Lue keskustelun säännöt.
Some deep story YLE / Yksinäisyys
17.11.2022 |
Katselin eilen kaikki neljä jaksoa. Jäin miettimään sellaista, että ajatus kavereista tuntuu itselle näin 30+ naisena vieraalta. Siis sellainen kaveruus, jota nämä henkilöt tuntuivat kaipaavan, jossa ollaan ja vietetään kiireetöntä aikaa rennosti ja otetaan vaikka kalja.
Olen kamppaillut yksinäisyyden kanssa elämässäni. Ja olen tajunnut, että aikuiselämässä ei ole sellaisia ihan vaan kavereita. Kaikki ajanviettoon liittyvä on jonkin mielenkiintonnon kohteen tai harrastuksen ympärillä. Lisäksi töissä voi olla työkaverit, jotka jäävät hyvin harvakseltaan tavattaviksi jos työ loppuu.
Jos on onnekas, näkee vaivaa ja sietää pettymyksiä, voi saada hyvän ystävän, jonka kanssa on pieniä hengailun hetkiä kun ehtii, ja se on aina luksusta. Jos on tosi onnekas, voi löytää kumppanin. En tunne dokkarin henkilöitä, enkä sano etteivät he olisi nähneet vaivaa ja sietäneet pettumyksiä. Tarkoitan vain, että nämä ovat osa kaikkia ihmissuhteita.
Miksi tämä on näin? Koska aikuisilla on kiire. Kiire tulee työstä, opinnoista, perheestä. Tai vaihtoehtoisesti sairauden kanssa elämisestä, sekin vie tosi paljon energiaa ja aikaa pois ihmissuhteilta. Sellaista kaljoitteluseuraa ei niin moni etsi eikä kaipaa, tai sitten tämä on vain minun elämänpiirini juttu (että ei kiinnosta enää alkoholi).
Kaikilla dokkarissa oli haasteita ja olivat myös niitä ratkoneet. En näe, että he olisivat olleet avuttomia tai passiivisia yrittäessään ratkaista yksinäisyyttä.
Sellainen ajatus kuitenkin tuli mieleen, että olisiko helpompi olla, jos ajattelisi, että ne kaverit saati puoliso on aikuiselämässä pikemminkin vaivan takana olevaa, ja silti yksinoloa on monen elämässä paljon. Siis että ei edes ajattelisi aikuisuuteen kuuluvan hengailukaverit. Ja ettei ainakaan ajattelisi, että olisi yleistä, että ihmisillä tosi helposti olisi läheisiä.
Mitä ajatuksia muilla, onko paljon yksinoloa aikuisena? Onko teillä ns kavereita? Onko tämä vain minun näkemykseni? Tietenkin perheellisillä yksinoloa ei ole, mutta siinäkin voi kokea yksinäisyyttä.
Kommentit (27)
Kyllä minusta tuntuu että aika monella oikeasti on niitä kavereita ja ystäviä joita nähdään muutenkin kuin vain jonkun asiallisen pikaisen tekemisen merkeissä. Ei se mitenkään tavatonta ole. Ja saa surra sitä, että itsellä tällaista ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä siis vain mitään kaljoittelukavereita vaan sellaisia joiden kanssa käydään puolin ja toisin kylässä, reissussa tms. Ihan normaalia on se, että jopa aikuisena ihmisellä on läheisiä ystäviä.
En ole katsonut dokkaria, mutta itselläni on kaksi sellaista vuosien takaista ystävää, joita en edes tapaa vuosittain, mutta joille voisin tarvittaessa soittaa vaikka keskellä yötä jos tarvitsisin ihmistä, jolle puhua. Pidämme yhteyttä sähköpostilla, emme edes soittele, mutta aikanaan muodostunut yhteys kantaa edelleen ja viesteissä kerromme asioita, joita ei voi kertoa muille.
Toisen kanssa on välimatkaa yli 500 km, mikä estää näkemistä, toisen kanssa 50 km, mutta kun kummallakin on raskaat työpäivät, omat harrastukset ja muut iltamenot sekä toisella lapsi, niin ei edes yritetä tavata. Kesällä oli tarkoitus nähdä, kun oltiin samaan aikaan lomalla, mutta sekin jäi.
