Kysymyksiä niille, jotka eivät eroa lasten takia

Kiitos parille asialliselle kommentoijalle, jotka oikeasti vastasitte alkuperäisiin kysymyksiini. Mietin lukiessani että miksiköhän kuitenkin haluaisitte erota, jos kerran asiat on hyvin. No, joka tapauksessa, kiinnostavaa olisi kuulla lisääkin vielä aitoja vastauksia. Enkä tuomitse kenenkään valintoja, oikeastaan haluaisin vain ymmärtää paremmin.

Joten jos vielä joku voisi avata omaa kokemusmaailmaansa, miltä se arki tuntuu jos pysyy lähinnä yhdessä lasten vuoksi. Ei tarvitse alkuperäisiin kyssäreihin jokaiseen vastata.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kysymys oli hyvä, nyt kun siihen vielä tulisi asiallisia vastauksia niin mielenkiinnolla lukisin niitä itsekin.

Moi ap! Kysymyksesi oli ihan paskoja. Olet vissiin saanut liian monta kertaa nenillesi täällä, kun piti tämmöistä yrittää.

Moi sinulle myös, en itse asiassa kirjoittanut tuota kommenttia. Erikoisen vihamielinen heitto. En kysymyksilläni halunnut ketään loukata, kunhan tässä mietin ja koska en kehtaa kysyä parilta tutultani tuota kysymystä, kysyn laajemmalta joukolta. Mutta ymmärrän myös, että siihen voi olla vaikeaa vastata.

Sinnittelin suhteessa siihen asti, että kaksoset oli 12-vuotiaita. 12v saa päättää tapaako etävanhempaa.

Aiemmin en olisi voinut erota, koska en olisi uskaltanut antaa lapsia isälle viikonlopuiksi jne. Eikä lapset olis edes halunneet.

Joskus pitää paskoista vaihtoehdoista valita se vähemmän paska.

Mies oli narsistinen juoppo.

Kaksi vuotta olin lapsen vuoksi kylmässä, kämppiselämäksi muuttuneessa parisuhteessa. Vuoden tästä olin selibaatissa, jonka jälkeen sivusuhde tuli mukaan kuvioon.

Kahden vuoden kohdalla tuli mitta täyteen ja ilmoitin haluavani erota.

Miksi ihmeessä kuvitellaan että ero lopettaisi riidat?

Sivusta seuranneena olen huomannut että monilla riidat vaan pahenee. Kiistellään lapsista, rahasta jne. Mustamaalataan sitä toista vanhempaa lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole kokemusta asiasta kuin ehkä korkeintaan lapsen näkökulmasta. Mutta asiaa tutkineet tutkijat ovat havainneet, että lapset pitävät vanhempiensa suhdetta onnellisena, jos vanhemmat tulevat kavereina toimeen keskenään.

Lapset harvoin kaipaavat vanhempiensa välistä intohimoa, koska he näkevät vanhempien suhteen itsensä läpi ja itsensä kautta. Samasta syystä lapset usein syyttävät itseään vanhempien erosta.

Niinpä. Aina vedotaan siihen, että lasten ei ole hyvä asua riitaisassa kodissa. Ei tietenkään, mutta ei kaikki riitele.

Itse ajattelen, että lapsille on tuhoavinta nähdä sellaisten vanhempiensa eroavan, jotka ovat hyviä kavereita keskenään. Silloin ero vie kaiken pohjan pois turvallisuuden tunteesta ja luottamuksesta. Keneen sen jälkeen voi luottaa, jos ei edes siihen, että on mukavaa yhdessä?

Lapsi ymmärtää kyllä, että aikuinen ei halua enää riidellä, mutta ei kykene ymmärtämään, miksi kaveri jätetään. Eikä ymmärrä, vaikka vanhempi kuinka yrittää selittää asian.

