Ihmiset jotka kysyy aina "mitä oot puuhannut", eikä koskaan "mitä kuuluu"?

Mahdollisesti niin. Ärsyttävää kummatkin kysymykset, ellei asialla ole ihminen joka oikeasti on yhteyksissä myös puhelimitse ja näkemitse. "Mitä kuuluumiset" eivät kuulu sinne ja tänne. 

Ja jotkuthan käyttävät tuota myös vettuiluna, etenkin netissä. Kysytään jotta saadaan tietoa josta taas tölväistään ja ivataan, tai reagoidaan veemäisellä säälillä tai teesekennellyllä tunteella. 

Kuulumiset ovat yksityistä, lähelle päästämistä. Sen olen oppinut elämän myötä. Rajat kiinni ja kyselkööt itseltään, jos ei ole luottamusta tehty väleihin ja olla ok läheisellä vyöhykkeellä.

Voi myös sanoa epämääräiselle kysyjälle, "mitä sinulle kuuluu" ja katsoa mitä hän sanoo, mitä hän jakaa, mikä on utelemisen suhde toiseen suuntaan. 

Kun kyselee tekemisiä, niin se tarkoittaa samaa kuin kuulumiset. Jokainen normaali järkinenhän tämän tietää...

Riippuu onko se kevyesti kysytty (ettei tule kuulustelu tunnetta "mitä kuuluu" sanoista) vai tekemiseen viitattu vakavasti. Kevyesti kysyttynä "puuhannut" voi olla kevyempääkin tekemistä tai olemista. Puuha sanana on vähän hassu, kuin puuhamaassa oltaisi puuh. 

Kun ulkomaalainen (esim. vaikka Jamal) kysyy "Whats up" kyseessä on vain keskustelunavaus, hän ei oikeasti halua tietää mitä sinulle kirjaimellisesti kuuluu. Se on semmoinen kyltyyriero.

Usein kuulee kysymyksen "mitäpä hommailet nykyään"? Eli kysyjälle tärkeintä on tietää ollaanko työelämässä vai työtön luuseri.

En mitään. Enemmän ihmetyttää tämä kuinka kaikki otetaan niin kirjaimellisesti ja kaikesta loukkaannutaan. Se toinen ei edes todennäköisesti ajattele sen suuremmin millä poliittisesti korrektilla lauseella vai keskustelun avata.

Tuo on kysymys mihin voit vastata juuri sillä tasolla kun haluat.

En ole tehnyt mitään. En ole tehnyt mitään muuta kun samoja vanhoja juttuja. Olen tehnyt kaikkea. En muista edes mitä kaikkea olen puuhaillut. Olen puuhaillut xyz juttuja. En ole oikein voinut puuhailla mitään, koska olen ollut kipeä. Olen ollut viime aikoina todella energinen ja ihmettelen itsekin kuinka paljon olen saanut aikaan puhailtua. Mut puuhailut ovat olleet tylsiä, mutta mitä kivaa sinä olet puuhaillut? Jaksaako joku vielä puuhailla?

Kas tässä sinulle vastauksia, kun seuraavan kerran joku kysyy sinulta mitä olet puuhaillut. Älä ota sitä kysymystä niin henkilökohtaisena loukkauksena ja syvällä merkityksellä. Se on vain ja ainoastaan keskustelun avaus, jossa sinä määrittelet millä tasolla haluat pysyä.

Minusta "mitä oot puuhannut" ei tarkoita kanssa yhtään samaa kuin "mitä kuuluu". Jos joku kysyy minulta mitä oon puuhannut, niin en kyllä ala kertomaan hänelle, miten voin, tai mitä minulle oikeasti kuuluu. Jos vastaisin voinnistani/todellisesta elämäntilanteestani, tulisi tunne että tuputan kysyjälle vastausta, jota hän ei ole kysynyt eikä ilmaissut haluavansa tietää. Vaan ymmärrän kysymyksen niin, että on kiinnostunut tietämään vaan, mitä oon viime aikoina TEHNYT. 

