Masennuslääke ahdistukseen

Itse syön nimenomaan masennuslääkettä ahdistukseen, koska muut kokeilemani eivät ole tehonneet. Venlafaxin 150mg pitää minut toimintakykyisenä ja ahdistuksen kurissa. Masennukseen ei ole auttanut, mutta eipä siihen auttanut yksikään niistä muista kokeilluista lääkkeistä (yli kymmentä laatua kokeiltu). 

Miksi olette masentuneita, syy on oltava

Vierailija kirjoitti:

Itse syön nimenomaan masennuslääkettä ahdistukseen, koska muut kokeilemani eivät ole tehonneet. Venlafaxin 150mg pitää minut toimintakykyisenä ja ahdistuksen kurissa. Masennukseen ei ole auttanut, mutta eipä siihen auttanut yksikään niistä muista kokeilluista lääkkeistä (yli kymmentä laatua kokeiltu). 

Niin ja vaikka aina sanotaan, että lääke ei ala heti vaikuttamaan, oma kokemukseni on että nimenomaan tehoavan lääkkeen tehon huomaa lähes välittömästi. Tuo Venlafaxin oli sellainen, että en odottanut siltäkään yhtään mitään, mutta jo ekana päivänä olo tuntui paremmalta. 

Sivuoireina on tullut lääkkeelle tyypillisiä pikkujuttuja kuten suun kuivuminen (jatkuvasti saa olla juomassa ja on ikävä kyllä vaikuttanut myös suun terveyteen), yöaikainen hikoilu etenkin rintakehältä sekä tunteiden latistuminen. Jälkimmäinen on ikävä oire, mutta kun pitää valita vaikean ahdistuksen ja tuon väliltä, valinta on selvä. 

Jos lääkettä ei ota suht samaan aikaan joka päivä, tulee lievää pahoinvointia ja päässä on outo olo. Kahden tai useamman lääkkeen unohtaminen putkeen saa aikaan sähköiskuja aivoissa.

Vierailija kirjoitti:

Itse syön nimenomaan masennuslääkettä ahdistukseen, koska muut kokeilemani eivät ole tehonneet. Venlafaxin 150mg pitää minut toimintakykyisenä ja ahdistuksen kurissa. Masennukseen ei ole auttanut, mutta eipä siihen auttanut yksikään niistä muista kokeilluista lääkkeistä (yli kymmentä laatua kokeiltu). 

Voimia! Itse olen ennen kokeillut Opamoxia, josta tuli todella sekava olo, väsytti ja olin aivan pihalla tästä maailmasta. Pameja on nyt määrätty paniikkikohtauksiin, mutta totuushan on se että kun se kohtaus iskee niin ei ne pamit todellakaan ala vaikuttamaan ennen kuin se kohtaus on mennyt jo itsestään ohi. Täytyy siis ottaa niitä varmuuden pari tuntia ennen mahdollista ahdistavaa tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette masentuneita, syy on oltava

Olen eka vastaaja ja masentunut lapsesta asti. Syy ei ole tiedossa, näin vaan on. Koska haluan kuitenkin elää ns. normaalia elämää, syön lääkettä joka mahdollistaa tämän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette masentuneita, syy on oltava

Olen eka vastaaja ja masentunut lapsesta asti. Syy ei ole tiedossa, näin vaan on. Koska haluan kuitenkin elää ns. normaalia elämää, syön lääkettä joka mahdollistaa tämän. 

Itselläni ei ole ainakaan diagnosoitua masennusta, mutta todella pahaa ahdistusta on ollut ihan lapsesta asti vanhempieni päihdeongelmien takia. Pakko olla lääkkeet, että pystyy olemaan "normaalisti". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse syön nimenomaan masennuslääkettä ahdistukseen, koska muut kokeilemani eivät ole tehonneet. Venlafaxin 150mg pitää minut toimintakykyisenä ja ahdistuksen kurissa. Masennukseen ei ole auttanut, mutta eipä siihen auttanut yksikään niistä muista kokeilluista lääkkeistä (yli kymmentä laatua kokeiltu). 

Voimia! Itse olen ennen kokeillut Opamoxia, josta tuli todella sekava olo, väsytti ja olin aivan pihalla tästä maailmasta. Pameja on nyt määrätty paniikkikohtauksiin, mutta totuushan on se että kun se kohtaus iskee niin ei ne pamit todellakaan ala vaikuttamaan ennen kuin se kohtaus on mennyt jo itsestään ohi. Täytyy siis ottaa niitä varmuuden pari tuntia ennen mahdollista ahdistavaa tilannetta.

Kiitos, sinulle myös jaksamista! 

