Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset ovat niin vihaisia?
30.11.2022 |
Olen itsekin suomalainen ja samalla tavalla vihainen kuin kaikki muutkin. Olen kuitenkin yrittänyt opetella pois ihmisten automaattisesta tuomitsemisesta, itseni halveksunnasta ja kaiken näkemisestä negatiivisen kautta. Tässä auttoi aika paljon ulkomaille muuttaminen. Nykyisessä asuinmaassani kaikkea on vähemmän ja huonompilaatuista, mutta ihmiset suhtautuvat asioihin keskimäärin lempeästi ja huumorilla. Suomessa kaikki on verrattain hyvin, mutta ihmiset kuin myrkkyä. Yritimme pari vuotta sitten palata Suomeen, mutta huomasin nopeasti, että en halua kasvattaa lastani sellaisessa ilmapiirissä. Ihmettelen vain, mikä suomalaisia vaivaa? Onko onnettomana olo jotenkin niin normalisoitua, ettei kukaan osaa enää olla onnellinen mistään?
Kommentit (141)
Ilmasto. Kyllähän se viduddaa kävellä rännässä ja loskassa ja jäässä 7 kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseni saa todella vihaiseksi se, että en voi elää omanlaista elämääni vaan minun on pakko olla sosiaalinen 5 päivää viikossa vastentahtoani. Kukaan ei voi mitenkään ymmärtää miten paljon kärsin siitä henkisesti ja sitä kautta fyysisesti mm ahdistus ja stressi saa mahani aivan nurin ja kärsin uniongelmista, jonka takia olen ollut usein sairaslomalla max 2 päivää niin kuin se palauttaisi yhtään mitenkään. Olen siinä pisteessä, että irtisanon pian itseni ja annan laskujen mennä sitten, vaikka ulosottoon, kunhan vain pääsen tästä h*lvetistä eroon. Kaikki tämä pska vain sen takia, että saan rahaa, jotta voin antaa sen muille, jotta saan pidettyä katon pääni päällä ja ruokaa kaappiin, sairasta SAIRASTA.
Ulkomailla asuvana;
allekirjoitan eli olen jotakuinkin sanaa mieltä AP.n kanssa. Monet asiat ovat Suomessa, vielä ainakin toistaiseksi niin paljon paremmin kuin monessa muussa maassa; silti jaksetaan valittaa ja kitistä...
Ilmastoa aina tarjotaan vastaukseksi, samoin sotatraumoja. Mutta ilmasto on samanlainen Ruotsissa ja Norjassa, ja sotatraumoja on lähes kaikilla kansakunnilla. Siitä huolimatta en tiedä mitään muuta kansaa joka olisi niin tukahdutetun raivon vallassa kuin suomalaiset. Meillä on ihan tavallista käydä kylässä toistemme luona (silloin harvoin kun käydään) ja käytännössä valittaa jostakin koko vierailun ajan. Sosiaalinen kanssakäyminen on siis sellaista jaettua valitusta. Ulkomailla asuessani olen joutunut ihan tosissani miettimään mitä puhua ihmisille, kun valitusta ei kukaan ei-suomalainen kovin kauaa jaksa kuunnella.
Jonkinlainen tunnekylmyys ja kovuus tätä kansaa vaivaa, liekö sitten sota-ajan peruja. Ei olla yhteydessä omiin eikä muiden tunteisiin. Halveksitaan heikkoutta ja ihaillaan suorituskeskeisyyttä. Työelämässä pärjääminen on ihmisyyden mitta. Arvot kovenevat.
Jokaisen on tietysti omassa elämässään ja arjessaan luotava vastavoima kaikelle edellä mainitulle. Lähtien siitä että pyrkii kohtelemaan ympärillään olevia ihmisiä hyvin. Varmaan somekulttuuri on lisännyt vihamielisyyttä kun voi anonyymisti sylkeä vihaa ympärilleen ilman että joutuu vastuuseen sanomisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole vihainen. Olen leppoisa ja tyytyväinen.
Olen sitä mieltä jotta omaan napaan tuijottaminen ei auta ketään. Hei kaikille-tullahan ja mennähän tänäänkin monensorttisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut saa vihaiseksi yksinkertaisesti työelämä. Se, kuinka paljon se ihmistä voikaan verottaa. Siihen päälle, kun miettii, että, jos jokaisella on se 1 elämä niin j*malauta mihin paskaan se vähäinen aika meneekään.
