Hirveä kysymys, mutta otanko riskin ja hankkiudun raskaaksi miehen selän takana?
Eli meillä tilanne on se, että mies arpoo päätöstään lapsesta. En haluaisi erota hänestä, enkä halua kenenkään muun geenejä lapseeni. Emme käytä ehkäisyä, sillä erään sairauden takia en voi saada lasta ilman hormonihoitoja. Olen harkinnut aloittavani nämä hoidot mieheltä salaa, sillä kysyttäessä mielipidettä, hän vaihtaa puheenaihetta.
Mieheni ei lähtökohtaisesti siis halua lasta, en minäkään ole halunnut kuin vasta ihan viime aikoina (30-vuoden lähestyessä alkaa se biologinen kello tikittää). Tiedän, että jos tulisin raskaaksi, mies hyväksyisi asian ja olisi varmasti ihan innoissaankin vauvasta. Enemmän epäilen sitä jaksaisiko hän vauva-arkea. Olen miettinyt että olisin valmis ottamaan riskin ja aloittamaan hormonihoidot hänen selän takanaan. Riskin siis siinä mielessä, että mahdollinen raskaus/lapsi ajaisi meidät avioeroon.
Mitä teen? onko kellään kokemuksia?
Kommentit (24)
ei raskaaksi hankkiuduta salaa! sinulla ei ole siihen mitään oikeutta!
Kerro miehelle että eroat jos hän ei tee kanssasi lasta ja sitten eroatte jos niin on
ei meidän tarvitse sulle kertoa, ettei sulla ole oikeuttaa pettää sun elämän rakkainta ihmistä. On myös todella väärin pistää pieni, viaton lapsi maksamaan äidin itsekkyydestä sillä, että lapsen ja isän suhde on tuolta pohjalta väistämättä hankala.
Olen sanonut miehelleni alunperin, että "ehkä joskus" (olin tavatessamme 23) ja sen jälkeen pääsääntöisesti (lukuunottamatta paria lyhyttä vauvakuumeen puuskaa) ollut sitä mieltä, että ei lapsia.
En ehkä kuitenkaan pysty huijaamaan miestäni. Ajattelin että ehdotan hänelle, että tekisimme lapsen ja jos hän ei halua olla osana vauvaperhettä, voimme sitten erota. Olisko se fiksumpaa?
Tuohan on ihan järjetön ajatus!
Ja entä jos tosiaan eroaisitte? Pistätkö miehen maksamaan elatusmaksuja? Vingutko sitten kun mies ei ota lasta luokseen ja osallistu hoitoon? Näitä on niin nähty jo tarpeeksi: "Meidän Pikku-Petterin isä on ihan luuseri kun ei haluu pakollisen minimielarin lisäksi kustaantaa mitään.. ei ees luistimia oo Pikku-Petterille ostanu.. eikä koskaan halua tavata, viime tapaamisestakin on jo kuukausi ja silloinki piti pakottaa"
Jokainenhan on joskus kuullut tälläisen virren, eikö?
Kannattaisko kuitenkin hankkia ne lapset ihan yksissä tuumin?
Tai ei sitten ainakaan vaadi toiselta (siltä huijatuksi tulleelta osapuolelta) vastuuta vanhemmuudesta.
tavaran hankkimisen ja lapsen hankkimisen keskenään. Kun sä hankit tavaran, niin se tavara on sua varten. Kun sä hankit lapsen, niin sinä olet lasta varten ja sun velvollisuus ja vastuu on huolehtia ihan alusta asti lapsen hyvinvoinnista. Se, että lapsi hankitaan sulle leikkikaluksi, jonka isäkin voi hylätä jos ei aina olekaan niin kivaa ja ihanaa, on ihan väärä lähtökohta. Sä et ole niin kaikkivoipa että voisit olla lapsellesi sekä isä että äiti, ja korvata kaiken sen, mitä isä ja isän suku lapsen elämään tuo.
Teillä on edessä kriisi, teit mitä hyvänsä. Mut jos hoidat homman oikein, te selviätte tuosta kriisistä ehjinä ihmisinä. Jos sä nyt menet sekoilemaan miehen selän takana, on lopputuloksena kolme särkynyttä ja onnetonta ihmistä.
tavaran hankkimisen ja lapsen hankkimisen keskenään. Kun sä hankit tavaran, niin se tavara on sua varten. Kun sä hankit lapsen, niin sinä olet lasta varten ja sun velvollisuus ja vastuu on huolehtia ihan alusta asti lapsen hyvinvoinnista. Se, että lapsi hankitaan sulle leikkikaluksi, jonka isäkin voi hylätä jos ei aina olekaan niin kivaa ja ihanaa, on ihan väärä lähtökohta. Sä et ole niin kaikkivoipa että voisit olla lapsellesi sekä isä että äiti, ja korvata kaiken sen, mitä isä ja isän suku lapsen elämään tuo.