En kaipaa sellaisia ystäviä tai kavereita, joiden kanssa tavattaisiin usein. Elämä on ihan riittävän täyttä nytkin ja se vapaa-aika, mitä jää, menee yleensä joko sohvannurkassa kirjan kanssa tai ottaen päiväunet.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minusta tuntuu että aika monella oikeasti on niitä kavereita ja ystäviä joita nähdään muutenkin kuin vain jonkun asiallisen pikaisen tekemisen merkeissä. Ei se mitenkään tavatonta ole. Ja saa surra sitä, että itsellä tällaista ei ole.
Ehkä haen sitä, että monella on, ja monella ei ole. Esimerkiksi opiskelujen, töiden tai puolison perässä muuttaminen voi luoda tilanteen, jossa kaikki täytyy aloittaa alusta.
Että on hyvin vaihtelevia tilanteita ihmisillä, ja erilaisia kausia. Jotkut on tosi sosiaalisia ja sitten niin kiireisiä, ettei elämään uusia ihmisiäkin edes mahdu. Tällaisen kanssa ei kannata yrittää ystävystyä lähemmin.
Erityisesti se, että ei ole kahta vaihtoehtoa, olla loputtoman yksinäinen, tai olla turvattu läheisten suhteen. Kaikki sinkut eivät kärsi yksinäisyydestä. Asiassa on paljon nuansseja. Ja kun etsii jotain, niin asia klikkaa jos toinen etsii jotain, mitä itsellä on antaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole katsonut dokkaria, mutta itselläni on kaksi sellaista vuosien takaista ystävää, joita en edes tapaa vuosittain, mutta joille voisin tarvittaessa soittaa vaikka keskellä yötä jos tarvitsisin ihmistä, jolle puhua. Pidämme yhteyttä sähköpostilla, emme edes soittele, mutta aikanaan muodostunut yhteys kantaa edelleen ja viesteissä kerromme asioita, joita ei voi kertoa muille.
Toisen kanssa on välimatkaa yli 500 km, mikä estää näkemistä, toisen kanssa 50 km, mutta kun kummallakin on raskaat työpäivät, omat harrastukset ja muut iltamenot sekä toisella lapsi, niin ei edes yritetä tavata. Kesällä oli tarkoitus nähdä, kun oltiin samaan aikaan lomalla, mutta sekin jäi.
En kaipaa sellaisia ystäviä tai kavereita, joiden kanssa tavattaisiin usein. Elämä on ihan riittävän täyttä nytkin ja se vapaa-aika, mitä jää, menee yleensä joko sohvannurkassa kirjan kanssa tai ottaen päiväunet.
Taidetaan molemmat olla introverttejä :) hiljainen koti on viihtyisä paikka. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikä siis vain mitään kaljoittelukavereita vaan sellaisia joiden kanssa käydään puolin ja toisin kylässä, reissussa tms. Ihan normaalia on se, että jopa aikuisena ihmisellä on läheisiä ystäviä.
Kyllä se on ihan normaalia, mutta ei itsestään selvää. Ja edelleen väittäisin, että nämä kyläilyt ja muut ovat säätämisen ja sopimisen takana, eivätkä toteudu niin, että olisi tietystä ystävästä tosi paljon seuraa.
Tapaan läheistä ystävääni noin 1-2 krt kuukaudessa ja koen, että se on usein. Molemmat sumplivat ja ehdottelevat etukäteen tapaamisia. Hänestä ei perheellisenä olisi siihen, että helpottaisi arjen yksinäisyyttä näkemällä paljon. Mutta ajatus siitä, että hän on olemassa ja kivoja juttuja edessä totta kai vähentää yksinäisyyttä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vapaa-aika menee yksin ja tekemisen puutetta on myös.
Työpäivän jälkeen arki-iltaisin tulee joko käytyä urheilemassa tunnin tai sitten istuttua tietokoneella tai sohvalla kännykkä kädessä.
Nettitreffailuun olen panostanut mutta sieltä pariutuminen on tavismiehenä tuskallisen vaikeaa.
Tähän juuri ihmiset aloittaa harrastuksia, niin ei ole sitä tekemisen puutetta. Tämä on aikuisen ihmisen valinta jumittaa kotona. Harrastuksesta saa myös puheenaiheen juteltavaksi nettideiteille. Voi siellä jonkun tavatakin.
