Juoksetteko heti lääkäriin

Lähinnä sitten kun on pakko.

Yleensä en mene lääkäriin, jos ei ole ihan ihan pakko. Pikkuvaivojen takia tärväyskeskukseen meno on useimmiten vaan ajanhukkaa. Ellei sitten ole joku ihan selkeä tulehdus, että tarvii antibioottikuurin. Pissatulehdukseen onneksi saa reseptin ihan puhelimitsekin oireiden perusteella.

Silloin kyllä tein poikkeuksen, kun kuutisen vuotta sitten löysin rinnastani kyhmyn eräänä perjantaina. Säikähdin sitä sen verran, että heti maanantaina varasin lääkäriajan, ja tiistaina jo pääsin vastaanotolle ja sain lähetteen jatkotutkimuksiin. Diagnoosi olikin sitten erittäin aggressiivinen rintasyöpä.

Onneksi en silloin jäänyt yhtään miettimään ja ihmettelemään. Tiesin että muutokset rinnoissa kannattaa ottaa vakavasti ja tutkituttaa mahdollisimman pian. Kaikki kyhmyt eivät ole syöpää, mutta ei kyllä kannata jäädä arpomaan ja ottaa mitään riskejä. Mun syövän eteneminen saatiin onneksi pysäytettyä rankoilla sytostaattihoidoilla, ja olen nyt terve. Jos syöpä olisi ehtinyt leviämään tai hoidot eivät olisikaan tehonneet, olisin kuollut jo aikapäiviä sitten.

Naiset juoksevat pienestäkin asiasta. Naiset ovat vainoharhaisia.

Kyllä tässä on oppinut olemaan juoksematta pikkuvaivoista, kun siellä sitten suurinpiirtein nauretaan ja aletaan kyselemään henkisestä jaksamisesta ja seuraavilla kerroilla ohjataan suoraan mielenterveyspuhelimiin.

Käyn vasta kun on pakko.

Mitäpä siellä käymään, kun aivokasvaimesta johtuvia kovia päänsärkyjäkään ei otettu tosissaan useammallakaan käynnillä. "Syökää Buranaa."

Miksiköhän kysyvät tk:oon soittaessa aina että onko töissä vai ei? Katsotaanko että kuka on hoitamisen arvoinen ja kuka ei sillä eihän tällä pitäisi olla mitään merkitystä?

En todellakaan mene lääkäriin pienestä vaivasta.

Itse olen kärsinyt kovista vatsa/lantio kivuista jo vuosia mut en mene. Hoitajilla on riittävästi muutenkin kestämistä työn takia.

Menen lääkäriin, jos siltä tuntuu oli sitten pieni tai iso vaiva. Viimeksi on päässä vähän pyörinyt eikä se miltään isolta vaivalta tuntunut, mutta selvisi, että verenpaineet ovat ihan tapissaan (230/149) ja nyt sain verenpainelääkityksen. 

Mua ei saa sinne kirveellä uhatenkaan. Yksin kärsin vaivani, mutta onneksi niitä ei ole paljon.

Oli erittäin huono olo ollut pitkään, menin ja aloitettiin verenpainelääkitys. Ei ylipainoa, ei sukurasitetta, vain stressi. Ei tarjottu keskusteluapua, ei mitään. Yritin sitten soittaa ja kysyä apua, mutta ainakaan psyykkisiin vaivoihin ei ole apua saatavilla.

Jos se pienikin vaiva haittaa, niin menen lääkäriin. 

Vierailija kirjoitti:

Käyn vasta kun on pakko.

Minulla sama juttu. Miksi menisin sinne imuroimaan räkä- ja mahatautiviruksia?

Typerää mennä lääkäriin vasta jos pakko sittenkin onkin jo paljon isompi vaiva mikä olisi voitu ennaltaehkäistä. Sillä mm. miehet kuoleekin aiemmin puupäitä kun ovat.

Vierailija kirjoitti:

Menen lääkäriin, jos siltä tuntuu oli sitten pieni tai iso vaiva. Viimeksi on päässä vähän pyörinyt eikä se miltään isolta vaivalta tuntunut, mutta selvisi, että verenpaineet ovat ihan tapissaan (230/149) ja nyt sain verenpainelääkityksen. 

Tuon käynnin jälkeen siis tehtiin 24h-verenpainetutkimus ja mulla oli lähes kaikki arvot yli 200 ja alapaineet reilusti yli 100. Korkeassa verenpaineessa ei yleensä ole mitään oireita, mutta mulle onneksi tuli tuo huippaus erityisesti aamuisin ja onneksi halusin selvittää mistä johtuu enkä vaan jäänyt odottamaan, että menee joku päivä ohi. Muuten ei ollut mitään oireita tai ongelmia päivän aikana. 

Työnantajan piikkiin menee lääkärikäynnit,  ja juoksen kyllä ihan kaikesta pienimmästäkin vaivasta, kun omavastuu on niin pieni yksityisellä käydessä. 

Kun on pää kainalossa. Kävin pari vuotta sitten, kun pelkäsin saavani sydänkohtauksen, ja verenpaineet olivat katossa. En ollut vuosiin saanut aikaiseksi uusia reseptejä..

Olisin tyytynyt kyllä beetasalpaajareseptin uusimiseen puhelimitse aluksi, mutta eivät siihen suostuneet, joten jouduin käymään.

Edellisestä käynnistä oli yli 10 vuotta tuolloin.

Pari viikkoa sain sitten odottaa, en oikein ymmärrä miksei lääkettä annettu heti kun aikoja ei ollut.

Sanottiin vain että jos oikeasti tuntuu sydäriltä niin voi sitten mennä päivystykseen .

Naapurikaupunkiin siis, no joo, vähän mä autottomana korvessa asuvana minimieläkeläisenä lähdenkin 50 km päähän.

Olo sitten onneksi helpotti kun lopulta sain sen pirun beetasalpaajan.

sitten kun on ns. pää kainalossa. Lääkärikin sitten näkee heti jo ovelta, että "sairas on potilas" eikä passita "kotiin odottelemaan oireiden kanssa kahta viikkoa ja katsotaan sitten" - lausahduksen kera

Naiset ovat harhoja.

Riippuu vaivasta. On joitakin vaivoja joiden olen antanut odotuttaa jopa vuosia. Joidenkin vaivojen kanssa taas menen liiankin herkästi tutkimuksiin. Esimerkiksi hammas oireili monta vuotta enkä mennyt. Sitten kun lopulta menin, se olikin jo kuoliossa ja piti poistaa. Nyt taas yksi hammas oireilee ja vetkuttelen sen kanssa.