Perheet, joissa lapsille luetaan paljon

En tiedä luetaanko meillä paljon, mutta joka ilta luetaan/kuunnellaan iltasatua.  Kaikenlaisia kirjoja, mutta ikätason mukaisia kuitenkin.  Kyllä me päiväsaikaankin lueskellaan monesti, mutta ei joka päivä.

Lapsukaisille voisi lukea paljon lakia sen verran kauhukakaroita ovat.

Minä luin pikkusisarukselle paljon, kun hän oli pieni. Yleensä luettiin iltapäivästä/illasta, kun tulin koulusta ja vähintään tunti putkeen. Sisarus tykkäsi tosi paljon lukemisesta.

Luin ihan satukirjoja ja samoja lempisatuja "joutui" lukemaan uudestaan ja uudestaan. Sisarus oppi lukemaan todella nuorena, jo ennen eskaria, joten en koskaan ehtinyt lukea hänelle isommille lapsille suunnattuja kirjoja.

Emma K. kirjoitti:

Lapsukaisille voisi lukea paljon lakia sen verran kauhukakaroita ovat.

Totta. Mutta se on vanhempien vika, ei lasten.

Omat lapseni ovat jo teinejä, mutta luin heille todella paljon. Esikoispojalle luin varmaan pari tuntia päivässä, kun oli ihan parivuotias. Hän rakasti kirjoja. Kuopuspoika innostui kirjoista, kun tajusi, että luen esikoiselle sängyssä iltasatua, hänen oli pakko päästä viereen. Oli oikeasti vain joidenkin viikkojen ikäinen tällöin. Sitten hän katseli silmät selällään kuvia ja oli äärettömän keskittynyt. Joo, tosi paljon tuli luettua ja aika monenlaista, ns. klassikkosatuja ei kylläkään. Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että rakastan itse lukemista :) Jännää on, että kumpikaan pojista ei lue nykyisin mitään ainakaan fiktiivistä. Kummankin sanavarasto, lukunopeus, luetun ymmärtäminen ym. ovat tutkitusti hyviä ja ehkä tähän osin on auttanut kuitenkin se hyvin runsas kirjojen katselu ja kuuntelu lapsena.

No mä luen lapselleni edelleen ääneen joka ilta, vaikka hän jo 11 v ja osaa itsekin, ja lukee myös itse kirjoja. Pienestä saakka olen lukenut paljon.

Pienenä hittejä oli mm. Kirsi Kunnaksen, Astrid Lindgrenin kirjat ja Tatu&Patut, ja tietokirjat. Nyt luetaan mm. soturikissoja, fantasiaa, Astrid Lindgreniä edelleen.

Meillä oli vauvojen kirjoja, joissa oli isoja selkeitä kuvia esim. Nallen ruoka-aika. Katsottiin kuvia ja kysyin missä on omppu ja sitten leikisti otimme siitä haukut jne. Kun lapset kasvoivat vähän niin pikeastaan joka kerta luettiin, jos lapsi tuli kirjsn kanssa ja halusi että luetaan. Kun olivat 5v niin sitten oikeastaan halusivat vain iltasadun, sen lisäksi halusivat, että keksin lyhyen tarinan, jossa itse olivat pääosassa. Lukeminen jäi varmaan 2. luokalla, kun mieluummin lukivat itse esim. Sinttu-kirjoja.

Ei siis väkisin mutta ainaluettiin, jos halusivat.

Molemmilla lapsilla äidinkieli melkein vahvin kouluaine, esim. puheista tulee hyviä arvosanoja.

Meillä lapset tyttö 4 v. ja poika 2 v. Heille luetaan aina iltasatu (ehkä keskimäärin 10 minuutin lukuhetki). Tämän lisäksi heille luetaan käytännössä joka päivä jossain muussakin välissä, kun lapset tulevat sitä itse pyytämään. Meillä on oma kokoelma lastenkirjoja hyllyssä ja lisäksi kirjastosta on yleensä lainassa kerrallaan parisen kymmentä kirjaa. Vielä eivät välitä kokonaan kuvattomista romaaneista, mutta muuten oikeastaan kaikenlaiset kirjat (myös tietokirjat) kiinnostavat. Olohuoneen lattialla näyttäisi olevan nytkin noin 20 kirjaa, jotka lapset ovat viikonloppuna hyllystä ottaneet. He "lukevat" mielellään itsekin, eli istuvat avoin kirja sylissä katselemassa kuvia ja kääntävät välillä sivua. Kaksivuotias istuu nytkin sohvalla pelkässä vaipassa karttakirjaa selaten. Sanoisin, että kun lapset on vauvasta asti opetettu tykkäämään kirjoista ja käymään kirjastossa, homma toimii kuin itsestään. Lähdenkin tästä seuraavaksi iltasatua lukemaan.

Emma K. kirjoitti:

Lapsukaisille voisi lukea paljon lakia sen verran kauhukakaroita ovat.

Onhan saduissa aina opetus :)

Lapseni ovat jo isompia, mutta heidän ollessaan alle kouluikäisiä luimme heille päivittäin ennen nukkumaanmenoa noin puoli tuntia kerrallaan, satunnaisesti sitten muutenkin. Aluksi luettiin jotain lasten kuvakirjoja, joissa koko kirjan luki yhdessä illassa. Myöhemmin sitten jatkokertomuksena pidempiä kirjoja, kuten Kolme iloista rosvoa, Peppi Pitkätossu, Heinähattu ja Vilttitossu -kirjoja, Pieni talo preerialla -kirjat, Narnia-kirjat, Hobitti jne.