Negatiivinen ihminen havaitsee negatiivisuutta ympärillään ja iloinen iloiset ihmiset. Asennekysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekikö korona eristys aika ihmisitä katkerat? Mistä vihaisuus kumpuaa tai katkeruus?Eikö jokainen voisi yrttä nähdä jokaisessa päivässä valoa itselleen.Eikä sitä katkerutta viljellä muihin sanoin ymm.Kylähän kaiklla koronan jälkeen maailma kuin elämä muuttunut ja hinnan nousujen takia elämä kaventunut.Miksi sen täytää katkeruus vihan tunne?
Vierailija kirjoitti:
Itseni saa todella vihaiseksi se, että en voi elää omanlaista elämääni vaan minun on pakko olla sosiaalinen 5 päivää viikossa vastentahtoani. Kukaan ei voi mitenkään ymmärtää miten paljon kärsin siitä henkisesti ja sitä kautta fyysisesti mm ahdistus ja stressi saa mahani aivan nurin ja kärsin uniongelmista, jonka takia olen ollut usein sairaslomalla max 2 päivää niin kuin se palauttaisi yhtään mitenkään. Olen siinä pisteessä, että irtisanon pian itseni ja annan laskujen mennä sitten, vaikka ulosottoon, kunhan vain pääsen tästä h*lvetistä eroon. Kaikki tämä pska vain sen takia, että saan rahaa, jotta voin antaa sen muille, jotta saan pidettyä katon pääni päällä ja ruokaa kaappiin, sairasta SAIRASTA.
Ymmärrettävästi sun on kuitenkin sitä rahaa tienattava ; millä muuten eläisit sitä "omanlaista eläämääsikin?" Ilman tuloja - mahdotonta! Et voi odottaa muiden ihmisten kustantavan elämäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseni saa todella vihaiseksi se, että en voi elää omanlaista elämääni vaan minun on pakko olla sosiaalinen 5 päivää viikossa vastentahtoani. Kukaan ei voi mitenkään ymmärtää miten paljon kärsin siitä henkisesti ja sitä kautta fyysisesti mm ahdistus ja stressi saa mahani aivan nurin ja kärsin uniongelmista, jonka takia olen ollut usein sairaslomalla max 2 päivää niin kuin se palauttaisi yhtään mitenkään. Olen siinä pisteessä, että irtisanon pian itseni ja annan laskujen mennä sitten, vaikka ulosottoon, kunhan vain pääsen tästä h*lvetistä eroon. Kaikki tämä pska vain sen takia, että saan rahaa, jotta voin antaa sen muille, jotta saan pidettyä katon pääni päällä ja ruokaa kaappiin, sairasta SAIRASTA.
Tässäpä oiva esimerkki juuri siitä mistä ketjussa puhutaan. Suomalainen ihan sairastuu kun joutuu olemaan sosiaalinen ja inhoaa sitä että joutuu antamaan omastaan muille. Kuolemakin tuntuu paremmalta vaihtoehdolta.
Olen tällä hetkellä ulkomailla ja eipä paljon iloa ja hymyä näe. Tylyä menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseni saa todella vihaiseksi se, että en voi elää omanlaista elämääni vaan minun on pakko olla sosiaalinen 5 päivää viikossa vastentahtoani. Kukaan ei voi mitenkään ymmärtää miten paljon kärsin siitä henkisesti ja sitä kautta fyysisesti mm ahdistus ja stressi saa mahani aivan nurin ja kärsin uniongelmista, jonka takia olen ollut usein sairaslomalla max 2 päivää niin kuin se palauttaisi yhtään mitenkään. Olen siinä pisteessä, että irtisanon pian itseni ja annan laskujen mennä sitten, vaikka ulosottoon, kunhan vain pääsen tästä h*lvetistä eroon. Kaikki tämä pska vain sen takia, että saan rahaa, jotta voin antaa sen muille, jotta saan pidettyä katon pääni päällä ja ruokaa kaappiin, sairasta SAIRASTA.
Ymmärrettävästi sun on kuitenkin sitä rahaa tienattava ; millä muuten eläisit sitä "omanlaista eläämääsikin?" Ilman tuloja - mahdotonta! Et voi odottaa muiden ihmisten kustantavan elämäsi!