Opamox ei ollut itselleni hyvä, söin sitä lyhyen ajan osastolla nuorempana. Vaikutti kuin nuijanukutus, eli nukahdin puolessa tunnissa sen ottamisesta mutta teho loppui parissa tunnissa kuin seinään. Diapam oli paljon tasaisempi kokemus, en nukahtanut mutta rauhotuin tarpeeksi. Ja siis sain näitä osastolla koska ahdistukseni oli psykoottisen rajalla olevaa, hyvin vaikeaa laatua. Pameja kyllä demonisoidaan turhaan, vaikka niillekin on paikkansa. Rivatril oli hyvä kokemus sekin, eräs yksityinen kirjoitti minulle kerran 100kpl reseptin (:D) josta suurin osa ehti vanhentumaan kun ei ollut tarvetta niille.

Liikunta

Masennus ja ahdistus on eri sairauksia. Tämän kun ymmärtäisitte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette masentuneita, syy on oltava

Olen eka vastaaja ja masentunut lapsesta asti. Syy ei ole tiedossa, näin vaan on. Koska haluan kuitenkin elää ns. normaalia elämää, syön lääkettä joka mahdollistaa tämän. 

Itselläni ei ole ainakaan diagnosoitua masennusta, mutta todella pahaa ahdistusta on ollut ihan lapsesta asti vanhempieni päihdeongelmien takia. Pakko olla lääkkeet, että pystyy olemaan "normaalisti". 

Joo nyt vastasin huonosti, eli itsekin syön lääkettä ahdistuksen takia. Masennuksen nyt vielä kestää, mutta se ahdistus...voi luoja. Useamman kerran lääkäri on päivystyksessä sanonut, että nyt ollaan kiikun-kaakun psykoottisen oireilun rajoilla, on ollut sen verran pahaa laatua se. 

Mutta masennukseni lienee sekoitus eri juttuja varhaislapsuuden kaltoinkohtelusta erityisherkkyyteen ja ihan puhtaaseen huonoon onneen. Olen joutunut mm. raiskausyrityksen uhriksi kahdesti alaikäisenä, päätynyt elämään sijoitusperheessä jossa mielisairas aikuinen otti minut silmätikukseen jne. Ei näille oikein mitään voi, mutta seurausten kanssa elän joka päivä, halusin tai en. 

Vierailija kirjoitti:

Liikunta

Sama! Mikään kävely ei mulla auta yhtään, vaikka olen senkin ottanut osaksi uusia rutiineja. Mulla siis tiukat rutiinit auttavat pitämään pään ja elämän edes jotenkin kasassa. Mutta vain tosi raskas liikunta auttaa ahdistukseen. Mitä rankempaa salitreeniä tai porrasjuoksua tai vastaavaa teen, sitä enemmän nimenomaan ahdistus hellittää.

Vierailija kirjoitti:

Masennus ja ahdistus on eri sairauksia. Tämän kun ymmärtäisitte.

Eiköhän tämä ymmärretä, kun ollaan vuosikymmenet näitä sairastettu, mutta nämä kaksi sairautta kulkevat lähes aina käsikädessä. 

Mulla ei toiminut ollenkaan, mutta tosi hyvä jos sulla toimii. 4 viikon päästä tosin vasta sen näet enemmän, miten sulla vaikuttaa ja mitä sivuvaikutuksia tulee jos on tullakseen. 

Itselläni toimii vain bentsot, mikä on siitä kurja että niitä on joskus vaikea saada. Siksi olisi paljon kivampi jos olisi niitä, joilla masennuslääkkeet auttavat. 

Liikunta, mut sehän ei tuu kysymykseenkää valas.fi - palstalla :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse syön nimenomaan masennuslääkettä ahdistukseen, koska muut kokeilemani eivät ole tehonneet. Venlafaxin 150mg pitää minut toimintakykyisenä ja ahdistuksen kurissa. Masennukseen ei ole auttanut, mutta eipä siihen auttanut yksikään niistä muista kokeilluista lääkkeistä (yli kymmentä laatua kokeiltu). 

Voimia! Itse olen ennen kokeillut Opamoxia, josta tuli todella sekava olo, väsytti ja olin aivan pihalla tästä maailmasta. Pameja on nyt määrätty paniikkikohtauksiin, mutta totuushan on se että kun se kohtaus iskee niin ei ne pamit todellakaan ala vaikuttamaan ennen kuin se kohtaus on mennyt jo itsestään ohi. Täytyy siis ottaa niitä varmuuden pari tuntia ennen mahdollista ahdistavaa tilannetta.

Kiitos, sinulle myös jaksamista! 

