Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero väkivaltaisesta suhteesta poiki vain uuden huonon suhteen..
Aloittaja
26.11.2022 |
Erosin väkivaltaisesta, koltrolloivasta miehestäni 20 v suhteen päätteeksi. Ero oli vaikea kaikille osapuolille lapsille, isovanhemmille ja ystäville..
Löysin uuden ihanan miehen joka oli kiltti ja huomioon ottava. Yritin olla kiirehtimättä, mutta virta vei mennessään ja nyt elän taas huonossa suhteessa pienen vauvan kanssa.
Hyvä, tasa-arvoinen suhde muuttui yhtäkkiä kaikeksi aivan muuksi. Kosketus on jäänyt pois ja tilalla on vain tunnekylmää läsnäoloa, hiljaisuutta ja epävarmuutta ja jatkuvaa riitelyä.
Nyt kun unelmat ehjästä perheestä on taas murskana mietin miten voisin kasata itseni ja lähteä ajoissa suhteesta joka ei tule toimimaan? Miten sietää epäonnistumista? Kuinka ne omat rajat vedetään?
Suhde on toiminut jatkoajalla jo liki vuoden, olen aivan varma ettei se tule tästä enää onneksi muuttumaan. Konkreettiset toimet eroa varten vain ahdistaa liikaa.
Kyselen itseltäni kokoajan että olenko varma tästä, voisiko tilanne vielä muuttua, rakastanko miestäni, olenko oikeasti koskaan rakastanutkaan...?
Eikö tämä ole juuri sitä rajattomuutta? En osaa vetää rajoja ja siksi jämähdin uudelleen huonoon suhteeseen.
Kommentit (16)
Suhteessa on aina kaksi osapuolta. Et ole itse syytön nykyisen suhteesi ongelmiin. Voit toki juosta aina karkuun, mutta joskus ongelmat pitäisi yrittää kohdata ja ratkaista. On klassista, että rakastumisvaiheen jälkeen erotaan, kun ei tajuta, että tunteiden muuttuminen on täysin normaalia ja sitten pitää rakentaa parisuhdetta uudelle pohjalle. Siihen ihmiset eivät vain pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole paritellut kuuteen vuoteen, vaikkei ole lapsia kärsimässä :)
N31
Oletko puhunut miehesi kanssa? Puhu ja kysy mitä mies toivoisi. Kerro sitten omat toiveesi. Siitä sitten eteen päin yhdessä, pariterapiaan tai ero.
Selkeesti olet osallinen siihen että joko valitset ongelmallisia miehiä tai olet itse ongelmallinen. Suosittelen pariterapiaa. Tai jos eroatte, yksilöterapiaa ennen uutta suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Selkeesti olet osallinen siihen että joko valitset ongelmallisia miehiä tai olet itse ongelmallinen. Suosittelen pariterapiaa. Tai jos eroatte, yksilöterapiaa ennen uutta suhdetta.
Näinhän se on, ei missään suhteessa ole vain yhtä puolta. Omaa puoltani tässä nyt aprikoinkin että miten jouduin uudelleen "huonoon suhteeseen" vaikka kaikki merkit viittasi että nyt onnistuisi. Edellisen liiton nuorimmat lapset pitävät nykyisestä miehestäni enemmän kuin isästään, isä suhde heillä traumaattinen mikä lisää omaa ahdistusta siitä jos en onnistu tässä suhteessa lapset kokevat taas pettymyksen. Ennenkaikkea olen pettynyt itseeni, huonoja valintoja kerta toisensa perään..
Terapiaankaan ei niin vain mennä. Että ensin pääsee sisään järjestelmään ja sitten vielä löytää sellaisen terapeutin jonka kanssa juttu luistaa. Prosessi on pitkä kuin nälkävuosi varsinkin kun itsellä on edellisen suhteen aiheuttamia traumoja paljon joista osa tullut esiin vasta uudessa suhteessa. Paljon psykologiaan itsekin perehtyneenä olen yrittänyt kyllä työstää itseäni, helppoa se ei ole muuttaa vanhoja toimintamalleja ja sivuuttaa tunnetiloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö vikaa etsiä peilistä mikö tuon aiheuttaa jos sama asia toistuu usean eri ihmisen kanssa ennemmin kun syyttää kaikkia muita?