Tokihan eroa tekevät usein juuri riitelevät kipeimmin. Kuitenkin se kodin ilmapiiri voi olla aika toksinen jos vanhemmat eivät rakasta toisiaan ja suunnittelevat eroa vaikkeivät riitelisi. Joskus ne erosuunnitelmat ovat vain aavistuksia ja mieli voi muuttuakin. Joskus on yhdessä sovittu, että jatketaan nyt kavereina vielä muutama vuosi niin ei tuon kiusatun teinin pahoinvointi lisäänny tms. lapsiin liittyvä syy. Joskus sopuisat välit eivät ole hyvää ystävyyttä ja silloin lapset on minusta huono syy jäädä yhteen. Esim. mieheni vanhemmat eivät käsittääkseni riidelleet, mutta eivät rakastaneet toisiaan. Appi liki 20 v anoppia vanhempi ja alistava sika. Anoppi kotiorja ja otti heti eron kun nuorin lapsi muutti omilleen. Mielestäni olisi pitänyt erota aiemmin lastenkin vuoksi.

No vastataan. 

En eroa nyt, koska lapset ovat teini-iässä herkässä kehitysvaiheessa ja ero tuskin vaikuttaisi ainkaan mitenkään positiivisesti. Asuinympäristö muuttuisi, kustannuksia joutuisi harkitsemaan uudelleen jne.

Entä lämpö, intohimo ja seksi? Olen ollut selibaatissa yli vuoden, mutta enpä usko oven takana olisi jonoa tätä paikkaamassa vaikka eroaisinkin. Edelleen olisin myös kahden teini-ikäisen huoltaja, joten mihin väliin sen seksin tai intohimon etsimisen edes tunkisi?

Pelkäänkö antavani lapsille väärän mallin parisuhteesta. Eh, tämä on aina ollut outo kysymys. Mikä sitten on oikea malli? Sinkkuus vai Tinder- säätöjen metsästys? Kotona on kuitenkin rauhallinen ilmapiiri ja lapset voivat luottaa siihen, että heistä pidetään houlta.

Uskonko eroavani myöhemmin. Varmaankin ja tämä on kyllä myös puolison tahtotila. 

Vierailija kirjoitti:

No vastataan. 

En eroa nyt, koska lapset ovat teini-iässä herkässä kehitysvaiheessa ja ero tuskin vaikuttaisi ainkaan mitenkään positiivisesti. Asuinympäristö muuttuisi, kustannuksia joutuisi harkitsemaan uudelleen jne.

Entä lämpö, intohimo ja seksi? Olen ollut selibaatissa yli vuoden, mutta enpä usko oven takana olisi jonoa tätä paikkaamassa vaikka eroaisinkin. Edelleen olisin myös kahden teini-ikäisen huoltaja, joten mihin väliin sen seksin tai intohimon etsimisen edes tunkisi?

Pelkäänkö antavani lapsille väärän mallin parisuhteesta. Eh, tämä on aina ollut outo kysymys. Mikä sitten on oikea malli? Sinkkuus vai Tinder- säätöjen metsästys? Kotona on kuitenkin rauhallinen ilmapiiri ja lapset voivat luottaa siihen, että heistä pidetään houlta.

Uskonko eroavani myöhemmin. Varmaankin ja tämä on kyllä myös puolison tahtotila. 

Eiköhän netti näytä miltä näyttää nykyaikainen seurustelu. Nainen haluaa kylpyläkierroksen ja mies kiukuttelee parisuhteessa olosta sekä siitä kuinka Jyrki olisi kivempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole kokemusta asiasta kuin ehkä korkeintaan lapsen näkökulmasta. Mutta asiaa tutkineet tutkijat ovat havainneet, että lapset pitävät vanhempiensa suhdetta onnellisena, jos vanhemmat tulevat kavereina toimeen keskenään.

Lapset harvoin kaipaavat vanhempiensa välistä intohimoa, koska he näkevät vanhempien suhteen itsensä läpi ja itsensä kautta. Samasta syystä lapset usein syyttävät itseään vanhempien erosta.

