Mitä tekisit jos saisit tietää, että sinusta on puhuttu yksityisasioita jonkun toisen terapiassa?

Ottaisin juoruilijan puhutteluun.

No sanotaan vaikka, että jos äitini, veljeni tai puolisoni menisi terapiaan, niin olisi itsestäänselvää, että siellä puhutaan myös minusta. Ja onhan se silloin yksityisasiostani puhumista. Ihan normijuttu. Ei ehkä kivaa, mutta emmehän ole loputtoman yksityisiä, me ihmiset.

Miettisin kovasti mitä olen tehnyt, että toinen joutuu terapiaan tilittämään näitä asioita.

Ööö, terapiassa puhutaan kaikenlaisista luottamuksellisista asioista. Ei mitään ongelmaa.

Onpa näitä terapeutti avauksia nyt paljon.

Oletko sitä mieltä, että terapiassa ei käsitellä perheenjäseniä, suhteita heihin, kokemuksia, tunteita, ehkä traumoja jne heihin liittyen?

Luulen, että ainakaan oma äitini ei ymmärtäisi ja uhkaisi vähintäänkin oikeusjutulla ja menettäisi järkensä asian takia koko loppuelämäkseen. Onneksi en ollut Vastaamon asiakas. 

Potilas saa puhua vapaasti ajatuksistaan ja mielikuvistaan terapeutille.

Jos kuvittelet, että sitä terapeuttia kiinnostaa sun asiat, mene itse terapiaan.

Riippuisi siitä, kuka kertoisi tästä. Terapiassa kerrotut asiat ovat luottamuksellisia, eikä niitä keskusteluja ole tarkoitus levitellä ympäriinsä.

Muussa tapauksessa odottelisin, haluaako terapiassa kävijä purkaa minusta johtuvia ongelmia minun kanssani. Jos ei, annan olla.

Olisin mielissäni, että käsittelee ongelmansa, myös minun suhteen.

Minua ahdistaa se, että eräs nimeltämainitsematon henkilö, joka asuu kotonani, petti minua työkaverinsa kanssa viime kesänä. Lisäksi on stressaavaa, kun eräällä nimeltämainitsemattomalla henkilöllä, joka asuu kotonani, on jatkuvasti ongelmia koulussa.

Tiedän, että musta on puhunut terapiassa muutamakin ihminen.

Vähän hävettää.

Ei ne henkilökohtaiset asiat hei välttämättä ole mitään valitusta kyseisestä ihmisestä. Itse olen välillä maininnut vanhempieni tai sisarukseni vaikeuksista, terveys-ongelmista esim, kun on tullut puheeksi että mikä kaikki minua on viime aikoina stressannut. En niistä asioista muille puhu kuin terapeutilleni.

Ystäväni masentui pahasti ja alkoi sekoilemaan. Tein useita lastensuojeluilmoituksia, koska ystäväni sekoili huolella avioeron tiimellyksessä. Toivon, että asiaa käsiteltiin terapiassa.

Ei se terapeutti tiedä kuka olen, eikä sitä kiinnosta. Olen joku Maija, joka yritti tehdä selväksi, että lapsia ei lyödä, eikä kotona voi olla jatkuvasti hysteerinen!

Toivon, että ystäväni ymmärsi terapian avulla miksi toimin niin.

Ystävyys meni. Sekoilu vaan pahenee.

Terapia ei auta kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Riippuisi siitä, kuka kertoisi tästä. Terapiassa kerrotut asiat ovat luottamuksellisia, eikä niitä keskusteluja ole tarkoitus levitellä ympäriinsä.

Muussa tapauksessa odottelisin, haluaako terapiassa kävijä purkaa minusta johtuvia ongelmia minun kanssani. Jos ei, annan olla.

Mitäs luulet, jos on semmonen siellä joka nimenomaan toisten juoruilua tahtoo kuulla...

Varmasti onkin. Minun istuntopaperit on niin täynnä muiden kusipäisyyttä ja sekoilua, että niissä ei lue minusta oikein mitään.  Jos minä olen jonkun toisen papereissa niin toivottavasti edes kertoo mitä tuli tehtyä ennen kuin minä reagoin.

Terapiassa pitää puhua juuri niistä asioista, jotka ovat terapia tarpeen aiheuttaneet. Sen sijaan vaitiolovelvollisuus on ehdoton. Siitä voi tehdä rikos ilmoituksen. Ja vaatia vahingon korvausta.

Siis jotain terapiaan kuulumatonta? Tyyliin "onneksi minulla ei sentään ole sisään kasvaneet nännit kuten siskollani"?

Vierailija kirjoitti:

Varmasti onkin. Minun istuntopaperit on niin täynnä muiden kusipäisyyttä ja sekoilua, että niissä ei lue minusta oikein mitään.  Jos minä olen jonkun toisen papereissa niin toivottavasti edes kertoo mitä tuli tehtyä ennen kuin minä reagoin.

Sinä et selkeästi ainakaan ole kertonut, mitä tuli tehtyä ennen kuin muut reagoivat.

Onneksi olet terapiassa. Tulee varmasti tarpeeseen.

Ihan sama. Tai toisaalta kiinnostaisi tietää, mitä on puhuttu ja voinko jotenkin auttaa?