Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko sinäkin epäonnistuneesi kun joudut heittämään puolikuolleen viherkasvin roskiin
18.11.2022 |
Jotenkin kiinnyn viherkasveihini mutta olen huono hoitamaan niitä, joten väistämättä ne nuutuvat. Joskus siihen menee muutama kuukausi ja joskus muutama vuosi, mutta aina tunnen oloni epäonnistujaksi kun en saanut kasvia kukoistamaan vaan joudun taas viemään yhden uhrin roskiin.
Kommentit (33)
En heitä puolikuollutta roskiin. Jos siinä on vielä vihreää niin on vielä toivoa elvyttää se. Tosin tuota tilannetta ei ole tullut enää vuosiin, nykyään olen ilmeisesti oppinut jotain kun viherkasvit menestyy hyvin. Voi liittyä myös siihen että nykyinen koti on valoisa, eikä yhtä pimeä loukko kuin ne ensimmäiset opiskelijakämpät 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen tappaneeni elävän olennon ja häpeän sitä. Haluaisin täyttää kotini kasveilla, mutta...
Sama.
Sekin ärsyttää etten tiedä miksi kasvit nuupahtavat. Kastelinko liikaa vai liian vähän? Saiko liian vähän valoa vai liian kirkasta valoa? Oliko liian vetoisaa? Olisiko pitänyt käyttää sadevettä kasteluvetenä?
Ihan mysteeriä.
Todellakin tunnen! Olen myös sillä lailla hölmö, että kun huomaan jonkun kasvin kärsivän, yritän parantaa sen oikaisemalla kastelua. Voihan siinä olla muutakin vikaa kuin väärä kastelu! Ja se on kastelussa se ongelma että liikaa vai liian vähän. Sisäkasvit on ihan helisemässä minun kanssani. Ja minä niiden.
Sitten ulkokasvit hoitaa minun mies ja siellä kaikki kukoistaa. Ihmiset luulevat, että olen viherpeukalo.
Olen luopunut sisällä pidettävistä viherkasveista, koska niiden pitäminen on rääkkäystä. Monet niistä ovat myös terveysriski. Ainoat kasvini ovat pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pitää olla kokonaan kuollut, ennenkuin pois heitän. Puolikuollut on vielä elävä, ja kuka nyt elävää roskin heittää?!
En ymmärrä, miten kukaan voi onnistua tappamaan kaikki kasvinsa. Luulisi nyt jonkun kasvin aina menestyvän tai vähintään pysyvän hengissä. Miten ihmisillä voi olla koiria ja muita lemmmikkejä, pelottaa ajatella, miten niitä "hoidetaan", jos pelkän viherkasvin elossapitäminen on ylivoimaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En enää. Luin jostain vuosia sitten että, nyky viherkasvit eivät enää kestä äidiltä tyttärelle.
Niinpä. Mä oon perinyt äidiltäni ja appiukolta isot viherkasvit ja arvaa vaan, onko niiden hengissä pito stressaavaa.
Poliisit kävi tuhoamassa vaivalla kasvatetut omaan käyttöön tarkoitetut kasvit ja sienet. 82 neliötä kasveja heidän tuhotessa riipaisi todella paljon sydämmestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten kukaan voi onnistua tappamaan kaikki kasvinsa. Luulisi nyt jonkun kasvin aina menestyvän tai vähintään pysyvän hengissä. Miten ihmisillä voi olla koiria ja muita lemmmikkejä, pelottaa ajatella, miten niitä "hoidetaan", jos pelkän viherkasvin elossapitäminen on ylivoimaista.
Kyllä mun koira ja kissa on olleet paljon helpompia hoitaa kuin jotkut viherkasvit. Eläimillä on selkeät perustarpeet, kasvien kohdalla taas ei monesti ole hajuakaan että miksi ne alkavat kuolemaan. Toki en nyt ihan kaikkia kasvejanikaan ole tappanut.
Puolikuolleet herätellään henkiin.