Teillä on edessä kriisi, teit mitä hyvänsä. Mut jos hoidat homman oikein, te selviätte tuosta kriisistä ehjinä ihmisinä. Jos sä nyt menet sekoilemaan miehen selän takana, on lopputuloksena kolme särkynyttä ja onnetonta ihmistä.
ymmärrän kyllä mitä tarkoitatte... Ehkä on viisainta nyt vielä odotella. Olen 28-vuotias, eli onhan mulla tässä vielä aikaa...
et rakasta miestäsi, kun tuollaista edes harkitset.
vastenmielinen ihminen ja todella toivon, ettet saa lasta.
Ajattelin että ehdotan hänelle, että tekisimme lapsen ja jos hän ei halua olla osana vauvaperhettä, voimme sitten erota. Olisko se fiksumpaa?
suostu puhumaan asiasta on huono. Koita saada keskustelua aikaan, vaikkette päättäisikään mitään. Sano, että sinun on reilun pelin nimissä saatava tietää, jos lapset ei ole ollenkaan osa miehen tulevaisuutta, silloin sinun on puolestasi päätettävä miten paljon niitä haluat.
vaan raskaaksi.Mitä se miehelle kuuluu
Siinä piipität jotain ettei mies LÄHTÖKOHTASESTI halua lasta MUTTA hyväksyisi asian?
Siis mies ei halua lasta MUTTA sää perustelet itsellesi että voisi kasvaa isyyteen jos tulee vahinko.
Miksi et voisi miehen kanssa hankkia lasta?
VASTAUS: koska ei se mies halua lasta. Ei jaksa arkea, on sen sinulle sanonutkin. Miksi olisi innoissaan lapsesta? Ööö, koska sinä olet.
Minusta on törkeyden huippu hankkiutua raskaaksi salaa mieheltään.
Sinä et myöskään pysty hankkiutumaan hoidoilla salaa mieheltäsi raskaaksi, koska miehen täytyy henk.koht. käydä lääkärillä. Mikäli käyttäisit hoitona inseminaatiota ja keplottelisit jotenkin simpat kotona purkkiin tai saat pelkkiä pillereitä hoitoosi ja olet ilman ehkäisyä miehesi kanssa aktissa niin miehen suostumus hoitoihin täytyy olla tai sitten toimit rikollisesti ja sinut voidaan vetää oikeuteen.
Siis jos miehesi ei koskaan ole halukas hankkimaan lapsia, turha on odottamalla siirtää väistämätöntä eli eroa. Kaverini yritti monta vuotta kääntää miehensä päätä -turhaan. Mies ei halunnut lapsia, vaikka aikaa kuinka kului ja he erosivat myöhemmin. Kannattaa siis selvittää miehen mielipide vielä nyt, kun itse et ole liian vanha saamaan lapsia..
kyllä mä ymmärrän sua ja sun ajatuksia.Eihän se tarkoita lapselle huonoa elämää vaikka ei aina isää olis ollenkaan tai olisi viikonloppuisä.
Ei mun mielestä miehelläkään ole oikeus riistää naiselta äitiyttä.
Tietysti aina parempi jos yhteisymmärrykseen pääsee.
Et ole yhtään kamala ihminen vaikka ajattelet noin.
että toi tilanne, mikä teillä on, on aika yleinen kriisi pariskunnille - niillekin joissa molemmat on alusta asti halunneet lapsia, mut toinen ei sitten koskaan koekaan, että nyt olisi hyvä aika.
Sä olet vasta 28, ei sulla ole mihinkään kiire. Mut parisuhteen vuoksi teidän olis kyllä hyvä puhua tästä asiasta. Sä tuskin tiedät nyt ihan kaikkea siitä, mitä sun mies kokee ja miettii lapseen liittyen, jos hän ei kerran puhu tunteistaan.
jos kerran voit aivan hyvin erota ja ruveta yksinhuoltajaksi, niin mikset mene sitten spermapankkiin? Tuskinpa on miehestäkään kiva olla isä lapselle, jota ei ole halunnut, mutta josta pitää kuitenkin maksaa elatusmaksut, jota pitää tavata, jolle pitää jättää perintö, jota pitää selitellä sukulaisille, kavereille ja tuleville naissuhteille..aikamoinen este varmaan monille naisille tapailla miestä, joka on "hylännyt" perheensä lapsen ollessa pieni, vaikka tosiasiassa lapsi on huijauksen tulosta eikä mies ole sitä alunperin edes halunnut. Olet itsekäs ämmä jos tuollaista teet.
eipä minunkaan mies halunnut lapsia. Arveli 35:na olevan jo liian vanhakin isäksi (olen häntä 10 vuotta nuorempi). No sitten itsellenikin yllätykseksi huomasin ajattelevani lapsen saantia. Taisi oma kello lähteä tikittämään. Miehen kielteinen kanta muuttui kuukaudessa parissa jo odottamaan sitä koska voidaan alkaa odottamaan odotusta ja nyt kun vauva on tulossa on niin isukkia että.
Mutta meillä oli eri tilanne, kun voitiin puhua eikä toimittu selän takana. Joskus vaan mies tarvitsee vähän miettimisaikaa ja kieltäytyminen on siitä, ettei ole vielä valmis.
en kyllä pystyisi miehen seläntakana tuollaiseen,en suosittele.Ero varmasti tulee jossainvaiheessa, jos noin toimit.