Niinpä. Aina vedotaan siihen, että lasten ei ole hyvä asua riitaisassa kodissa. Ei tietenkään, mutta ei kaikki riitele.

Itse ajattelen, että lapsille on tuhoavinta nähdä sellaisten vanhempiensa eroavan, jotka ovat hyviä kavereita keskenään. Silloin ero vie kaiken pohjan pois turvallisuuden tunteesta ja luottamuksesta. Keneen sen jälkeen voi luottaa, jos ei edes siihen, että on mukavaa yhdessä?

Lapsi ymmärtää kyllä, että aikuinen ei halua enää riidellä, mutta ei kykene ymmärtämään, miksi kaveri jätetään. Eikä ymmärrä, vaikka vanhempi kuinka yrittää selittää asian.

Tokihan eroa tekevät usein juuri riitelevät kipeimmin. Kuitenkin se kodin ilmapiiri voi olla aika toksinen jos vanhemmat eivät rakasta toisiaan ja suunnittelevat eroa vaikkeivät riitelisi. Joskus ne erosuunnitelmat ovat vain aavistuksia ja mieli voi muuttuakin. Joskus on yhdessä sovittu, että jatketaan nyt kavereina vielä muutama vuosi niin ei tuon kiusatun teinin pahoinvointi lisäänny tms. lapsiin liittyvä syy. Joskus sopuisat välit eivät ole hyvää ystävyyttä ja silloin lapset on minusta huono syy jäädä yhteen. Esim. mieheni vanhemmat eivät käsittääkseni riidelleet, mutta eivät rakastaneet toisiaan. Appi liki 20 v anoppia vanhempi ja alistava sika. Anoppi kotiorja ja otti heti eron kun nuorin lapsi muutti omilleen. Mielestäni olisi pitänyt erota aiemmin lastenkin vuoksi.

Jos kotona on turvaton ilmapiiri tai toinen vanhempi on vastuuton/ vaarallinen (esim. päihdeongelmia, väkivaltaa jne.) lapsille, niin ero toki voi olla paras ratkaisu lapsille.

Toisaalta taas, jos erotaan intohimon puutteen takia ja aletaan juosto uusien ihastusten perässä, että näyttetäisiin lapsille se oikea malli parisuhteesta, niin harvemmin tätä nyt lasten parhaalla voi perustella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No vastataan. 

En eroa nyt, koska lapset ovat teini-iässä herkässä kehitysvaiheessa ja ero tuskin vaikuttaisi ainkaan mitenkään positiivisesti. Asuinympäristö muuttuisi, kustannuksia joutuisi harkitsemaan uudelleen jne.

Entä lämpö, intohimo ja seksi? Olen ollut selibaatissa yli vuoden, mutta enpä usko oven takana olisi jonoa tätä paikkaamassa vaikka eroaisinkin. Edelleen olisin myös kahden teini-ikäisen huoltaja, joten mihin väliin sen seksin tai intohimon etsimisen edes tunkisi?

Pelkäänkö antavani lapsille väärän mallin parisuhteesta. Eh, tämä on aina ollut outo kysymys. Mikä sitten on oikea malli? Sinkkuus vai Tinder- säätöjen metsästys? Kotona on kuitenkin rauhallinen ilmapiiri ja lapset voivat luottaa siihen, että heistä pidetään houlta.

Uskonko eroavani myöhemmin. Varmaankin ja tämä on kyllä myös puolison tahtotila. 

Eiköhän netti näytä miltä näyttää nykyaikainen seurustelu. Nainen haluaa kylpyläkierroksen ja mies kiukuttelee parisuhteessa olosta sekä siitä kuinka Jyrki olisi kivempi.

Mitähän sinä nyt yrität sanoa? 

Haluaisin aitoja vastauksia, koska itseäni vilpittömästi kiinnostaa. Jos olet päätynyt pysymään suhteessa lasten takia, vaikka haluaisit erota, miksi näin?

- Etkö kaipaa lämpöä, läheisyyttä, rakkautta tai intohimoa?