Mä voisin kyllä tulla panemaan sua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole paritellut kuuteen vuoteen, vaikkei ole lapsia kärsimässä :)
N31
Se on hyvä että loppui se paneskelu...
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö vikaa etsiä peilistä mikö tuon aiheuttaa jos sama asia toistuu usean eri ihmisen kanssa ennemmin kun syyttää kaikkia muita?
Niin että on mun vika että ex mies harrasti fyysistä perheväkivaltaa ja oli sairaanloisen mustasukkainen? Nykyinen mies ei ole väkivaltainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhteessa on aina kaksi osapuolta. Et ole itse syytön nykyisen suhteesi ongelmiin. Voit toki juosta aina karkuun, mutta joskus ongelmat pitäisi yrittää kohdata ja ratkaista. On klassista, että rakastumisvaiheen jälkeen erotaan, kun ei tajuta, että tunteiden muuttuminen on täysin normaalia ja sitten pitää rakentaa parisuhdetta uudelle pohjalle. Siihen ihmiset eivät vain pysty.
Tämä! Itsensä pitää kohdata. Silloin toinenkin voi kohdata itsensä ja on mahdollista että pääsette yhdessä eteenpäin.
Se vaatii sitä tietenkin molemmilta
Mene terapiaan. Kiintymyssuhdemallissasi on vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä heti piti vauva tehdä? Entisiä lapsia oli jo.
Muista seuraavassa suhteessasi että ei ole pakko uutta lasta joka miehen kanssa saada.
Voisiko kyse olla siitä, että jos edellisessä suhteessa oli konkreettista, fyysistä väkivaltaa ja aggressiota, et nyt uudessa suhteessa tunnistanut ajoissa varoitusmerkkejä "lievemmästä" (=erilaisesta) väkivallasta?
Sinun ei tarvitse tehdä mitään nopeita tai äkkinäisiä päätöksiä (paitsi jos on akuutti vaaratilanne, sitten lapset kantoon ja hippulat vinkumaan taakse katsomatta), mutta voit kaiken varalta alkaa pedata itsellesi ovea ulos nykyisestä suhteesta. Kerää rahaa jemmaan josta mies ei tiedä mitään, suunnittele etukäteen minne menet jos tulee tarvetta lähteä, katsele omaa kämppää ja selvitä millaisilla toimenpiteillä ja aikataululla pystyt liikkumaan tarvittaessa. Kartoita kaikki tukiverkot ja siirrä arvokasta omaisuutta turvaan vaikka kaverin luo jo ajoissa.
Ja sitten keskustele miehen kanssa tietäen, että jos keskustelu ei ole hedelmällinen tai alkaa eskaloitua, sinulla on valmis toimintasuunnitelma pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että tässä voi vaikuttaa joku karma taustalla. Eli oot vaan syy-seuraus suhteiden takia aina hullaantunut huuonoihin miehiin, etkä ole ymmärtänyt valita paremmin. Myös liian lapselliset kuvitelmat rakkaudesta voi vaikuttaa. Eihän se rrakkaus mitään huuma ole ainiaan. Sopivan kumppanin kanssa rakkautta voi kuitenkin yrittää hoitaa ja pitää hengissä. Useasti duhteet kuitenkin arkipäiväistyy ja suhde muuttuu enemmäänkin kaveri suhteen muotoiseksi, lähes aina.
Olen aina ihmetellyt, että miksi ihmeessä pitää mennä tekemään lapsia aina kun uuden suhteen löytää? Eikö voisi ensin viettää aikaa ihan yksin ja niitten olemassa olevien lapsien kanssa, sitten vaikka tutustua rauhassa siihen uuteen kumppaniin. Nyt on sitten taas tuo tilanne. Eikö naiset koskaan opi?
Alue: Aihe vapaa
Opettele ensin elämään yksin. Noissa suhteissa rajat hämärtyy pahasti eikä sitä itse tajua.