Työttömyys pilaa hyvinvoinnin
Valmistuin amiksesta viime keväänä, jonka jälkeen olen ollut vain kotona. Hakemuksia olen lähetellyt 100-150 arviolta, mutta tuntuu etten mihinkään kelpaa. Ikää on 20 vuotta, mutta työsuhteessa olen ollut tasan kerran. Sekin nollasopimuksella.
Tunnen itseni ihan arvottomaksi. Koen olevani myös tosi yksinäinen, koska minulla on kirjaimellisesti nolla kaveria. Avopuoliso on, mutta hän käy töissä päivät pitkät, joten aika yksikseni olen.
En jaksa enää edes yrittää päästä töihin. Niin syrjäytyneeksi yhteiskunnasta koen itseni. Ihan arkistenkin asioiden hoitaminen tuntuu ylitsepääsemättömältä. Kello on yhdeksän illalla, mutta nyt vasta sain aikaiseksi syötyä, vaikka aamulla heräsin ennen kymmentä. En ole enää yhtään onnellinen, kun elämässä ei ole mitään sisältöä. En edes muista milloin olisin ollut onnellinen. Olen jo henkisesti varautunut vuosien työttömyyteen. En enää tiedä mitä tekisin.
Kommentit (14)
Oletko hakenut kaikenlaisiin, yllättäviinkin paikkoihin? Olet nuori, sinuun suhtaudutaan helposti positiivisesti, jos olet valmis tekemään mitä tahansa. Mutta jos ei vain tärppää, muista, että ihmisarvo ei ole työstä kiinni. Kannattaa silti yrittää elää ehkä normaalia päivärytmiä ja pitää vaikka asunto siistinä ja kokkailla vaikka puolisolle herkkuruokia. Jotakin tuollaista.
Voit harrastella omia juttuja tai lukea. Voit paremman puutteessa halutessasi käydä aikuisten iltakoulussa eri alan amista, se on noin 2,5v. Voit kokeilla yrittämistä pienimuotoisesti eli valmistaa turvallisesti jotain tai myydä. On myös maksullinen parin kuukauden yrityskurssi. Rahan puute lienee pahempi ongelma, kuin uraputken puute.
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka hakisit korkeakouluun keväällä. Aika nuori olet uppoamaan epätoivoon.
Enhän minä nytten siellä pärjäisi oppimisvaikeuksien takia. Tavalliseen duunariammattiin olen valmistunut kohtalaisin paperein.
Ap
Pyydä soittopyyntö te-keskukselle ja kerro tuo sama asia. Heillä on velvollisuus auttaa sua. Kyllä tässä yhteiskunnassa jokaisella joka työtä haluaa tehdä on oikeus saada työpaikka. Se on tosi hienoa että nuoret haluaa tehdä työtä ja yhteiskunnalla on velvollisuus auttaa löytään työtä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko hakenut kaikenlaisiin, yllättäviinkin paikkoihin? Olet nuori, sinuun suhtaudutaan helposti positiivisesti, jos olet valmis tekemään mitä tahansa. Mutta jos ei vain tärppää, muista, että ihmisarvo ei ole työstä kiinni. Kannattaa silti yrittää elää ehkä normaalia päivärytmiä ja pitää vaikka asunto siistinä ja kokkailla vaikka puolisolle herkkuruokia. Jotakin tuollaista.
Ihan laidasta laitaan. Oman alan hommista siivoushommiin, postille ja kaupan kassalle ja pino muita paikkoja. Uskon vahvasti että vika on minussa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hakenut kaikenlaisiin, yllättäviinkin paikkoihin? Olet nuori, sinuun suhtaudutaan helposti positiivisesti, jos olet valmis tekemään mitä tahansa. Mutta jos ei vain tärppää, muista, että ihmisarvo ei ole työstä kiinni. Kannattaa silti yrittää elää ehkä normaalia päivärytmiä ja pitää vaikka asunto siistinä ja kokkailla vaikka puolisolle herkkuruokia. Jotakin tuollaista.
Ihan laidasta laitaan. Oman alan hommista siivoushommiin, postille ja kaupan kassalle ja pino muita paikkoja. Uskon vahvasti että vika on minussa.
Ap
Ei se vika sinussa ole. Meillä on pienyritys,jossa tehdään raskasta ja likaista työtä. Niin moni on ollut harjoittelemassa,on vähän aikaa ja sitten ei jaksa enää vaan vaihtaa johonkin helpompaan ja kevyempään työhön. Enää ei valitettavasti jaksa ottaa ketään uutta ja perehdyttää taas töihin. Eilen juuri jouduin kieltäytymään.
Vierailija kirjoitti:
Pyydä soittopyyntö te-keskukselle ja kerro tuo sama asia. Heillä on velvollisuus auttaa sua. Kyllä tässä yhteiskunnassa jokaisella joka työtä haluaa tehdä on oikeus saada työpaikka. Se on tosi hienoa että nuoret haluaa tehdä työtä ja yhteiskunnalla on velvollisuus auttaa löytään työtä.
Jotta pääset mukaan kuntouttavaan työtoimintaan, tarvitset aktivointisuunnitelman. Tee suunnitelma yhdessä TE-toimiston tai kuntakokeilun työllisyyspalveluiden ja kotikuntasi sosiaalitoimen kanssa. Jos haluat kuntouttavaan työtoimintaan, ota yhteyttä TE-toimiston tai kuntakokeilun asiantuntijaan.