Jos on kuollut, kasvi kuuluu biojätteeseen ja vain multa kuuluu roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poliisit kävi tuhoamassa vaivalla kasvatetut omaan käyttöön tarkoitetut kasvit ja sienet. 82 neliötä kasveja heidän tuhotessa riipaisi todella paljon sydämmestä.
:D
Ei kiinnosta ollenkaan viherkasvit sisällä. Ikäihminen olen, mutta kun en ole niitä oppinut hoitamaan kunnolla, enkä suoraan sanottuna ole kiinnostunutkaan, niin olkoon.
Yksi muovinen viherkasvi sentään on. On niin aidon näköinen eikä tarvitse muuta kuin joskus pyyhkäistä lehdiltä pölyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten kukaan voi onnistua tappamaan kaikki kasvinsa. Luulisi nyt jonkun kasvin aina menestyvän tai vähintään pysyvän hengissä. Miten ihmisillä voi olla koiria ja muita lemmmikkejä, pelottaa ajatella, miten niitä "hoidetaan", jos pelkän viherkasvin elossapitäminen on ylivoimaista.
Kyllä mun koira ja kissa on olleet paljon helpompia hoitaa kuin jotkut viherkasvit. Eläimillä on selkeät perustarpeet, kasvien kohdalla taas ei monesti ole hajuakaan että miksi ne alkavat kuolemaan. Toki en nyt ihan kaikkia kasvejanikaan ole tappanut.
Lemmikkieläin voi pysyä HENGISSÄ, mutta onko sen tarpeet oikeasti tyydytetty? Kun katsoo ylipainoisia koiria lyllertämässä tuolla ulkona, niin ovathan ne elossa, mutta ei niitä kyllä ole osattu hoitaa hyvin. Moni näkee helpommin kasvinsa kärsivän ja kuolevan, mutta on sokea lemmikkinsä huonolle hoidolle.
Suurin osa viherkasveista on todella helppohoitoisia. Sijoita kasvi ikkunan eteen mutta ei patterin päälle. Kastele 1-2 kertaa viikossa, tarkista ensin veden tarve tökkäämällä sormi syvemmälle multaan, jos on kuiva niin kastele ja jos yhtään kostean oloinen, älä kastele. Opettele ruukun painosta tuntemaan onko multa kuiva. Kasvit tykkää pienestä kidutuksesta eli pieni kuiva kausi on parempi kuin jatkuva märkyys. Veto ikkunasta tai lattialla tappaa myös.
Unohdin vielä lisätä että aina huoneen lämpöinen kasteluvesi, ei suoraan hanasta. T. 16
Kasvit tarvitsevat oikeat olosuhteet, joita ei kaikissa asunnoissa ole. Ei siinä sen kummempaa. Pimeys, kuiva sisäilma, veto, patteri kukkalaudan alla jne.
Vierailija kirjoitti:
En enää. Luin jostain vuosia sitten että, nyky viherkasvit eivät enää kestä äidiltä tyttärelle.
Eikä pojilla ikinä. Tunnetko yhtään miestä, jolla olisi elinvoimaisia huonekasveja? Omallani oli tutustuessa huoneen nurkassa pystyyn kuollut palmu.
Mistäs muuten luit? Miesasialiiton Misogyyniuutisista?
Kasveistani kaikki paitsi kolme ovat äidin kasveista lisättyjä. Kaksi ostin 6 vuotta sitten ja yhden sain tyttäreltäni 5 vuotta sitten. Pistokkaita jakelen naapureille ja taloyhtiön kukat kasvatan itse joka vuosi pistokkaista tai siemenistä.
Vierailija kirjoitti:
Puolikuolleet herätellään henkiin.
Jos on kuollut, kasvi kuuluu biojätteeseen ja vain multa kuuluu roskiin.
Mullan voi laittaa biojätteeseen.
En enää. Luin jostain vuosia sitten että, nyky viherkasvit eivät enää kestä äidiltä tyttärelle.