Lue keskustelun säännöt.
2,5-vuotiaan karsea uhma rassaa koko perhettä, mitä tehdä?
12.11.2022 |
Lapsi aloitti päivähoidon ja on oireillut sitä koko syksyn ja samaan aikaan uhmaikä on tullut tosi pahana päälle. Lapsi ei suostu nukkumaan hoidossa päiväunia, joten illat ovat aivan hirveitä. Tuntuu, että elämä on pelkkää riehumista ja huutoa, kaikki ilo loistaa poissaolollaan. Eilen viimeksi lapsi räyhäsi kuin heikkopäinen kun piti käydä iltapalapöytään, kun oli varmasti niin väsynyt ja uhmakas. Oli pakko laittaa suoraan nukkumaan ja kello oli vasta kuusi. Sama toistuu melkein joka ilta. Tänään ei suostunut pitämään parkkihallissa kädestä vaan uhmakkaana heittäytyi makaamaan likaan ja öljyyn ja löi päänsä. Uhmaa ihan kaikessa ja kun hänelle sitten antaa oppikirjamaisen valinnan mahdollisuuden pienissä asioissa, vaikka jugurtin maun suhteen, niin sanoo ensin yhtä ja sitte vaihtaa ja vaihtaa taas. Kun sanon, että nyt otat jommankumman niin alkaa huuto. Kun saa katsoa jakson Pipsa Possua, alkaa hirveät raivarit kun telkkari menee sen jälkeen kiinni. Hän huutaa ihan joka päivä monta kertaa. Ollaan miehen kanssa tosi rauhallisia ja suhtaudutaan aina rauhallisesti noihin sekoiluihin mutta tosi ankea fiilis tässä on joka päivä. Mitä voisi tehdä? Ymmärrän, että uhma on tärkeä kehitysvaihe mutta tuo huuto ja riehuminen ja heittäytyminen julkisilla paikoilla ties mihin skeidaan (koirankakkaankin on onnistunut kadulla heittäytymään...) on liikaa. Vielä kesällä oli tosi rauhallinen ja tottelevainen. Ei huvita tehdä hänen kanssaan mitään tai mennä mihinkään, kun aina tulee huutoa ja pahaa mieltä.
Kommentit (103)
On kyllä ankeaa jos 2.5 v uhma pilaa teidän elämän ja elämänilon.
Vaikeaa tulee jatkossakin tuolla asenteella olemaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säännöllinen rytmi ja päiväunet. Moni jättää tuon ikäisen päikkärit väliin sillä luulevat et ilta menee paremmin. Sama oli meillä ja taistoa asiasta mut nukkui päivällä ja illalla oli 20 aikaan unessa. Menin viereen ja pidin hellästi käsistä kiinni ja nukahti 10 minuutissa.
Miksi noin pieni päivähoitoon, kun pitäisi olla toisen vanhemman kanssa kotona ja saada lämpimän aikuisen seuraa, ei riitoja. Ei lapsi halua nukkua päiväunia automaattisesti. Uhmaikä on normaali. Aikuisen pitää olla itse lietsomatta ja provosoimatta, sanoa vain "ei" ja "saa", lyhyt selitys. Pitää keksiä sitä mitä saa tehdä paljon. Ei mennä mukaan lapsen draamakohtaukseen. Lasta voi lohduttaa ja rauhoittaa, kuunnellakin. Huomio kivaan asiaan. Ehkä lapsi haluaisi keskittyä kauemmin asioihin, esimerkiksi satukirjaan, pipsa voi olla aika lyhyt hetki. Ei tarvitse ottaa kauppaan mukaan, kotiolot ja pihassa voi puuhailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi noita päikkäreitä pakotetaan vielä lapsille? Nehän sekoittavat unirytminkin! Lapsesi iltaraivo ei johdu päikkäreiden puutteesta. Voi olla, että uhman lisäksi syitä raivoon löytyy nimenomaan päiväkodista. Minä oireilin päiväkodin ongelmia raivoamalla kotona. Kiusaamista oli jopa tarhatätien puolelta: mm. päikkäreiden aikaan minusta pidettiin kiinni... Leikeissä muut ikätoverit purivat ja löivät. Näin ainakin 90-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi noin pieni päivähoitoon, kun pitäisi olla toisen vanhemman kanssa kotona ja saada lämpimän aikuisen seuraa, ei riitoja. Ei lapsi halua nukkua päiväunia automaattisesti. Uhmaikä on normaali. Aikuisen pitää olla itse lietsomatta ja provosoimatta, sanoa vain "ei" ja "saa", lyhyt selitys. Pitää keksiä sitä mitä saa tehdä paljon. Ei mennä mukaan lapsen draamakohtaukseen. Lasta voi lohduttaa ja rauhoittaa, kuunnellakin. Huomio kivaan asiaan. Ehkä lapsi haluaisi keskittyä kauemmin asioihin, esimerkiksi satukirjaan, pipsa voi olla aika lyhyt hetki. Ei tarvitse ottaa kauppaan mukaan, kotiolot ja pihassa voi puuhailla.
