Kysymyksiä niille, jotka eivät eroa lasten takia

Minulla ei ole kokemusta asiasta kuin ehkä korkeintaan lapsen näkökulmasta. Mutta asiaa tutkineet tutkijat ovat havainneet, että lapset pitävät vanhempiensa suhdetta onnellisena, jos vanhemmat tulevat kavereina toimeen keskenään.

Lapset harvoin kaipaavat vanhempiensa välistä intohimoa, koska he näkevät vanhempien suhteen itsensä läpi ja itsensä kautta. Samasta syystä lapset usein syyttävät itseään vanhempien erosta.

En ymmärrä tuota listaasi. Ei halu erota tarkoita sitä, etteikö parisuhdeseksi olisi mahtavaa ja etteikö saisi lämpöä, läheisyyttä ja elämässä olisi intohimoa.

Parisuhteemme on varmasti lasten mielestä varsin hyvä, kun he tätä joskus aikuisina muistelevat. Lapset eivät ainakaan muista repiviä riitoja, ilkeitä sanoja tai piikittelyä, eivät kolkkoa tunnelmaa tai ahdistusta.

Tämä tilanne on käyty puolison kanssa läpi, tehty puolin ja toisin selväksi suhteen rajat ja päätetty olla yhdessä siihen asti, että lapset muuttavat pois kotoa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tuota listaasi. Ei halu erota tarkoita sitä, etteikö parisuhdeseksi olisi mahtavaa ja etteikö saisi lämpöä, läheisyyttä ja elämässä olisi intohimoa.

Parisuhteemme on varmasti lasten mielestä varsin hyvä, kun he tätä joskus aikuisina muistelevat. Lapset eivät ainakaan muista repiviä riitoja, ilkeitä sanoja tai piikittelyä, eivät kolkkoa tunnelmaa tai ahdistusta.

Tämä tilanne on käyty puolison kanssa läpi, tehty puolin ja toisin selväksi suhteen rajat ja päätetty olla yhdessä siihen asti, että lapset muuttavat pois kotoa.

Miksi te haluatte erota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tuota listaasi. Ei halu erota tarkoita sitä, etteikö parisuhdeseksi olisi mahtavaa ja etteikö saisi lämpöä, läheisyyttä ja elämässä olisi intohimoa.

Parisuhteemme on varmasti lasten mielestä varsin hyvä, kun he tätä joskus aikuisina muistelevat. Lapset eivät ainakaan muista repiviä riitoja, ilkeitä sanoja tai piikittelyä, eivät kolkkoa tunnelmaa tai ahdistusta.

Tämä tilanne on käyty puolison kanssa läpi, tehty puolin ja toisin selväksi suhteen rajat ja päätetty olla yhdessä siihen asti, että lapset muuttavat pois kotoa.

Miksi te haluatte erota?

Sepä ei kuulu sinulle!

Mutta huomaa, lapset eivät tästä kärsi, vaikka kovasti yrität uskotella, että ero on ratkaisu kaikkeen.

Se, ettei aio erota (etenkään pikkulapsivaiheessa) tarkoittaa sitä, että tekee valintoja, jotka mahdollistavat tämän toteutumisen.

Eroajatukset ovat inhimillisiä heikkoina hetkinä, mutta kypsempää on ottaa lusikka kauniiseen käteen ja tehdä oma osuutensa yhteiselämän onnistumiseksi. Vähitellen epäkypsistä pakoajatuksista pääsee eroon, ja elämä muuttuu tasapainoisemmaksi ja mukavammaksi.

Ihan kiitettävän itsekäs ajatusmaailma. Ero vaan vireille. Mitä väliä oman lapsen tulevaisuudella on kunhan itse saa tavoitella omaa onnellisuutta tajuamatta vaikutusta lapseen. You go girl!

Lapsi tarvitsee vanhemmat, jotka AIDOSTI ovat hänestä kiinnostuneita ja välittävät hänestä. Sillä, ovatko vanhemmat saman katon alla vai ei, ole merkitystä. Repiviä riitoja voi olla erosta huolimatta. Jos lapsi tietää, että vanhempi hoitaa, suojelee, hakee tms, eikä tartte pelätä, että vanhemmat riitelee, niin siitä lapsesta kasvaa ihan tasapainoinen aikuinen. Liian paljon kuvitellaan, että ero aiheuttaa jotain ylitsepääsemättömiä traumoja.