Opamox ei ollut itselleni hyvä, söin sitä lyhyen ajan osastolla nuorempana. Vaikutti kuin nuijanukutus, eli nukahdin puolessa tunnissa sen ottamisesta mutta teho loppui parissa tunnissa kuin seinään. Diapam oli paljon tasaisempi kokemus, en nukahtanut mutta rauhotuin tarpeeksi. Ja siis sain näitä osastolla koska ahdistukseni oli psykoottisen rajalla olevaa, hyvin vaikeaa laatua. Pameja kyllä demonisoidaan turhaan, vaikka niillekin on paikkansa. Rivatril oli hyvä kokemus sekin, eräs yksityinen kirjoitti minulle kerran 100kpl reseptin (:D) josta suurin osa ehti vanhentumaan kun ei ollut tarvetta niille.

Niinpä, jos ei unta saa niin kyllä Opamoxilla nukahtaa melkeinpä heti ja sekava olo jatkui jopa pari päivää, mitään hyötyä siitä en kokenut. Vähän kyllä pelottaa, kun tämä Seroxat-kuurini on 2kk pituinen eli siis 60 tablettia (1 per aamu) että mitä jos lääkäri ei uusikkaan kuuria. Olen lähes täysin toimintakyvytön ilman lääkitystä, ero on kuin päivällä ja yöllä lääkittynä vs. ei lääkittynä. Kun kävin töissä, sain jatkuvasti paniikkikohtauksia ja silloin minulle oli määrätty pelkästään pameja, joita jouduin ottamaan joka päivä ennen töitä että pystyin edes lähtemään sinne. Nyt etsin töitä ja olen työkkärin kurssilla niin sain tuon Seroxatin kun kerroin että en pääse lähtemään kotoa jos en saa jotain lääkitystä mikä auttaa ahdistukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Liikunta

Jos ahdistus on tarpeeksi kova, liikunta pahentaa! Minä yritin pitkään sillä selvitä, koska sellaisessa normaaliin elämään liittyvässä stressissä ja siihen liittyvässä ahdistuksessa tosiaan rankka liikuntaa "nollasi pään" ja auttoi. Mutta sitten kun tuli ihan sairaus ahdistuneisuushäiriö niin liikunta laittoi vielä enemmän ylikierroksille, ja enemmän ahdistuneeksi ja levottomaksi. Ja psykiatri sanoi että se on usein juuri näin. Että kun mieli on jo stressinsiedon äärirajoilla, niin fysiologinen stressi menee siihen samaan pinoon ja laittaa ihmisen äärirajan yli. Minulta kiellettiin kaikki kävelyä raskaampi liikunta kunnes ahdistusoireilu rauhoittuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse syön nimenomaan masennuslääkettä ahdistukseen, koska muut kokeilemani eivät ole tehonneet. Venlafaxin 150mg pitää minut toimintakykyisenä ja ahdistuksen kurissa. Masennukseen ei ole auttanut, mutta eipä siihen auttanut yksikään niistä muista kokeilluista lääkkeistä (yli kymmentä laatua kokeiltu). 

Voimia! Itse olen ennen kokeillut Opamoxia, josta tuli todella sekava olo, väsytti ja olin aivan pihalla tästä maailmasta. Pameja on nyt määrätty paniikkikohtauksiin, mutta totuushan on se että kun se kohtaus iskee niin ei ne pamit todellakaan ala vaikuttamaan ennen kuin se kohtaus on mennyt jo itsestään ohi. Täytyy siis ottaa niitä varmuuden pari tuntia ennen mahdollista ahdistavaa tilannetta.

Kiitos, sinulle myös jaksamista! 

Opamox ei ollut itselleni hyvä, söin sitä lyhyen ajan osastolla nuorempana. Vaikutti kuin nuijanukutus, eli nukahdin puolessa tunnissa sen ottamisesta mutta teho loppui parissa tunnissa kuin seinään. Diapam oli paljon tasaisempi kokemus, en nukahtanut mutta rauhotuin tarpeeksi. Ja siis sain näitä osastolla koska ahdistukseni oli psykoottisen rajalla olevaa, hyvin vaikeaa laatua. Pameja kyllä demonisoidaan turhaan, vaikka niillekin on paikkansa. Rivatril oli hyvä kokemus sekin, eräs yksityinen kirjoitti minulle kerran 100kpl reseptin (:D) josta suurin osa ehti vanhentumaan kun ei ollut tarvetta niille.

Niinpä, jos ei unta saa niin kyllä Opamoxilla nukahtaa melkeinpä heti ja sekava olo jatkui jopa pari päivää, mitään hyötyä siitä en kokenut. Vähän kyllä pelottaa, kun tämä Seroxat-kuurini on 2kk pituinen eli siis 60 tablettia (1 per aamu) että mitä jos lääkäri ei uusikkaan kuuria. Olen lähes täysin toimintakyvytön ilman lääkitystä, ero on kuin päivällä ja yöllä lääkittynä vs. ei lääkittynä. Kun kävin töissä, sain jatkuvasti paniikkikohtauksia ja silloin minulle oli määrätty pelkästään pameja, joita jouduin ottamaan joka päivä ennen töitä että pystyin edes lähtemään sinne. Nyt etsin töitä ja olen työkkärin kurssilla niin sain tuon Seroxatin kun kerroin että en pääse lähtemään kotoa jos en saa jotain lääkitystä mikä auttaa ahdistukseen. 