Kaupassa käyminen on normaali osa myös 2,5v elämää. Päivähoito on monelle pakollinen paha, koska töissä on käytävä, kun ei ole varaa muuten. Kummallista syyllistämistä.
Minun lapseni oli hyvin temperamenttinen ja uhmaikä oli koettelemus. Pitkää pinnaa vaatii, mutta periksi ei kannata antaa. Tässä luodaan pohjaa tulevaisuudelle. Teini-ikäisen kanssa onkin haastavampi taistella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin varmaan epäselvästi mutta päiväkodissa ei siis nuku päiväunia, vaan nousee aina pois sängystä, olen tästä heidän kanssaan puhunut. Hän on viitenä päivänä viikossa siellä. Viikonloppuisin nukkuu kyllä kotona päiväunet.
Rytmi on säännöllinen, ollut aina. Ja jugurtin valinta ei ole kaupassa vaan ruokapöydässä syöntihetkellä. En käy hänen kanssaan ruokakaupassa kuin erikoistilanteissa juuri tämän riehumisen vuoksi. Vaunuissa ei suostu istumaan ja jos hän saa kävellä, hän riekkuu ihan joka asiassa kiinni ja onpahan hajottanutkin jotain (maksoin sen tietysti).
Lapsi on hoitopäivinä todella väsynyt, syö päivällisen 16-16.30 maissa ja iltapala on klo 18 ja siitä suoraan nukkumaan. Ja kyllä, iltapala jää joskus väliin jos lapsi on niin väsynyt, ettei yliväsymykseltään kykene enää yhteistoimiin. En usko, että kahden aamiaisen, lounaan, välipalan ja tukevan päivällisen jälkeen ihan nälkää näkee vaan uni on siinä kohdassa tärkeintä. Lapsi herää viiden jälkeen joka aamu aikaisen nukkumaanmenon vuoksi ja koko perhe on tajuttoman väsynyt.
Voi olla hohhoijaa jollekin, itselleni tämä tilanne on näin väsymyksen ja turhautumisen keskellä tosi kuormittava. Olisin vain halunnut vinkkejä mutta tuo hohhoijaa kyllä auttoikin tosi paljon.
Meillä on ihan samanlaista. Ei tosiaan huvita paljon mennä lasten kanssa keskenään mihinkään ilman toista vanhempaa, kun on vielä vauva ja 5-vuotias mukana.
Mekin on kaikkea yritetty. Nyt suhtaudutaan lähinnä niin, että tämä on nyt tämä vaihe, ei voi mitään. Yritän ymmärtää, ettei lapsikaan välttämättä voi näille "kohtauksilleen" mitään. Sanon, että ymmärrän jos harmittaa ja yritän olla empaattinen.
Rajat silti laitetaan. Mekin on kokeiltu tuota vaihtoehtojen antamistasi samalla menestyksellä kuin tekin. Jos ja kun se ei suju, niin aikuinen päättää. Joo, seuraa siitäkin taas vähintään vartin huuto mutta ei 2-vuotiaan voi antaa pyörittää arkea. Ja jos se huuto ei tulisi siitä, niin tulee se kuitenkin kohta jostain joka tapauksessa...
Oman tahdon kehittymistähän tuo on ja samalla rajojen hakua. Aiemmin suhtauduttiin ehkä enemmän niin, että toimitaan sillä tavoin miten asiat sujuu helpoiten. Tuntui kuitenkin, että lapsi koki sen niin, että hänellä on liikaa valtaa ohjata asioita mikä lisäsi tarvetta hakea rajoja entistä enemmän.
