Onko täällä ketään, joka eläisi luksuselämää? Kerro elämästäsi :-)

Elämäni on hyvin mielekästä, sisältöä siihen tuovat (ainakin) seuraavat asiat

- perhe

- harrastukset

- ystävät

- työ

- matkustelu



Ja ihan niin "hyvin" asiat eivät siltikään ole, että voisin vain ojentaa käteni ja siihen tippuisi Tillanderin tiara :-)



Monet ylellisyydet tulevat myös jonkun kylkiäisinä, esim. pelaan golfia Suomen yhdellä hienoimmista golfklubeista kiitos hyvän ystäväni, joka on järkännyt hyvän diilin ihan hyvää hyvyyttään. Kavereilla on ihania huviloita ja veneitä, joilla vierailemme omien kesäpaikkojen lisäksi. Työn kautta pääsee ihanille illallisille, ja joskus mielettömille matkoillekin - ja koska oikeasti pidän työstäni, ei se tunnu liian stressaavalta (perhekin joskus mukana).



Mielestäni elämääni kuvastaa parhaiten sanaa "tasapaino", eli arki on taloudellisessa mielessä helppoa ja soljuvaa. Ihan tavallista arkea se kuitenkin on aamukiireineen, lastenhoito-ongelmineen, jne. Siivooja toki helpottaa sitä paljon, mutta ihan itse ajamme pihanurmikkomme - joka juuri nyt rehottaakin siihen malliin, että naapureita varmaan ärsyttää.



Tavotteita ja kiinnostuksen kohteita siis tosiaan on, ja niitä - ja unelmia - pitääkin olla! Vastoinkäymisiä on ollut enemmän kuin monella muulla, ja sanomattakin lienee selvää, että esim. läheisen menettäminen koskee yhtä kipeästi ketä tahansa.



t. 5

Asun lapseni kanssa kahden vuokrayksiössä (luxusta se, että kaunis järvinäkymä pihalta - harjun päältä). Muutama sata metriä kävelyä ja pääsemme rantasaunalle (kaupungin - ei luxusta se). Meillä ei ole velkaa (lux). Voimme tehdä matkoja ulkomaille. Olen eronnut miehestäni, mutta välimme ovat mainiot ja lapsenhoito sujuu (lux). Käteeni jää asumiskulujen jälkeen 1500eur (melko lux). Olemme toistaiseksi terveitä (lux). Minulla on ihana miesystävä ja kiva harrastus (lux). Tässä yhden av-mamman luksuselämää :-)

Suurin luxus on ihana perhe; aviomies ja lapset. Sitten tulee isohko, mutta kodikas talo maalla. Jättisuuri piha, joka on unelmieni puutarha. Lapset on jo isompia, joten mulle jää kivasti vapaa-aikaa. Töitä teen kolmena päivänä viikossa, mutta silti ansaitsen mukavasti. Tosin tämän elämänmuodon mahdollistaa miehen hyvät tulot.



Meillä on rahaa juuri sopivasti. Eli mitään isompaa ei voi ostaa heti, vaan siitä ehtii kunnolla unelmoida ennen kuin saa rahat kasaan. Siivooja käy kerran kk:ssa, muulloin siivoan itse. Tykkään kotitöistä ja minusta on luxusta kun saan tehdä ne rauhassa...leipoa, hoitaa puutarhaa, mankeloida, kataa pöydän aina nätisti, ommella verhoja yms. Ruokakaupassa voin ostaa mitä haluan, vaatteet silloin kuin niitä tarvitaan jne.

Matkustelemme jonkin verran, käymme syömässä ravintoloissa koko perhe ihan päähänpistojen mukaan, asumme kivasti, voimme lähteä ex tempore vaikka kylpyläviikonloppuun. Emme ole rikkaita vaan hyvävaraisia. Jollekin muulle tämä olisi keskiluokkaista standardielämää, mutta meille luksusta, koska olemme eläneet niin köyhiä ja kurjia aikoja, että tämä tuntuu taivaalta ja toteuttaa ne niiden aikojen unelmat.

tekisi päivittäin ruoan valmiiksi.

ihan oikeaa luksuselämää shoppailuineen ja kauneushoitolakäynteineen, isossa talossa, jossa oma yksiön kokoinen vaatehuone merkkivaatteille =) Plus tietty kuntosali ja oma kokki joka väsäisi superterveellistä ja herkullista ruokaa toiveiden mukaan... *unohtuu haaveilemaan*