Itse luin lapsena paljon ja luen edelleen. Omalle lapselle luin paljon ja kaikenlaista. Joka ilta. Pienenä oli mukana kirjastossa. No nyt on 10-vuotias eikä lukeminen kiinnosta lainkaan. Ei niin pätkääkään, en tiedä millä tuon saisi innostumaan lukemisesta. Ei pitäisi olla kiinni siitä, että ei kannustettu lukemaan.

En tiedä luetaanko meillä erityisen paljon mutta ainakin säännöllisesti. joka ilta luetaan 30-60 min. Päiväsaikaan sitten vähän innostuksen mukaan, mutta ei ihan joka päivä. Usein viimeisenä illalla luetaan sellaisia tarinoita jossa ei ole kauheasti kuvia, esim pekka töpöhäntä, vaahteramäen eemeli, peppi pitkätossu sekä erilaisia satukokoelmia. Sitten ovat mukana katselemassa kuvia kun luetaan vaikka Mauri Kunnasta, tatua ja patua, sarjakuvia. Nyt viimeisimpänä löytönä mestarietsivä peppunen on ollut hauska lasten mielestä. Ja milloin mitäkin kuvakirjoja löytävät kirjastosta.

Luin lapselle tosi paljon ja hän tykkäsi kuunnella pitkiäkin kirjoja. Käytiin kirjastossa usein ja omia kirjoja kertyi paljon. Luin päiväaikaan ja aina iltasadun. Vielä alaluokilla luin . Kuvakirjoja ja sellasia missä ei juuri kuvia ollut.

Naisvihaajia ovat sellaiset.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä luetaanko meillä erityisen paljon mutta ainakin säännöllisesti. joka ilta luetaan 30-60 min. Päiväsaikaan sitten vähän innostuksen mukaan, mutta ei ihan joka päivä. Usein viimeisenä illalla luetaan sellaisia tarinoita jossa ei ole kauheasti kuvia, esim pekka töpöhäntä, vaahteramäen eemeli, peppi pitkätossu sekä erilaisia satukokoelmia. Sitten ovat mukana katselemassa kuvia kun luetaan vaikka Mauri Kunnasta, tatua ja patua, sarjakuvia. Nyt viimeisimpänä löytönä mestarietsivä peppunen on ollut hauska lasten mielestä. Ja milloin mitäkin kuvakirjoja löytävät kirjastosta.

Unohdin lasten iät, ovat siis 5- ja 7-v.

Meillä luetaan joka päivä mutta ei nyt mitenkään erityisen paljon. Varmaan aika tavanomainen määrä, jos ajattelee ylipäätään lapselle lukevia perheitä. Luetaan sekä isä että äiti satuja.

Oma lapsi on vuoden ikäinen ja luetaan joka ilta iltasatu. Yleensä jokin satukirja kokonaan. Mauri Kunnasta tai muu kuvitettu satukirja. Siinä menee kirjasta riippuen 10-30 minuuttia. Päivällä luetaan sitten kuvakirjoja, niin paljon, kun lapsi haluaa. Välillä haluaa kuunnella päivällä satukirjojakin, esimerkiksi tänään luettiin yksi kirja kolmesti. Hakee kirjoja itse hyllystä luettavaksi ja selaa niitä tai pyytää lukemaan.

Omia ja lapsen suosikkeja ovat Mauri Kunnaksen tuotanto, Katri Kirkkopellon Molli-sarja ja Christina Butlerin Siili-kirjat.

Vierailija kirjoitti:

Emma K. kirjoitti:

Lapsukaisille voisi lukea paljon lakia sen verran kauhukakaroita ovat.

Onhan saduissa aina opetus :)

Mikä Pikku Myyn opetus on?

6- ja 9-vuotiaat lapset, luetaan molemmille iltasatu, n 20 min. Isompi lukee lisäksi itsekseen n 45 min päivässä.

Luetaan päivittäin ainakin iltasatu eskarilaiselle. Aina luettu.

Käydään usein kirjastossa, lapsi valitsee mieleisiään ja vanhemmat yleensä muutaman pidemmän kirjan.

Tällä hetkellä lapsi innostunut tietokirjoista ja yleensä elämää käsittelevistä kirjoista. Otetaan kirjoja laidasta laitaan aika laajalla skaalalla, että kuule monipuolista sanastoa ja varsinkin pienempänä riimittelyt oli kivoja.

Meidän 2-v rakastaa kirjoja. Iltasaduksi luetaan noin vartti, lisäksi nyt kun harjoitellaan pottailua, niin luetaan aina potalla ruoan jälkeen, siinäkin joki 10-15min per kerta. Lisäksi hän välillä tuo kirjpja muuten vain luettavaksi. Eli noin 45mon päivä vähintään, sanoisin.

Eniten luetaan Mikko Mallikasta, Uteliasta Viliä ja Tatua ja Patua. Myös Richard Scarryn kirjat ovat suosittuja.