Nykyään ollaan autoritaarisempia ja ollaan hyväksytty, että nyt on vähän vaikea vaihe. En tiedä onko tämä vai aika auttanut, mutta tuntuu ettei niitä uhmakohtauksia ehkä enää tule ihan niin usein. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi noin pieni päivähoitoon, kun pitäisi olla toisen vanhemman kanssa kotona ja saada lämpimän aikuisen seuraa, ei riitoja. Ei lapsi halua nukkua päiväunia automaattisesti. Uhmaikä on normaali. Aikuisen pitää olla itse lietsomatta ja provosoimatta, sanoa vain "ei" ja "saa", lyhyt selitys. Pitää keksiä sitä mitä saa tehdä paljon. Ei mennä mukaan lapsen draamakohtaukseen. Lasta voi lohduttaa ja rauhoittaa, kuunnellakin. Huomio kivaan asiaan. Ehkä lapsi haluaisi keskittyä kauemmin asioihin, esimerkiksi satukirjaan, pipsa voi olla aika lyhyt hetki. Ei tarvitse ottaa kauppaan mukaan, kotiolot ja pihassa voi puuhailla.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta olla lapsen kanssa vuosikausia kotona, nykyaika vaan on tällaista. Ja uhmaikä kyllä tulee, oli lapsi kotona tai ei. Riidoilta ei voi välttyä, jos lapsella on rajat. Toisilla toi ikä on helpompi ja toisilla vaikeampi, lapset on yksilöitä. Väsymys tunnetusti heikentää tunteidensäätelyä kaiken ikäisillä, joten päikkärit on ihan perusteltuja jos kiukku puskee joka ilta ja vetää lapsen kierroksille. Pienelle lapselle on myös hyvä päästä käymään erilaisissa ympäristöissä, myös siellä kaupassa jossa joutuu sietämään sitä ettei kaikkea voi saada ja että kauppaan mennään ja sieltä tullaan vanhempien mielen mukaan eikä lapsen. Joskus se lapsi pitää kuitenkin opettaa siihen miten julkisilla paikoilla ollaan eikä vanhemman ole hyvä suojella lasta näiltä paikoilta vaan, koska pelkää uhmakohtausta. Maailmaan mahtuu kyllä ääntä eikä se lapsi mene rikki siitä, että huutaa pää punaisena koska äiti otti väärän jogurttipurkin.
Tulee ekana mieleen että onkohan päiväkodissa kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin varmaan epäselvästi mutta päiväkodissa ei siis nuku päiväunia, vaan nousee aina pois sängystä, olen tästä heidän kanssaan puhunut. Hän on viitenä päivänä viikossa siellä. Viikonloppuisin nukkuu kyllä kotona päiväunet.
Rytmi on säännöllinen, ollut aina. Ja jugurtin valinta ei ole kaupassa vaan ruokapöydässä syöntihetkellä. En käy hänen kanssaan ruokakaupassa kuin erikoistilanteissa juuri tämän riehumisen vuoksi. Vaunuissa ei suostu istumaan ja jos hän saa kävellä, hän riekkuu ihan joka asiassa kiinni ja onpahan hajottanutkin jotain (maksoin sen tietysti).
Lapsi on hoitopäivinä todella väsynyt, syö päivällisen 16-16.30 maissa ja iltapala on klo 18 ja siitä suoraan nukkumaan. Ja kyllä, iltapala jää joskus väliin jos lapsi on niin väsynyt, ettei yliväsymykseltään kykene enää yhteistoimiin. En usko, että kahden aamiaisen, lounaan, välipalan ja tukevan päivällisen jälkeen ihan nälkää näkee vaan uni on siinä kohdassa tärkeintä. Lapsi herää viiden jälkeen joka aamu aikaisen nukkumaanmenon vuoksi ja koko perhe on tajuttoman väsynyt.
Voi olla hohhoijaa jollekin, itselleni tämä tilanne on näin väsymyksen ja turhautumisen keskellä tosi kuormittava. Olisin vain halunnut vinkkejä mutta tuo hohhoijaa kyllä auttoikin tosi paljon.
