsimme. Jouluruoka syötiin rauhassa. Sitten tuli pukki ja taas sai tekemistä koko loppuillaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ryyppäs ja tappeli joulunpyhät. Ei ollu parempia päällä

Kunnon wt-meininkiä ja sitä aidompaa joulunviettoa...

Vierailija kirjoitti:

Pongotettiin ja pöydässä panetti

Mitä panetti?!

Ei varsinaisesti pönötetty tai ollut edes normaalia parempaa päällä mutta tunnelma oli kyllä muuten kaukana lämpimästä ja rennosta. Ei siis ikinä esim ole istuttu pitkän kaavan mukaan ruokapöydässä vaan jokainen vaan lappasi ruuat suuhun sen kummempia (eli mitään puhumatta) ja sitten äkkiä vaan pois omiin oloihinsa jokainen.

Tosin ei meillä kyllä ikinä ole halailtukaan.

Meillä isä istui pöydän päässä ja luki jouluevankeliumin. Vasta sitten sai syödä ja sen jälkeen jaettiin lahjat.

Ei. Syötiin riisipuuroa ja tähtitorttuja aamupalaksi. Katsottiin Lumiukko ja Joulurauhan julistus. Avattiin yhtä aikaa lahjat. Loppuillaksi mentiin sukulaisen luokse, joka halusi aina tarjota jouluruuat. Lapset leikkivät ja aikuiset ottivat viiniä tai likööriä. Ei mitään raivokännejä ikinä.

Tavallaan. Äiti raatoi marttyyrinä joulua kasaan, kukaan muu ei laittanut rikkaa ristiin (eikä äiti olisi sallinutkaan auttamista, kuitenkin itkua vääntäen voivotteli osaansa). Telkkaria ei saanut katsella, mutta syytä tälle säännölle ei annettu. Joulurauhan julistusta, jouluevankeliumia tms. perinteitä ei ollut, palloiltiin vaan ja odotettiin että ruoka oli valmis. Sitten joulupöydässä narsisti-isäni sai lähes aina riidan aikaiseksi. Kukaan ei oikeasti tykännyt jouluruoista, mutta niitä kuitenkin tehtiin perinteisiin vedoten. Lahjojen jako oli parasta, sen jälkeen sai rauhassa vetäytyä omiin oloihinsa.

Mutta sellaista pönötystä ei ollut, että oltaisiin jotenkin teeskennelty parempaa väkeä tai osallistuttu kirkollisiin menoihin uskomatta.

Kyllä, ja jos erehtyy menemään vanhemmille jouluksi, kuten äiti joka vuosi haluaisi, siellä on sama meno edelleen vaikka vanhemat on 70 v.

Eli siis, äiti häärää ihan hullun lailla ennen joulua siivousten, koristelujen, ruokien, leipomisten kanssa. Mutta hän ei nauti siitä vaan kokee että hänen on PAKKO, että hän raukka naisena joutuu uhrautumaan tekemään kaiken eikä kukaan auta jne. Kaikki on yrittäneet sanoa sille, että ei ole mikään pakko, että vähemmälläkin joulusta selvittäisiin - ei auta. On myös yritetty tarjota apua, esim. minä olen tarjonnut että voisin tehdä vaikka laatikot ja tuoda heille tullessani, tai leipoa pipareita ja torttuja yms - tarjous ei kelpaa, en ilmeisesti osaa tarpeeksi hyvin. Eli äiti ei usko että kukaan osaa tehdä mitään yhtä hyvin kuin hän, joten ei huoli muiden apua, mutta sitten valittaa kun joutuu yksin raatamaan niin paljon.

Jouluaattona hän on yleensä jo ärtyisä ja uupunut, mutta yrittää väkisin pitää yllä lämmintä juhlatunnelmaa. Perinteet on siellä kunniassa kyllä, kaikkien, myös lasten, pitää katsoa se Turun joulurauhanjulistus hiljaa. Pitää olla pukeutunut juhlavasti. Ei saa meluta, kun on joulurauhan aika ja Jeesuksen syntymäjuhla. Koska äidillä on pinna kireällä, hän päätyy huomauttelemaan vähän kaikesta ja pilaa kaikkien joulutunnelman. Kuka ottaa väärin ruokia yhteen joulupöydästä, kuka istuu huonossa ryhdissä, kuka on lihonut sitten viime näkemän, kuka on ostanut omituisia lahjoja, kenen lapset ei pysy tarpeeksi kurissa ja hiljaa... Me muut siellä sitten hissutellaan ja yritetään kestää, ja hymyillä, kun täytyy sitä olla kiitollinen kun Suuri Joulumarttyyri on itsensä uhrannut meidän edestämme.