Nettitreffailu on varmasti tukalaa, on se sitä itsellenikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vapaa-aika menee yksin ja tekemisen puutetta on myös.
Työpäivän jälkeen arki-iltaisin tulee joko käytyä urheilemassa tunnin tai sitten istuttua tietokoneella tai sohvalla kännykkä kädessä.
Nettitreffailuun olen panostanut mutta sieltä pariutuminen on tavismiehenä tuskallisen vaikeaa.
Ennustan yksinäistä loppuelämää. Eihän tuollaisessa elämässä tule mitään mahdollisuuksia tavata naisia! Eikä heitä tule löytymään sieltä nettitreffien kautta, sen olet jo itsekin huomannut. Ja jos johonkin saisitkin kontaktin, niin kyllä hänen mielenkiintonsa hyvin nopeasti loppuu, kun kuulee että vietät vapaa-ajan tietokoneella tai sohvalla.
Tervetuloa digitaalisuuteen ja jatkuvaan työntekoon mitä tässä viimeisen 20 vuoden aikana on toitotettu Suomen "hyvinvointiyhteiskunnan" ylläpitäjiksi. No eipä nämä ole lisänneet muutakuin pahoinvointia että silleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa tuohon, kun en ole muuta aikaa elänyt. Suomessa on yhteisöllisyyden ja yksinäisyys ihan yhteiskuntatason ongelma. Loppuun kuormittava työ ei tosiaan asiaa auta.
En usko että kyse on vain digitalisaatiosta. Enemmänkin tuo työelämän kuormittavuus, joka toisaalta johtaa digitalisoinnista. Rauhallisia töitä ei paljoa enää ole. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vapaa-aika menee yksin ja tekemisen puutetta on myös.
Työpäivän jälkeen arki-iltaisin tulee joko käytyä urheilemassa tunnin tai sitten istuttua tietokoneella tai sohvalla kännykkä kädessä.
Nettitreffailuun olen panostanut mutta sieltä pariutuminen on tavismiehenä tuskallisen vaikeaa.
Ennustan yksinäistä loppuelämää. Eihän tuollaisessa elämässä tule mitään mahdollisuuksia tavata naisia! Eikä heitä tule löytymään sieltä nettitreffien kautta, sen olet jo itsekin huomannut. Ja jos johonkin saisitkin kontaktin, niin kyllä hänen mielenkiintonsa hyvin nopeasti loppuu, kun kuulee että vietät vapaa-ajan tietokoneella tai sohvalla.
Kylhä monet muiqqelit kuluttaa sohval tsiigaillen Temppareit, Bb, Netflixii joten, mikä tietsas on nii pahaa siihe verrattun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole - vielä - katsonut ko ohjelmaa. Mulla on koko elämäni ollut ystäviä ja kavereita, mutta ne eivät ole olleet samat ihmiset lapsuudesta vanhuuteen. Elämäntilanteet ovat vaikuttaneet todella paljon. Esim kun olin kuopuksen kanssa 3 vuotta kotona, silloin vietin päivittäin aikaani toisen hoitovapaalla olleen naisen kanssa. Asuttiin siihen aikaan vastapäisissä rivitaloasunnoissa ja molemmilla samanikäiset lapset. Kun palattiin takaisin työelämään, ei vietetty enää niin paljon aikaa yhdessä ja myöhemmin he muuttivatkin muualle. Opiskeluaikana taas hengailin opiskelukavereiden kanssa. Yhdessä ensimmäisistä työpaikoistani meitä oli joukko parikymppisiä, jotka vietettiin yhdessä aikaa myös vapaa-ajalla. Nyt mummoikäisenä taas ystävinä ja kavereina on samanlaisia mummeleita, joilla on samalla tavalla sekä aikaa että halua pitää yhteyttä kuin mullakin.
Mietin kyllä sitä, että tuntui dokkarin henkilöillä olevan paljon ajatuksia siitä, mitä haluaa muilta, mutta ei niin paljoa siitä, mitä voisi itse antaa.
Ajattelen myös, että dokkarin ainoa nainen oli itseasiassa aika rikas ihmisten suhteen, on puoliso, yhteisöllisiä harrastuksia ja ystäviäkin, vaikka olikin heihin turhautunut. Hänellä tuntui olevan enemmän ongelmana se mt ongelma, ei kontaktien ja mahdollisuuksien puute.