Tuohon päiväuniasiaan en voi sanoa mitään, päiväkodeissa on eri käytäntöjä sille miten nukkumattomien kanssa toimitaan. Lapsi on varmaan väsynyt päiväkodin jälkeen ihan siksikin, että vieraassa ympäristössä ja muiden lasten seassa oleminen on erilainen ärsyke kuin kotona ja voi uuvuttaa, etenkin ilman päikkäreitä. Sen sijaan kiinnitin kyllä huomiota siihen, että tunnutte tosiaan välttelevän tilanteita missä lapsi voisi koetella rajoja. Ehkä olen itse aika tiukka joissain asioissa, mutta opetan kyllä lapselle niin että tuon ikäisten kanssa äidillä on viimeinen sana ja jos lapsi muuttaa mieltä jogurttivalinnoissa, niin otetaan se minkä ensin valitsi. Se vehtaaminen niiden valintojen kanssa ei lopu koskaan, jos tuon ikäiseltä pitää saada lopullinen vastaus johonkin. Kotona on turvallista saada raivari ja toipua siitä, joten jos jossain pitää niitä rajoja kokeilla niin koti on paras paikka. Jos vaunuissa ei suostu istumaan, niin antaisin tuon ikäisen kyllä kävellä. Kävely on hyväksi siinäkin mielessä, että lapsi todennäköisesti nukkuu paremmin kun on vähän fyysisesti purkanut energiaa. Toki väsyraivot voi tulla sitä ennen, mutta ne nyt varmaan tulisi kuitenkin.
Sä ajattelet tuota lapsen ruokintaa nyt aikuisen näkökulmasta. On tosi pitkä paasto parivuotiaalle olla 12-13h syömättä, jos menee ilman iltapalaa nukkumaan. Siinä ehtii verensokerit laskea ja nälkä voi herättää aikaisin. Pitäisi saada joku pieni ruoka tuohon ennen nukkumaan menoa, ettei tulisi tuollaista taukoa. Kuudelta nukkumaan on myös aika aikainen, vaikka ymmärrän että johtuu teillä tuosta väsyraivosta. Jos nukkumaanmenoa saisi vaikka tunnilla viivästettyä, siinä ehtisi lapselle yrittää sitä iltapalaa vähän pidempään ja lapsi saattaisi nukkua myöhempään.
Meillä poika nyt 41v kyllä uhmasi kovasti noin 2-vuotiaana, mutta lopetti sen saatuaan muutaman kerran kunnolla piiskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sehän tässä onkin, kun aiemmin nukkumaanmenoaika oli puoli kahdeksalta mutta lapsi on niin väsynyt, että on ollut pakko aikaistaa sitä sinne 18.30 tienoolle. Ennen päivähoidon alkua nukkui aina 2 tunnin päiväunet. Pidän aivojen kehittymisen takia unta ja nukkumista ihan valtavan tärkeänä asiana, vaikka harmittaa, kun yhteinen aika on vähäistä arkena ja sekin varmaan haittaa lasta myös.
Laitamme hänelle iltapuuron tarjolle joka ilta mutta jos hän ei suostu sitä syömään eikä rauhoitu millään, niin miten ihmeessä sen ruuan saa lapseen syötettyä? Hän siis huutaa äksänä lattialla ja vaikka kuinka annamme raivon purkautumiseen aikaa, niin lapsi vaan huutaa ja huutaa. Joskus saadaan hänet pöydän ääreen ja siinä hän sitten huutaa, tönii lautasta vaan kauemmas. Normaalisti syö hyvällä halulla mieleisensä puuron kyllä.
Eli kerro toki, millä ihmeellä saadaan illan nukkumaanmenoa myöhennettyä? Jos lapsi on yliväsynyt ja raivoaa eikä häneen saa yhteyttä, niin ei siinä tunnu olevan järkeä viivyttää nukkumaanmenoa.
Emme kaihda konfliktitilanteita, siksihän tämä tilanne onkin niin painostava kun joka päivä lapsi ottaa kierroksia, kun tuotamme pettymyksiä eikä tanssita hänen tahtonsa mukaan. Se, ettemme käy ruokakaupassa johtuu arjen muista syistä, tilaamme ruuat kotiin viikottain.