Hehe, teen töitä enkä silti voi elää sitä omanlaista elämääni, kun kaikki rahat menee laskuihin ja ruokaan, pakollisiin juttuihin. Työttömänä saisin sentään olla rauhassa ja yksin.
Tietyt osat on muttei kaikkialla Suomessakaan olla vihaisia. Toiseksi tässä maassa on raatamisen kulttuuri, tee tee tee, tee lujempaa ja sitten kaikesta karsitaan ja kerrotaan kuinka meillä on velvollisuus tukea muuta maailmaa. Kyllä siinä voimia Loppiessa alamme olla lähempänä Japania.
Vierailija kirjoitti:
Tekikö korona eristys aika ihmisitä katkerat? Mistä vihaisuus kumpuaa tai katkeruus?Eikö jokainen voisi yrttä nähdä jokaisessa päivässä valoa itselleen.Eikä sitä katkerutta viljellä muihin sanoin ymm.Kylähän kaiklla koronan jälkeen maailma kuin elämä muuttunut ja hinnan nousujen takia elämä kaventunut.Miksi sen täytää katkeruus vihan tunne?
Kyllä suomalaiset olivat vihaisia jo ennen koronaa. Monihan suorastaan nautti korona-ajan eristyksestä, kun sai vihdoin keskittyä vain omaan itseensä ja välittömään lähipiiriin. Toki voi olla että sen jälkeen oli taas vaikeampaa sietää muita ihmisiä kun ei ollut tarvinnut hetkeen altistua. Mutta samat koronasulut oli kaikkialla maailmassa, eivätkä ihmiset muualla ole raivotautisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseni saa todella vihaiseksi se, että en voi elää omanlaista elämääni vaan minun on pakko olla sosiaalinen 5 päivää viikossa vastentahtoani. Kukaan ei voi mitenkään ymmärtää miten paljon kärsin siitä henkisesti ja sitä kautta fyysisesti mm ahdistus ja stressi saa mahani aivan nurin ja kärsin uniongelmista, jonka takia olen ollut usein sairaslomalla max 2 päivää niin kuin se palauttaisi yhtään mitenkään. Olen siinä pisteessä, että irtisanon pian itseni ja annan laskujen mennä sitten, vaikka ulosottoon, kunhan vain pääsen tästä h*lvetistä eroon. Kaikki tämä pska vain sen takia, että saan rahaa, jotta voin antaa sen muille, jotta saan pidettyä katon pääni päällä ja ruokaa kaappiin, sairasta SAIRASTA.
Ymmärrettävästi sun on kuitenkin sitä rahaa tienattava ; millä muuten eläisit sitä "omanlaista eläämääsikin?" Ilman tuloja - mahdotonta! Et voi odottaa muiden ihmisten kustantavan elämäsi!
Hehe, teen töitä enkä silti voi elää sitä omanlaista elämääni, kun kaikki rahat menee laskuihin ja ruokaan, pakollisiin juttuihin. Työttömänä saisin sentään olla rauhassa ja yksin.
Tämäkin on kiinnostavaa. Suomalainen vihaa työntekoa ja ennen kaikkea sitä että ei saa kaikkea haalittua itselleen, vaan yhteiskuntaakin on pidettävä pystyssä. Ihan kuin kaikkialla maailmassa kaikkien ihmisten rahat ei menisi laskuihin ja ruokaan, pakollisiin juttuihin, ehkä muutamaa superrikasta lukuun ottamatta? Voisihan sitä olla onnellinen siitä että rahat riittää laskuihin ja ruokaan, pakollisiin juttuihin. Mutta ei. Suomalainen raivostuu siitäkin.
Koska olemme konservatiivisia ja nurkkakuntaisia metsäläisiä, joilla on huono itsetunto.
En ole. Asun Espanjassa. Mukava +18 tänäänkin.
Kai se on vaa tämä kulttuuri ja muutenkin kaikki tämä pimeys yms mikä tekee ihmisestä vähän sisäänpäin suuntautuneen. Itsellä henkinen herääminen muutti ajattelumaailman ihan kokonaan, näen nykyisin vain sieluntovereita kun joku kadulla kävelee vastaan iästä, painosta, ammatista tai oikeastaan mistään huolimatta.