Apua kaipaan
Haluaisin näkökulmia tähän asiaan:
Minulla on ystävä, jonka olen tuntenut kauan, olen pitänyt häntä parhaana ystävänäni. Nyt jokin on muuttunut.
Minulla ollut vaikeaa muutaman vuoden. Sain potkut töistä, prosessi ollut rankka. Ystävä tukenut tässä, kuunnellut. Keskustelumme ovat mielestäni aina vastavuoroista, aina kysyn myös häneltä, että mitä kuuluu ja kuuntelen.
Näimme aiemmin viikoittain kahveilla. Nyt hänellä ei ole aikaa nähdä koskaan. Edes kesälomalla ei ehtinyt nähdä.Soittelimme puolin ja toisin. Nyt hän vastaa tai soittaa vain, jos minä soitan.
Pyysin viettämään synttöreitäni, ei ehtinyt tulla, perui pari päivää ennen synttäreitä. Ehdotin uutta aikaa, ei päässyt myös silloinkaan.
Minulla on alkanut tulemaan vaivautunut olo, kun soitan hänelle. Koen, että ei ole enää mitään puhuttavaa. Joka puhelun jälkeen jäsen kanssaan tulee paha olo. Koen, että hän dissaa minua ja vähättelee minua.
Eikö ystäväni enää halua olla ystäväni? Miksi hän dissaa minua? Miksi ei ota yhteyttä? Miksi ei halua nähdä? Miksi?
Kommentit (11)
Kysyt suoraan häneltä, mikä on.
Katkaise välit, jos käytös jatkuu.
Ihmisellä on aina aikaa sellaisiin asuohon, mitä oikeasti haluaa tehdä. Kyllä minä järjestän aikaa ystävilleni ja muille, jotka ovat minulle tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Kysyt suoraan häneltä, mikä on.
Katkaise välit, jos käytös jatkuu.
Pidin väliä pari vuotta. Sitten otin yhteyttä uudelleen.
En tunne ystävääsi, mutta on mahdollista, että noiden parin vuoden aikana hän on kaivannut tukemisesi lisäksi kevyempää ja iloisempaakin seuraa. Ja hänen ystävyytensä jonkun toisen ihmisen kanssa on syventynyt ja tämän vuoksi hän viettää enemmän aikaansa tämän toisen henkilön kanssa. Hänellä voi toki olla useampiakin kuin yksi ihminen.
Minusta dissaaminen kuulostaa pahalta- ei ihmisiä, joista välittää, dissata. En minä ainakaan.
Onko hän kateellinen sinulle jostain? Kateus ystävyyssuhteissa näkyy usein dissaamisena.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
En tunne ystävääsi, mutta on mahdollista, että noiden parin vuoden aikana hän on kaivannut tukemisesi lisäksi kevyempää ja iloisempaakin seuraa. Ja hänen ystävyytensä jonkun toisen ihmisen kanssa on syventynyt ja tämän vuoksi hän viettää enemmän aikaansa tämän toisen henkilön kanssa. Hänellä voi toki olla useampiakin kuin yksi ihminen.
Varmasti näinkin. Mutta eipä hän enää halua tehdä kanssani mitään kepeää ja iloista, ennen toimittiin myös niin.
Voisitko kysyä asiasta häneltä suoraan?
Ilmeisesti on käynyt niin, että teidän keskustelut onsinun mielestäsi tasa-arvoisia ja vastavuoroisia, mutta kaverisi mieilestä ei. Hän ehkä kokee, että hän joutuu koko ajan tukemaan ja olemaan olkapäänä näissä sun vaikeuksissa, josita itsekin miellät puhuvasi paljon. Voi olla, että hän ei enää jaksa.
Ja sille ei voi mitään. Sinä et varmaan ole syyllinen elämäntilanteeseesi, mutta et voi myöskään olettaa, että hänen kuuluu jaksaa ottaa siitä vastaan kaikki p*ska - tai mikään määrä p*skaa. Se mikä on liikaa, on vaan liikaa, eikä keneltäkään voi sen enempää vaatia..
Kannattaa käyttää aikansa niihin joiden seurassa on parempi olotila. Syitä voi arvailla miksi joku on jonkinlainen, skaala on laaja, mutta kannattaako sitä loputtomiin vatkata. Luonne-eroja on ja arvomaailmat. Hyvä että selviää tässä vaiheessa. Uusia ehdokkaita lienee tutuiksi, joku päivä tai nyt. Osaako toinen suoraan sanoa mikä on, jos kysyy, saattaisi vain kiertää kun ei uskalla sanoa ja joillakin usea syy käytökseensä. Ei kannata väkisin soitella ainakaan.
Olet varmaan niin raskasta seuraa että toinen ei enää jaksa. Ei ystävyyssuhteet useinkaan ole ikuisia vaan muuttuvat elämäntilanteiden muuttuessa.
Itse kyllä luottaisin omiin fiiliksiin. Jos tulee paha olo, niin se kertoo jo jostakin.