- Elätkö selibaatissa, harrastatko väkisin seksiä vai harrastatko irtosuhteita?

- Koetko että annat oikeanlaisen esimerkin lapsillesi parisuhteesta?

- Etkö ajattele omaa hyvinvointiasi?

- Ajattelitko erota sitten kun lapset ovat aikuisia?

- Oletko puhunut puolisollesi, että haluaisit erota mutta et halua lasten takia toteuttaa toivettasi?

No minäpä kerron.

- Kyllä, kaipaan läheisyyttä, lämpöä, rakkautta. Intohimoa nyt ehkä vähemmän. Mutta pystyn elämään myös ilman näitä. Aika monet ihmiset elävät yksin ilman seksisuhdetta tai kosketusta. Elämä voi olla ihan tasapainoista ja hyvää ilman niitäkin.

- Elän selibaatissa, harrastan itsetyydytystä.

- En ehkä anna täydellisen parisuhteen mallia, mutta riittävän hyvän. Ei meillä riidellä, eikä ilmapiiri ole kireä. Perheessä ei ole mielenterveys- tai päihdeongelmia. Tilannetta voisi verrata siihen, että asut ihan mukavan kämppiksen kanssa. 

- Toki ajattelen. Tilanne ei ole ideaali, mutta elämä harvoin on. Aikuisena pystyn kestämään tätä kyllä muutaman vuoden.

- Kyllä, en näe syytä olla yhdessä sen jälkeen, kun lapset ovat aikuistuneet. 

- Olemme molemmat puhuneet asiasta ja samanmielisiä siitä, että kumpikaan ei halua erota, sillä emme halua lasten joutuvan elämään kahdessa kodissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse mietin eroa kaksi vuotta. Lopullinen päätös tuli erolle, kun teini-ikäinen kysyi kaksi kertaa kuukauden sisään, miksi ette eroa?

Tilanne oli se, että avioliittomme oli kylmääkin kylmempi ja tottakai lapset sen näki. Ei nukuttu vuosiin yhdessä ja hädin tuskin puhuimme. Varmaan lapset myös huomasi se, että isä jättäytyi pois yhteisiltä kauppareissuilta, kun usein oli tapana yhdessä käydä kaupassa.

Lapset oli suurin syy pysyä yhdessä. Siihen ei enää ollut syytä esikoisen kyseenalaistaessa asian.

Outoa. Minä en olisi teininä koskaan osannut tuollaista ihmetellä. Vissiin 80-luvulla ei kavereiden kanssa aiheesta keskusteltu. Perhe oli ikuinen.

Kyllä meidän kylmän ilmapiirin huomasi. Saattoi mennä päiväkausia ettei mies minulle puhunut ja mies nukkuikin sohvalla. Mitään fyysistä suhdettakaan ei siis ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vastaukset kysymyksiisi: minä, minä, minä, minä, missä vaiheessa ajattelit lapsia ja eron seurauksia lapsille?

Tervepäinen mies ei näillä näkymin halua lapsia. Lapsilla pystyy kätevästi kiristämään. Mikäs siinä jos itsekin on perhekeskeinen. Velan silmin perheellistymistä kaipaava vaikuttaa kontroloivalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No vastataan. 

En eroa nyt, koska lapset ovat teini-iässä herkässä kehitysvaiheessa ja ero tuskin vaikuttaisi ainkaan mitenkään positiivisesti. Asuinympäristö muuttuisi, kustannuksia joutuisi harkitsemaan uudelleen jne.

Entä lämpö, intohimo ja seksi? Olen ollut selibaatissa yli vuoden, mutta enpä usko oven takana olisi jonoa tätä paikkaamassa vaikka eroaisinkin. Edelleen olisin myös kahden teini-ikäisen huoltaja, joten mihin väliin sen seksin tai intohimon etsimisen edes tunkisi?