Siitä ei ole mitään vaaraa etteikö tuota jatkettaisi jos auttaa, lääkärit mielellään määrää noita perus masennuslääkkeitä loppuelämän ilman mitään ongelmia. 

Citalopram auttoi molempiin, elän aivan normaalin tunne-elämän kanssa nyt. Isoja tunteita, pieniä tunteita, iloa ja surua, kaikkea löytyy. Olennaista on se että lääkityksen avulla tapahtui tämä: Isoon ongelmaan mulla tulee iso reaktio, pieneen ongelmaan pieni reaktio. Aiemmin saattoi pieneen ongelmaan tulla valtava reaktio, kohtuuton ahdistus tai kohtuuton mielialan romahdus. Lääkityksen avulla tapahtumat ja reaktiot on balanssissa. Se on sitä normaalia tunne-elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse syön nimenomaan masennuslääkettä ahdistukseen, koska muut kokeilemani eivät ole tehonneet. Venlafaxin 150mg pitää minut toimintakykyisenä ja ahdistuksen kurissa. Masennukseen ei ole auttanut, mutta eipä siihen auttanut yksikään niistä muista kokeilluista lääkkeistä (yli kymmentä laatua kokeiltu). 

Voimia! Itse olen ennen kokeillut Opamoxia, josta tuli todella sekava olo, väsytti ja olin aivan pihalla tästä maailmasta. Pameja on nyt määrätty paniikkikohtauksiin, mutta totuushan on se että kun se kohtaus iskee niin ei ne pamit todellakaan ala vaikuttamaan ennen kuin se kohtaus on mennyt jo itsestään ohi. Täytyy siis ottaa niitä varmuuden pari tuntia ennen mahdollista ahdistavaa tilannetta.

Kiitos, sinulle myös jaksamista! 

Opamox ei ollut itselleni hyvä, söin sitä lyhyen ajan osastolla nuorempana. Vaikutti kuin nuijanukutus, eli nukahdin puolessa tunnissa sen ottamisesta mutta teho loppui parissa tunnissa kuin seinään. Diapam oli paljon tasaisempi kokemus, en nukahtanut mutta rauhotuin tarpeeksi. Ja siis sain näitä osastolla koska ahdistukseni oli psykoottisen rajalla olevaa, hyvin vaikeaa laatua. Pameja kyllä demonisoidaan turhaan, vaikka niillekin on paikkansa. Rivatril oli hyvä kokemus sekin, eräs yksityinen kirjoitti minulle kerran 100kpl reseptin (:D) josta suurin osa ehti vanhentumaan kun ei ollut tarvetta niille.

Niinpä, jos ei unta saa niin kyllä Opamoxilla nukahtaa melkeinpä heti ja sekava olo jatkui jopa pari päivää, mitään hyötyä siitä en kokenut. Vähän kyllä pelottaa, kun tämä Seroxat-kuurini on 2kk pituinen eli siis 60 tablettia (1 per aamu) että mitä jos lääkäri ei uusikkaan kuuria. Olen lähes täysin toimintakyvytön ilman lääkitystä, ero on kuin päivällä ja yöllä lääkittynä vs. ei lääkittynä. Kun kävin töissä, sain jatkuvasti paniikkikohtauksia ja silloin minulle oli määrätty pelkästään pameja, joita jouduin ottamaan joka päivä ennen töitä että pystyin edes lähtemään sinne. Nyt etsin töitä ja olen työkkärin kurssilla niin sain tuon Seroxatin kun kerroin että en pääse lähtemään kotoa jos en saa jotain lääkitystä mikä auttaa ahdistukseen. 

Siitä ei ole mitään vaaraa etteikö tuota jatkettaisi jos auttaa, lääkärit mielellään määrää noita perus masennuslääkkeitä loppuelämän ilman mitään ongelmia. 

Toivotaan parasta! En millään haluaisi palata siihen entiseen olooni.

Vierailija kirjoitti:

Liikunta, mut sehän ei tuu kysymykseenkää valas.fi - palstalla :D

Jos liikunta parantaisi ihmiset vuosikymmeniä kestäneistä masennus/ahdistus/pakko-oireiluhelveteistään, luuletko ettei sitä olisi hoitomuotona ympäri maailmaa jokaisessa psykiatrisessa hoitopaikassa? 

Liikunta on varmasti hyvää tekevä osa elämää, myös sairaalle, mutta ei se yksinään ketään paranna. Samoin ruokavalio vaikuttaa jaksamiseen, itse syön tästä syystä mm. paljon kalaa, olen huomannut että nostaa mielialaa hiukan. 

t. Venla-vastaaja