Keski-ikäisellä transnaisellakin oli ainakin ollut paljon rikkautta elämässä. Hän myönsi kuormittaneensa lapsiaan asioillaan, ja silti tuntui olevan katkera siitä, että ei saanut enää tehdä niin. Aikuisen ei kuulu tukeutua vahvasti omaan lapseen. Olisin toivonut hieman enemmän ajatuksia siitä, miten korjata tilanne niihin olemassa oleviin läheisiin.
Lahtelainen mies tuntui tosi hyvin päässeen eteenpäin ja korjattua välit äitiinsä. Yksinäisyyttä aiheuttavat tekijät, kuten huumeiden käyttö, olivat jääneet taakse. Hänellä varmaan asiat menevät omalla painollaan eteenpäin. Tuntui levolliselta ja kypsältä ihmiseltä.
CP vammaisen miehen kokemukseen on mahdoton samaistua, mutta sen verran tiedän, että myös minulle ammattihoitajat ja lääkärit ovat olleet tosi tärkeitä ja kyllä he täyttävät sitä sosiaalista aukkoa. Etenkin sen suhteen kun on kaivannut turvallista ihmistä jonka tehtävä on huolehtia ja tukea. Sekin omanlaisensa ihmissuhde, eikä itselle ainakaan mitenkään vähäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vapaa-aika menee yksin ja tekemisen puutetta on myös.
Työpäivän jälkeen arki-iltaisin tulee joko käytyä urheilemassa tunnin tai sitten istuttua tietokoneella tai sohvalla kännykkä kädessä.
Nettitreffailuun olen panostanut mutta sieltä pariutuminen on tavismiehenä tuskallisen vaikeaa.
Ennustan yksinäistä loppuelämää. Eihän tuollaisessa elämässä tule mitään mahdollisuuksia tavata naisia! Eikä heitä tule löytymään sieltä nettitreffien kautta, sen olet jo itsekin huomannut. Ja jos johonkin saisitkin kontaktin, niin kyllä hänen mielenkiintonsa hyvin nopeasti loppuu, kun kuulee että vietät vapaa-ajan tietokoneella tai sohvalla.
Kylhä monet muiqqelit kuluttaa sohval tsiigaillen Temppareit, Bb, Netflixii joten, mikä tietsas on nii pahaa siihe verrattun.
Ei mitään pahaa, mutta ei myöskään mielenkiintoista tai yhteistä. Ei se kauhean pitkälle kanna, että molemmat jumii sohvalla, vieläpä eri ohjelmien parissa. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vapaa-aika menee yksin ja tekemisen puutetta on myös.
Työpäivän jälkeen arki-iltaisin tulee joko käytyä urheilemassa tunnin tai sitten istuttua tietokoneella tai sohvalla kännykkä kädessä.
Nettitreffailuun olen panostanut mutta sieltä pariutuminen on tavismiehenä tuskallisen vaikeaa.
Ennustan yksinäistä loppuelämää. Eihän tuollaisessa elämässä tule mitään mahdollisuuksia tavata naisia! Eikä heitä tule löytymään sieltä nettitreffien kautta, sen olet jo itsekin huomannut. Ja jos johonkin saisitkin kontaktin, niin kyllä hänen mielenkiintonsa hyvin nopeasti loppuu, kun kuulee että vietät vapaa-ajan tietokoneella tai sohvalla.
No missä se pitäisi viettää kuin sohvalla tai tietokoneella? Sitä on yksin niin sitten on, mutta sittenhän ei olisi yksin kun on kaksin.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
En ole - vielä - katsonut ko ohjelmaa. Mulla on koko elämäni ollut ystäviä ja kavereita, mutta ne eivät ole olleet samat ihmiset lapsuudesta vanhuuteen. Elämäntilanteet ovat vaikuttaneet todella paljon. Esim kun olin kuopuksen kanssa 3 vuotta kotona, silloin vietin päivittäin aikaani toisen hoitovapaalla olleen naisen kanssa. Asuttiin siihen aikaan vastapäisissä rivitaloasunnoissa ja molemmilla samanikäiset lapset. Kun palattiin takaisin työelämään, ei vietetty enää niin paljon aikaa yhdessä ja myöhemmin he muuttivatkin muualle. Opiskeluaikana taas hengailin opiskelukavereiden kanssa. Yhdessä ensimmäisistä työpaikoistani meitä oli joukko parikymppisiä, jotka vietettiin yhdessä aikaa myös vapaa-ajalla. Nyt mummoikäisenä taas ystävinä ja kavereina on samanlaisia mummeleita, joilla on samalla tavalla sekä aikaa että halua pitää yhteyttä kuin mullakin.