Pelkäänkö antavani lapsille väärän mallin parisuhteesta. Eh, tämä on aina ollut outo kysymys. Mikä sitten on oikea malli? Sinkkuus vai Tinder- säätöjen metsästys? Kotona on kuitenkin rauhallinen ilmapiiri ja lapset voivat luottaa siihen, että heistä pidetään houlta.

Uskonko eroavani myöhemmin. Varmaankin ja tämä on kyllä myös puolison tahtotila. 

Eiköhän netti näytä miltä näyttää nykyaikainen seurustelu. Nainen haluaa kylpyläkierroksen ja mies kiukuttelee parisuhteessa olosta sekä siitä kuinka Jyrki olisi kivempi.

Mitähän sinä nyt yrität sanoa? 

Avaa Youtuben ja Tiktokin. Ei tähän vanhempia tarvita.

Kysymys ap:lle: MONIKO EROAA LASTEN TAKIA? Opettele suomea.

Ite en voi olla ,kuin onnellinen siitä, että vanhemmat eros. Traumoja jäi niiden yhdessä olemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No vastataan. 

En eroa nyt, koska lapset ovat teini-iässä herkässä kehitysvaiheessa ja ero tuskin vaikuttaisi ainkaan mitenkään positiivisesti. Asuinympäristö muuttuisi, kustannuksia joutuisi harkitsemaan uudelleen jne.

Entä lämpö, intohimo ja seksi? Olen ollut selibaatissa yli vuoden, mutta enpä usko oven takana olisi jonoa tätä paikkaamassa vaikka eroaisinkin. Edelleen olisin myös kahden teini-ikäisen huoltaja, joten mihin väliin sen seksin tai intohimon etsimisen edes tunkisi?

Pelkäänkö antavani lapsille väärän mallin parisuhteesta. Eh, tämä on aina ollut outo kysymys. Mikä sitten on oikea malli? Sinkkuus vai Tinder- säätöjen metsästys? Kotona on kuitenkin rauhallinen ilmapiiri ja lapset voivat luottaa siihen, että heistä pidetään houlta.

Uskonko eroavani myöhemmin. Varmaankin ja tämä on kyllä myös puolison tahtotila. 

Eiköhän netti näytä miltä näyttää nykyaikainen seurustelu. Nainen haluaa kylpyläkierroksen ja mies kiukuttelee parisuhteessa olosta sekä siitä kuinka Jyrki olisi kivempi.

Mitähän sinä nyt yrität sanoa? 

Avaa Youtuben ja Tiktokin. Ei tähän vanhempia tarvita.

Aha. Tulit sitten vain sekoilemaan ketjuun ilman sanottavaa. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tuota listaasi. Ei halu erota tarkoita sitä, etteikö parisuhdeseksi olisi mahtavaa ja etteikö saisi lämpöä, läheisyyttä ja elämässä olisi intohimoa.

Parisuhteemme on varmasti lasten mielestä varsin hyvä, kun he tätä joskus aikuisina muistelevat. Lapset eivät ainakaan muista repiviä riitoja, ilkeitä sanoja tai piikittelyä, eivät kolkkoa tunnelmaa tai ahdistusta.

Tämä tilanne on käyty puolison kanssa läpi, tehty puolin ja toisin selväksi suhteen rajat ja päätetty olla yhdessä siihen asti, että lapset muuttavat pois kotoa.

Lapset nimenomaan muistaa ne riidat. Meillä vanhemmat riiteli koko lapsuuden ja toivoin monesti, että eroaisivat. Eivät eronneet, ovat yhä yhdessä ja on helpottanut, kun ruuhkavuodet on ohi. Mutta ne riidat muistan edelleen, koska kaveritkin lähti karkuun sitä huutoa ja koulussa kuulin, kun kaveri oli ollut naapurissa kylässä ja selitti, että taas siellä riideltiin. Edelleen riitelevät, mutta vähemmän ja kai noilla jotain yhteistäkin on.