Joudun kuitenkin tyytymään omiin pieniin hemmotteluhetkiin arjen lomassa...

ihan oikeaa luksuselämää shoppailuineen ja kauneushoitolakäynteineen, isossa talossa, jossa oma yksiön kokoinen vaatehuone merkkivaatteille =) Plus tietty kuntosali ja oma kokki joka väsäisi superterveellistä ja herkullista ruokaa toiveiden mukaan... *unohtuu haaveilemaan*

Joudun kuitenkin tyytymään omiin pieniin hemmotteluhetkiin arjen lomassa...

Tienaamme molemmat hyvin, matkustelemme paljon, harrastamme juuri niitä asioita, joista pidämme, shoppailemme, syömme ulkona, jne.

Sitä on vaikea kuvailla lyhyesti, mutta kaikkea on, mitään ei puutu (vaikka aina on mielitekoja) ja jotenkin tuntuu siltä, että lähes kaikki on elämässä mahdollista.



On huvilaa, lomamatkoja, ihanan tyylikäs koti, taidetta, koruja, vaatteita, ravintolailtoja... Kauneushoidot ovat arkipäivää, jne.

vai onko elämänne koko ajan ollut tuollaista luksusta?

Miten olette tuon elämänne saaneet?

Kaapissa on ruokaa, suihkusta tulee lämmintä vettä, katto pään päällä - ei palele. Lapsia rakastetaan.



T: köyhän lapsuuden elänyt 1970-luvulla

Sitä on vaikea kuvailla lyhyesti, mutta kaikkea on, mitään ei puutu (vaikka aina on mielitekoja) ja jotenkin tuntuu siltä, että lähes kaikki on elämässä mahdollista.

On huvilaa, lomamatkoja, ihanan tyylikäs koti, taidetta, koruja, vaatteita, ravintolailtoja... Kauneushoidot ovat arkipäivää, jne.

Eikös tässä tule lopulta se fiilis, että mitkään ei kiinnosta, kun kaikkea saa.

Mun mielestä luksusta on se, kun on haaveita, eikä ole kaikkea nähnyt ja kokenut . Lapsenahan ihanint aoli uusien asioiden kokeminen. Aikuisenakin on hyvä olla jäljellä asioita, joissa uutuuden viehätystä olisi.

Jos olisin rikas, niin siihen rahaan pitäisi sisältyä myös viisautta ja sivistystä. En jaksaisi puljata kylpylöissä tai kaupoissa, puhumattakaan veneiden tai autojen raplaamisesta ja ihastelusta. Edes luxusmuotinäytös ei kovin hetkauttaisi tai juhliminen pilipaliseurapiireissä.. Mutta jos saisin kulttuurista pääomaa, mielekästä, hyödyllistä yhteiskunnallista tekemistä ja rahaa riittävästi siihen rinnalle, niin mikäs siinä olisi ollessa. Mulle tää olisi luxusta. Poikkeaisi siis tästä mitä keskivertona pidetään luxuksena.

Mulla oli tuommoinen elämänvaihe, siis kaikkea sai mitä halusi, mutta se johti vaan siihen että mikään ei oikein tuntunut miltään eikä tullut mitään erityisiä mielitekojakaan kun kaikkea kuitenkin sai mitä halusi.

Olihan se tietysti kiva kun pystyi ihan milloin vaan lähtemään vaikkapa Pariisiin shoppaileen mutta sekin tuntui loppujen lopuksi arkipäiväiseltä. Tietysti eka kerta oli mahtava vaan kaikkeen tottuu ja asiat arkipäiväistyy.

Vaan tämä tilanne korjautui kun sai lapsia ja jäi vuosikausiksi kotiäidiksi ;)

Ei meillä nytkään mitenkään köyhää ole mutta enää ei saa ihan kaikkea mitä haluaa.

Sitä on vaikea kuvailla lyhyesti, mutta kaikkea on, mitään ei puutu (vaikka aina on mielitekoja) ja jotenkin tuntuu siltä, että lähes kaikki on elämässä mahdollista.

On huvilaa, lomamatkoja, ihanan tyylikäs koti, taidetta, koruja, vaatteita, ravintolailtoja... Kauneushoidot ovat arkipäivää, jne.