Kiitos pitkän ajan näkemyksestä! Samaistun tähän, minullakin on ollut erilaisia ystäviä kahden käden sormilla aikuisiällä, mutta vain yksi on kantanut tähän päivään, ja se on tosi luonnollista. Ja koska niitä ihmisiä jää pois matkasta, niin siinä korostetuu se taito luoda uusia ihmissuhteita. Oman kokemuksen mukaan niitä voi luoda vain sellaisten kanssa, joilla on jotain annettavaa ja joille voi itse jotain antaa, henkisesti siis. AP
Yksinäisyys on mielentila.
Lopeta yksinäisyys, aloita selaamal Jordan Petersonin materiaalei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vapaa-aika menee yksin ja tekemisen puutetta on myös.
Työpäivän jälkeen arki-iltaisin tulee joko käytyä urheilemassa tunnin tai sitten istuttua tietokoneella tai sohvalla kännykkä kädessä.
Nettitreffailuun olen panostanut mutta sieltä pariutuminen on tavismiehenä tuskallisen vaikeaa.
Ennustan yksinäistä loppuelämää. Eihän tuollaisessa elämässä tule mitään mahdollisuuksia tavata naisia! Eikä heitä tule löytymään sieltä nettitreffien kautta, sen olet jo itsekin huomannut. Ja jos johonkin saisitkin kontaktin, niin kyllä hänen mielenkiintonsa hyvin nopeasti loppuu, kun kuulee että vietät vapaa-ajan tietokoneella tai sohvalla.
No missä se pitäisi viettää kuin sohvalla tai tietokoneella? Sitä on yksin niin sitten on, mutta sittenhän ei olisi yksin kun on kaksin.
Voit ajatella näin, mutta tällä elämäntyylillä on todella vaikea ellei mahdoton löytää kumppania. Silleen se vaan menee. Tuossa ei ole mitään, mikä on tekisi sinusta mielenkiintoisen. Itse en ainakaan kaipaa ketään möllöttämään sohvalle kanssani, se on rennointa omassa rauhassa. Kumppanilta odottaisin mielenkiintoa elämässä johonkin ja halua kehittyä esim harrastuksen parissa. Tällaisia sinkkunaisissa on paljon. Sohvalle kainaloon mieluummin koira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vapaa-aika menee yksin ja tekemisen puutetta on myös.
Työpäivän jälkeen arki-iltaisin tulee joko käytyä urheilemassa tunnin tai sitten istuttua tietokoneella tai sohvalla kännykkä kädessä.
Nettitreffailuun olen panostanut mutta sieltä pariutuminen on tavismiehenä tuskallisen vaikeaa.
Ennustan yksinäistä loppuelämää. Eihän tuollaisessa elämässä tule mitään mahdollisuuksia tavata naisia! Eikä heitä tule löytymään sieltä nettitreffien kautta, sen olet jo itsekin huomannut. Ja jos johonkin saisitkin kontaktin, niin kyllä hänen mielenkiintonsa hyvin nopeasti loppuu, kun kuulee että vietät vapaa-ajan tietokoneella tai sohvalla.
Kylhä monet muiqqelit kuluttaa sohval tsiigaillen Temppareit, Bb, Netflixii joten, mikä tietsas on nii pahaa siihe verrattun.
Ei mitään pahaa, mutta ei myöskään mielenkiintoista tai yhteistä. Ei se kauhean pitkälle kanna, että molemmat jumii sohvalla, vieläpä eri ohjelmien parissa. -eri
Voi hakeutuu esim Sohva perunat ohjelmaa ja saada feimii sitä kaut.
Kaikki vapaa-aika menee yksin ja tekemisen puutetta on myös.
Työpäivän jälkeen arki-iltaisin tulee joko käytyä urheilemassa tunnin tai sitten istuttua tietokoneella tai sohvalla kännykkä kädessä.
Nettitreffailuun olen panostanut mutta sieltä pariutuminen on tavismiehenä tuskallisen vaikeaa.