Kirjoituksesta päätellen keskitytte kaikki osapuolet aika paljon niihin kieltoihin. Sellainen olo on varmaan uhmaajallakin, että koko ajan kielletään, aamusta iltaan. Mitä jos kokeilisitte verbalisoida sitä, mitä lapsi tekee hyvin. 'Kiva kun itse jo laitat tumppuja käsiin. Tarvitsetko vielä apua...?' Tämä kaikki sujuu rajoista tinkimättä. Tai mitä teette aamulla viiden aikaan? Yritä nauttia ajasta yhdessä lapsen kanssa, kun kuitenkin on noustava. Aamupesua, satuilua yms. haukottelun sijaan. Yrittäisin kyllä myös pitkittää tuota nukkumaan menoa vaikka lyhyellä ulkoilulla, niin että saatte tuntia myöhemmin, taas rauhassa ja läsnäolevana lapsen sänkyyn. Jossain vaiheessa rytmi kiepsahtaa parempaan malliin. Onko eka lapsi? Ei hänkään halua olla koko ajan kaiken keskipisteenä ja 'vastuussa'.
En osaa auttaa, mutta toivon teille jaksamista uhman kanssa!
Mitä päiväkoti sanoo tuohon nukkumattomuuteen, onko sieltä mahdollisuutta yrittää löytää jotain yksilöllisempää ratkaisua teidän lapsen nukahtamisongelmaan? (Todennäköisesti ei, mutta ainahan voisi koittaa kysyä)
17 jatkaa vielä: olisiko teillä mahdollisuutta vaihtaa perhepäivähoitoon?
On eka lapsi. Emme kyllä keskity kieltoihin, kehutaan lasta niin usein kuin vain on syytä eli päivittäin monta kertaa. Hän on fiksu lapsi ja tietää, miten hommat pitää hoitaa (vie oma-aloitteisesti tavaroita omille paikoilleen, pukee itse halutessaan, kiittää yms.) ja kehutaan, kun hän oppii uusia asioita tai käyttäytyy hyvin. Mutta sitten kun riehuminen alkaa, yleensä jostain mitättömästä asiasta, niin lapseen ei saa yhteyttä vaikka kuinka rauhallisesti puhuu.
Hän on kyllä huomion keskipiste usein ja on tottunut siihen. Jos yritämme miehen kanssa puhua jostain akuutista tai tärkeästä, alkaa lapsi huutaa ja temppuilla kääntääkseen minun huomioni häneen. Mies oli juuri tutkimuksissa ja huoli oli kova, samaan aikaan kun yritämme keskustella sitä läpi huutaa lapsi huomiota ihan kurkku suorana. Haluaa siis huomiota, ei vieläkään tykkää leikkiä yksin samassa tilassa meidän kanssa vaan jommankumman täytyy leikkiä hänen kanssaan. Tiedä sitten, leikkiikö tarpeensa täydeksi hoidossa vai miksi tuo on niin hankalaa kotona.
Ei auta kuin kestää ja pysyä rauhallisena ja ohjeistaa ja opastaa, vaikka tuntuu että olisi tehokkaampaa puhua kivelle. Uhma kuuluu ikään ja voi olla tuollaista, mitä teillä tuntuu olevan. Jos valinnat saa lapsen kaupassa kiljumaan kuin syötävä, niin ehkä en tässä vaiheessa vielä antaisi lapsen valita jogurttimakua vaan otetaan sitä mitä vanhemmat päättää. Jokainen kehittyy omaa tahtia ja pahimmassa uhmakaudessa ei välttämättä tehdä suuria päätöksiä jogurtin suhteen. Vanhempana pitää myös vetää rajat, jos ei parkkihallissa (vaarallinen alue) pidä kädestä nätisti, niin lapsi otetaan napakasti syliin ja kannetaan autoon vaikka riehuisi. Rakkautta ja rajoja, ja ennen kaikkea johdonmukaisuutta. Lapsi koettelee missä ne rajat menee ja miten pitkälle niitä voi tantrumeilla venyttää. On tärkeää, että rajat kestää lapsen huudon ja riehumisen, se tuo turvallisuuden tunnetta lapselle.
En tiedä miten säännöllistä teillä on elämä, mutta selkeät rutiinit voi tuoda apua, samoin se että kerrotaan etukäteen lapselle että nyt katsotaan Pipsa Possu ja sen jälkeen suljetaan tv. Ja toivottavasti ymmärsin vaan väärin, ettekä laita lasta nukkumaan tyhjällä mahalla klo kuudelta vaan, koska räyhää ja huutaa.