Aloittajan kysymys oli hyvä, nyt kun siihen vielä tulisi asiallisia vastauksia niin mielenkiinnolla lukisin niitä itsekin.

Vastaukset kysymyksiisi: minä, minä, minä, minä, missä vaiheessa ajattelit lapsia ja eron seurauksia lapsille?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tarvitsee vanhemmat, jotka AIDOSTI ovat hänestä kiinnostuneita ja välittävät hänestä. Sillä, ovatko vanhemmat saman katon alla vai ei, ole merkitystä. Repiviä riitoja voi olla erosta huolimatta. Jos lapsi tietää, että vanhempi hoitaa, suojelee, hakee tms, eikä tartte pelätä, että vanhemmat riitelee, niin siitä lapsesta kasvaa ihan tasapainoinen aikuinen. Liian paljon kuvitellaan, että ero aiheuttaa jotain ylitsepääsemättömiä traumoja.

Eikä se riitelykään aiheuta ylitsepääsemättömiä traumoja, jos suunnilleen normaaleissa rajoissa pysytään. Ihmisiä vanhemmatkin vain ovat.

Itse mietin eroa kaksi vuotta. Lopullinen päätös tuli erolle, kun teini-ikäinen kysyi kaksi kertaa kuukauden sisään, miksi ette eroa?

Tilanne oli se, että avioliittomme oli kylmääkin kylmempi ja tottakai lapset sen näki. Ei nukuttu vuosiin yhdessä ja hädin tuskin puhuimme. Varmaan lapset myös huomasi se, että isä jättäytyi pois yhteisiltä kauppareissuilta, kun usein oli tapana yhdessä käydä kaupassa.

Lapset oli suurin syy pysyä yhdessä. Siihen ei enää ollut syytä esikoisen kyseenalaistaessa asian.

Vierailija kirjoitti:

Itse mietin eroa kaksi vuotta. Lopullinen päätös tuli erolle, kun teini-ikäinen kysyi kaksi kertaa kuukauden sisään, miksi ette eroa?

Tilanne oli se, että avioliittomme oli kylmääkin kylmempi ja tottakai lapset sen näki. Ei nukuttu vuosiin yhdessä ja hädin tuskin puhuimme. Varmaan lapset myös huomasi se, että isä jättäytyi pois yhteisiltä kauppareissuilta, kun usein oli tapana yhdessä käydä kaupassa.

Lapset oli suurin syy pysyä yhdessä. Siihen ei enää ollut syytä esikoisen kyseenalaistaessa asian.

Lapset ovat viisaita. Ja tarkkanäköisiä.

Pysyimme yhdessä vain lasten takia. Elämä yhtä suorittamista:remontointia, pyykinpesua, lasten sairastelua, työmatkoja, opintoja, velkaa ja stressiä. Ei hoidettu suhdetta yhtään vaan nukuttiin ja herättiin ja selviydyttiin päivä kerrallaan. Oli yksi kokonainen vuosi välissä ilman seksiä! Koko mies ärsytti ihan hirveesti.. Tuntui että se ei hoida lapsia yhtä paljon eikä uhraa perheen eteen yhtä paljon..

Vuosia kului ainakin kuusi ja eräänä päivänä velka oli lyhentynyt, lapset koululaisia, remontti valmistunut ja työstressi helpottanut. Voimavaroja vapautui ja löysimme toisemme uudestaan! Rakastan miestäni ihan hirveästi, on superkomea ja super-rakas! Petipuuhat on jotain uskomatonta entiseen verrattuna. Luojan kiitos että emme luovuttaneet vaan jaksoimme yhdessä eteenpäin. Tämä tarina on tosi, että näinkin voi käydä!

Olipas asenteellinen ja itsekeskeinen kysymyslista ap:llä. Ei ole vaikea arvata, mikä hänen mielipiteensä on.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kysymys oli hyvä, nyt kun siihen vielä tulisi asiallisia vastauksia niin mielenkiinnolla lukisin niitä itsekin.

Moi ap! Kysymyksesi oli ihan paskoja. Olet vissiin saanut liian monta kertaa nenillesi täällä, kun piti tämmöistä yrittää.

- Jos olet päätynyt pysymään suhteessa lasten takia, vaikka haluaisit erota, miksi näin?

