Raskaana olevat..

kun on vasta raskaana :D

ja toinen 1.5 v. Hyvin on mennyt. rv 30 meneillään.

Ei tässä sankaria tarvitse yrittää olla, tekee sen minkä jaksaa.

esim.raskausajan väsymys,taaperon kanniskelut/nostelut?Kuinka selviää?ap

että aloin vaatia tytöltä paljon enemmän. Oppi tosi nopeaan tekeen asioita itse, kun en enää pitänyt täytenä vauvana.



Siirsin nukkumaan lastensänkyyn, kun mahan kanssa hankalaa kurotella pinniksen laidan yli (ja kohtahan jo uusi vauva tarvii sen pinniksen).

Syö itse. Alkoi aamupalasta, koska alkuraskaudesta oli pakko itsekin saada pian syötävää, ettei paha olo pääse yllättämään. Siitä pikkuhiljaa meni siihen, että syö nyt kokonaan itse.

Lisäksi ylimääräiset nostelut olen jättänyt pois. Sylissä tottakai pidän jne. mutta lavuaarille en nosta enää käsipesulle tms. vaan ostin jakkaran, jonka päälle lapsi kiipeää itse.



Toki nämä ovat asioita, joita kannattaa jo tämän ikäisen kanssa alkaa harjoitteleen muutenkin, mutta raskaus sai mulla ainakin aikaan sen, että nyt on tapahduttava.



Lapsi siis nyt 1,5v ja elokuussa LA. Ja tässä vain muutama esimerkki. Mutta kyllähän tuonikäisellä siis se arki muuttuu paljon kuitenkin.

kiitti vinkeistä!Jakkaran hoksasinkin jo ostaa tänään.. =)

ja oon nyt tokalla kolmanneksella. Sitten kun pahin väsymys ja pahoinvointi alkoi hellittää on mennyt hyvin. En kyllä tiedä miten sitten loppuaika.. mutta eiköhän siitäkin selviä. Pakkohan se on, oikeastaan.

Lapsilla on ikäeroa 1v 7kk, ja tosiaan esikoinen oli melkoinen vauva, kun kuopus syntyi. Pakko oli entiseen malliin kantaa, syöttää, pestä pyllyä...

Onneksi esikoinen on aina ollut kiltti ja rauhallinen lapsi, viihtynyt myös itsekseen lelujensa kanssa, ja aina ollut paljon lattialla, ei ollut koskaan mikään sylivauva.



Mahan kanssa oli välillä vähän hankalaa, mutta onneksi maha kasvaa pikku hiljaa, joten tilanteeseen tottuu...

oli 1v4kk kun vauva syntyi. Menetin synnytyksessä paljon verta ja olin kipeä. Mies tietysti piti isyyslomaa eli auttoi. MUTTA esikoiselle ei sitten kelvannut isin läsnäolo ollenkaan.. halusi olla koko ajan minussa kiinni. Öisin nukuttiin siis kaikki lähellä, vauva vaunuissa. Arki muuttui niin paljon, että oma jaksaminen oli kortilla. Vauva kun oli tosi itkuinen ja temperamentiltaan sellainen "nopea" niin se asetti haasteet. Päivisin vauva ei nukkunut kuin vartin pätkiä.

Selvisin kun nukutin esikoista sylissä ja varpailla rauhoittelin vaunuissa nukkuvaa vauvaa.. toinen kun söi, toinen halusi nukkumaan, toinen kun meni nukkumaan niin toinen heräs. Toinen kun oli juuri nukahtamaisillaan, toinen rääkäisi ja herätti sen toisen ja sama toisin päin. ETTÄ olihan siinä urakkaa...



Helpostusta arkeen saat sillä, että et vaadi itseltäsi liikoja, kodin siivouksen jätät liki kokonaan, annat välillä lapsellesi eineksiä, lepäät aina kun voit, pyydät apua jne. Se ei meitä auttanut että eka lapsi olisi ollut mummilla, päin vastoin hän ikävöi mua ihan hirveesti. Vauvan hoito siirtyi siis miehelle että sain antaa aikaa esikoiselle.

Varaudu siihen että esikoinen keksii kaikkea mukavaa :)



MUTTA siitäkin selvittiin... nyt ikäeroa on tulossa siten että pienempi on 4,5 v ja isompi 6v kun vauva syntyy. uskon olevan PAAAALJON helpompaa.