Sitten on myös työkokeilu.
Minä lähden kuntouttavaan ja mahdollisesti kahvila tai kirppishommiin.
Mutta vaihtoehtoja on paljon (toimistotyö, myymälä, keittiöhommiin)joten laita viesti netin kautta työkkäriin niin sieltä soittavat sulle.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä soittopyyntö te-keskukselle ja kerro tuo sama asia. Heillä on velvollisuus auttaa sua. Kyllä tässä yhteiskunnassa jokaisella joka työtä haluaa tehdä on oikeus saada työpaikka. Se on tosi hienoa että nuoret haluaa tehdä työtä ja yhteiskunnalla on velvollisuus auttaa löytään työtä.
Jotta pääset mukaan kuntouttavaan työtoimintaan, tarvitset aktivointisuunnitelman. Tee suunnitelma yhdessä TE-toimiston tai kuntakokeilun työllisyyspalveluiden ja kotikuntasi sosiaalitoimen kanssa. Jos haluat kuntouttavaan työtoimintaan, ota yhteyttä TE-toimiston tai kuntakokeilun asiantuntijaan.
Sitten on myös työkokeilu.
Minä lähden kuntouttavaan ja mahdollisesti kahvila tai kirppishommiin.
Mutta vaihtoehtoja on paljon (toimistotyö, myymälä, keittiöhommiin)joten laita viesti netin kautta työkkäriin niin sieltä soittavat sulle.
Tsemppiä!
Ja kun työkokemus karttuu niin itsetuntokin kohoaa.
Veljenpoika ei valmistumisen jälkeen löytänyt alan töitä ja muutenkin tyällistyminen on heikkoa. Teki pätkätöitä laidasta laitaan. Hän opiskeli neljän vuoden päästä uuden ammatin, ja löysi heti vakituisen työpaikan. Periksi ei kannata antaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap
Ei se vika sinussa ole. Meillä on pienyritys,jossa tehdään raskasta ja likaista työtä. Niin moni on ollut harjoittelemassa,on vähän aikaa ja sitten ei jaksa enää vaan vaihtaa johonkin helpompaan ja kevyempään työhön. Enää ei valitettavasti jaksa ottaa ketään uutta ja perehdyttää taas töihin. Eilen juuri jouduin kieltäytymään.
Onkohan tuosta työstä maksettava korvaus liian pieni suhteessa vaivaan? Näin sen täytyy olla, jos kaikki aina vaihtaa muihin hommiin, ja se toinen homma löytyy helposti.
Työntekijät saa helpommin pysymään, jos maksaa sen verran palkkaa, että parempaa palkkaa ei saa muualta.
Työkaveri vaihtoi äskettäin työpaikkaa, ja sai neuvoteltua saman palkan, kuin vanhasta työstä. Uusi työ vähän rennompi. Jos vanhan työn palkka olisi ollut vähääkään isompi, niin uutta sopimusta ei olisi syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap
Ei se vika sinussa ole. Meillä on pienyritys,jossa tehdään raskasta ja likaista työtä. Niin moni on ollut harjoittelemassa,on vähän aikaa ja sitten ei jaksa enää vaan vaihtaa johonkin helpompaan ja kevyempään työhön. Enää ei valitettavasti jaksa ottaa ketään uutta ja perehdyttää taas töihin. Eilen juuri jouduin kieltäytymään.
Onkohan tuosta työstä maksettava korvaus liian pieni suhteessa vaivaan? Näin sen täytyy olla, jos kaikki aina vaihtaa muihin hommiin, ja se toinen homma löytyy helposti.
Työntekijät saa helpommin pysymään, jos maksaa sen verran palkkaa, että parempaa palkkaa ei saa muualta.
Työkaveri vaihtoi äskettäin työpaikkaa, ja sai neuvoteltua saman palkan, kuin vanhasta työstä. Uusi työ vähän rennompi. Jos vanhan työn palkka olisi ollut vähääkään isompi, niin uutta sopimusta ei olisi syntynyt.
Ei ole varaa maksaa isompaa palkkaa. Emme me itsekään isoa palkkaa saa.
Jos ei itsekään saa enempää palkkaa, niin teoriassa hinta kannattaa nostaa sille tasolle, ettei tarvitse palkata ketään. Eli ottaa saman rahan vähemmällä rehkimisellä.
Tämmöinen hintataso varmasti on olemassa. Jos joutuu painamaan itse pitkää päivää, niin hinta on liian halpa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei itsekään saa enempää palkkaa, niin teoriassa hinta kannattaa nostaa sille tasolle, ettei tarvitse palkata ketään. Eli ottaa saman rahan vähemmällä rehkimisellä.
Tämmöinen hintataso varmasti on olemassa. Jos joutuu painamaan itse pitkää päivää, niin hinta on liian halpa.
Tiedän. Kustannukset nousee eikä hintaa voi enää nostaa. Ehkä tämä on kuoleva ala ja kannattaa lopettaa.
Jos vaikka hakisit korkeakouluun keväällä. Aika nuori olet uppoamaan epätoivoon.