Koska tiedän että se on lapsille parhaaksi.

- Etkö kaipaa lämpöä, läheisyyttä, rakkautta tai intohimoa?

Kyllä, ja saankin sitä, sekä lapsiltani että vaimoltani.

- Elätkö selibaatissa, harrastatko väkisin seksiä vai harrastatko irtosuhteita?

Ei mikään näistä. Harrastan seksiä halukkaasti vaimoni kanssa.

- Koetko että annat oikeanlaisen esimerkin lapsillesi parisuhteesta?

Kyllä, tietenkin. Lasten näkökulmasta suhteemme on ollut samanlainen koko heidän elämänsä ajan, enkä usko että he pohtivat asiaa ikinä. Me olemme heidän vanhempansa, jotka olemme siinä niin kuin aina ennenkin.

- Etkö ajattele omaa hyvinvointiasi?

Totta kai ajattelen. Ajattelen kuitenkin enemmän lasten hyvinvointia. Oman hyvinvointini eteen teen sen minkä voin eroamatta. Se on jo paljon. 

- Ajattelitko erota sitten kun lapset ovat aikuisia?

Tällä hetkellä kyllä, mutta saa nähdä mikä tilanne on 9 vuoden päästä.

- Oletko puhunut puolisollesi, että haluaisit erota mutta et halua lasten takia toteuttaa toivettasi?

En. Koska en kuitenkaan aio nyt erota, ei siitä mitään hyötyä olisi.

Erosin ja tulin sen seurauksena onnelliseksi. Se varmasti heijastuu lapsiinkin verrattuna ne vuodet, kun olin masentunut saatuani tietää puolison pitkäkestoisesta kaksoiselämästä ja petoksesta. On vain yksi elämä ja joskus on oltava myös itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole kokemusta asiasta kuin ehkä korkeintaan lapsen näkökulmasta. Mutta asiaa tutkineet tutkijat ovat havainneet, että lapset pitävät vanhempiensa suhdetta onnellisena, jos vanhemmat tulevat kavereina toimeen keskenään.

Lapset harvoin kaipaavat vanhempiensa välistä intohimoa, koska he näkevät vanhempien suhteen itsensä läpi ja itsensä kautta. Samasta syystä lapset usein syyttävät itseään vanhempien erosta.

Niinpä. Aina vedotaan siihen, että lasten ei ole hyvä asua riitaisassa kodissa. Ei tietenkään, mutta ei kaikki riitele.

Itse ajattelen, että lapsille on tuhoavinta nähdä sellaisten vanhempiensa eroavan, jotka ovat hyviä kavereita keskenään. Silloin ero vie kaiken pohjan pois turvallisuuden tunteesta ja luottamuksesta. Keneen sen jälkeen voi luottaa, jos ei edes siihen, että on mukavaa yhdessä?

Lapsi ymmärtää kyllä, että aikuinen ei halua enää riidellä, mutta ei kykene ymmärtämään, miksi kaveri jätetään. Eikä ymmärrä, vaikka vanhempi kuinka yrittää selittää asian.

Vierailija kirjoitti:

Erosin ja tulin sen seurauksena onnelliseksi. Se varmasti heijastuu lapsiinkin verrattuna ne vuodet, kun olin masentunut saatuani tietää puolison pitkäkestoisesta kaksoiselämästä ja petoksesta. On vain yksi elämä ja joskus on oltava myös itsekäs.

puolisosikin osasi olla itsekäs, kaikki loppu hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Itse mietin eroa kaksi vuotta. Lopullinen päätös tuli erolle, kun teini-ikäinen kysyi kaksi kertaa kuukauden sisään, miksi ette eroa?

Tilanne oli se, että avioliittomme oli kylmääkin kylmempi ja tottakai lapset sen näki. Ei nukuttu vuosiin yhdessä ja hädin tuskin puhuimme. Varmaan lapset myös huomasi se, että isä jättäytyi pois yhteisiltä kauppareissuilta, kun usein oli tapana yhdessä käydä kaupassa.

Lapset oli suurin syy pysyä yhdessä. Siihen ei enää ollut syytä esikoisen kyseenalaistaessa asian.

Outoa. Minä en olisi teininä koskaan osannut tuollaista ihmetellä. Vissiin 80-luvulla ei kavereiden kanssa aiheesta keskusteltu. Perhe oli ikuinen.