Miehen kanssa riidellään myös. Eroa olen miettinyt, mutta tässä taloustilanteessa ja pienten lasten takia on vähän pakko olla yhdessä, koska ei ole varaa asua erillään. Seksiä on miehen aloitteesta, minä vain suostun, että lakkaa natkuttamasta. En nauti seksistä, mutta en vihaakaan sitä tarpeeksi kieltäytyäkseni vaan näen sen keinona, että tullaan toimeen.

Riidat muuten koskee lastenhoitoa ja sitä, että mies ei hoida lapsia tarpeeksi, eikä auta tarpeeksi kotonakaan, minkä takia itse ylikuormitun. Istuu vain itsekkäästi koneella muista piittaamatta. Silloin auttaa, kun itse viitsii, mutta jos ei jaksa/halua, niin ei auta, vaikka kuinka tarvittaisiin. Tämän takia mietin eroa, koska jos joutuu hoitamaan kaiken muutenkin yksi, mihin siinä tarvitsee yhdeksi lisälapseksi heittäytyvää miestä?

Vastaus on yllä: eli tässä tilanteessa, kun olen vanhempainvapaalla ja sähkö maksaa maltaita, niin pakko olla kaksi aikuista että on varaa maksaa edes asumiskulut. Ja nyt kun on yhteinen omistusasuntokin, niin jumissa ollaan. Ehkä se, että nyt ei ainakaan voida erota, saisi miehenkin osallistumaan enemmän tai että voisin itse edes joskus sulkea silmäni ukon itsekkyydeltä sen sijaan, että lähtisin lietsomaan riitaa osallistumattomuudesta. Pakko yrittää jotenkin tulla toimeen keskenään.

Viha-rakkaussuhde meillä on ollut aina, jo kauan ennen lapsia. Ennen ei vain osattu erota ja nyt ei voi. Jospa sitä vielä saisi käännettyä alamäen ylämäeksi. Hankalaa kahdelle itsepäiselle juntturalle, joista kumpikaan ei anna periksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä kuvitellaan että ero lopettaisi riidat?

Sivusta seuranneena olen huomannut että monilla riidat vaan pahenee. Kiistellään lapsista, rahasta jne. Mustamaalataan sitä toista vanhempaa lapsille.

Meillä ei riidelty suhteessa. Oli vain muuten kylmää, ja ex-mies ei halunnut yrittää edes parantaa mitään. Mitää erityisiä riitoja tai huutoja ei ollut. Mykkää vain.

Eron hetkellä suostuin kaikkeen exän hyväksi. Kävi niin että tämä yhteistyö ei onnistunut ja päätin etten ole missään tekemisissä hänen kanssaan.

Syytä olisi kaikkeen sättimiseen ja vaatimuksiin, mutta en ole vuosiin ottanut yhteyttä. Elatustuenkin hain kelasta, kun ex lopetti maksamisen. En halunnut ottaa exään yhteyttä. Kelakin maksaa enemmän kuin ex, kun olin suostunut maksun kohtuullistamiseen.

Halusin vain eroon tuosta ihmisestä. Minun onneksi hän on itsensä vieroittanut lapsistaankin. Minuun ei tarvi tavata tai olla tekemisissä.

Itse olen katkera siitä, miten negatiivisen kuvan omat vanhemmat antoivat parisuhteesta. Koskaan eivät tehneet mitään hellyyttävää toisille, eivät sanoneet että rakastaisivat toisia, ei mitään positiivista.

Minä nuorena luulin todella pitkään, että tuollaisia ne parisuhteet sitten ovat ja ajauduin todella huonoihin parisuhteisiin kiitos vanhempieni. Kuvittelin, että se huono käytös mitä näki enemmän vain kuului parisuhteeseen. 

Ei kukaan aikuinen jää lasten takia suhteeseen, vaan itsensä ja vain tahtoo käyttää lapsia syynä siihen, ettei tahdo tehdä sitä muutosta minkä eroaminen vaatii. Lapset ovat ne, jotka joutuvat kärsimään sitten aikuisina tuosta.