En yhtään mitään mieltä. Jokainen saa puhua niin kuin haluaa. Se kyllä huolestuttaa, millä mallilla on ihmisen elämä, jos täällä pitää koka ajan kysellä "mitä mieltä olet sellaisista ja sellaisista ihmisistä". 

Minulle "mitä kuuluu" kysymyksestä on tullut triggeröivä. Suhtaudun suurella varauksella ja onneksi aistin reaalitodellisuudessa ihmiset jotka ovat ok, ja ihmiset jotka kysyvät uteloidakseen tai huonoista motiiveista. Netissä aistin myös, mutta täällä kommunikointi on hankalampaa muiden takia. Muu porukka ei lue tilannetta siten, eikä ymmärrä että kysymys on esim nettikiusaajalta tai vastaavalta, joten koko homma on vaivalloista, jos sanot mistä tilanteessa oikeasti kyse, se herättää riitelyä, jos leikit mukana, niin taas menee ärsytykseen. 

Joka tapauksessa "mitä kuuluu" - kysymiset eivät ole julkista aluetta. Tiedonkeruu ja tieto on valtaa. Varautuneisuus on asiaa. 

Jos aidosti on toisesta kiinnostunut, lämmöllä, silloin on tämän kanssa ystävää ja on läheisellä vyöhykkeellä. Jos on vain utelo taikka pahimmillaan malign tyyppi/kiusaaja/ilkimys/vaarallinen narsisti jne, niin silloin tökitään ja satutetaan.

No minulle "mitä olet puuhaillut"="mitä kuuluu". En kuulu siihen ihmisryhmään, joka hakemalla hakee loukkaantumisen aiheita kaikesta. 

Vierailija kirjoitti:

Usein kuulee kysymyksen "mitäpä hommailet nykyään"? Eli kysyjälle tärkeintä on tietää ollaanko työelämässä vai työtön luuseri.

Sinä kuvittelet tietäväsi mitä se toinen haluaa tietää ja mikä on tärkeintä hänelle. Älä projisoi omia kuvitelmia muille. Jos kysytään hommailet, se ei ole sama, kuin kysyä missä olet töissä ja vaikka kysyisi senkin kysymyksen, niin sekään ei tarkoita halveksuntaa.

Jos tapaa vaikka siellä tanssitunnilla samaan aikaan olleen kaverin, häntä saattaa ihan vaan kiinnostaa, miksi lopetit, vaihdoitko seuraa vai miksi sinua ei ole enää näkynyt siellä tanssitunnilla. Sinä itse sanot, että työtön on luuseri. Ei muut. Ehkä he ajattelevat niin tai sitten eivät. Mutta sinä sanot sen suoraan ja silloin sinun ajatuksissa ei ole epäselvyyttä.

Voishan sitä vastata rehellisesti. "Olen maannut pehva homeessa sohvalla" .:-D  Itseni myös ärsyttää samainen kysymys, ja sen esittävät usein ylitouhukkaat ja ylipirteät suorittajat. Minusta on mukavampaa kysyä ihan rehellisesti kuulumisia. Tykkään kun vastataan aidosti ja rehellisesti ja tykkään kun minullekin puhutaan aidosti. 

Ehkä sellaiset oman elämänsä puuhapetterit ovat enemmänkin toisten puuhista kiinnostuneita. Sellaisesta pinnallisemmasta menosta. Omassa elämässäni on enemmän syvällisiä ystäviä, kuin hyvänpäivän tuttuja. 

Kuulen, että osalla on nyt elämässä ihan liian vähän sisältöä, koska on aikaa ja mielenkiintoa vatvoa näinkin merkityksettömiä asioita ja tehdä niistä ongelmia. 

Hyvä tapa kun on kyseessä henkilö jonka ongelmat on jo tiedossa. En halua moniongelmaisten tuttujen psykologigsi kysymällä heidän henkistä vointia joka kerta tavatessa, vaan mitä ovat nimenomaan tehneet tai edes yrittäneet tehdä.

Ah kyllä! 😅 Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, ja ihan todella vietän suurimman osan päivistäni meditaatiossa/rukouksessa kun nyt voin näin tehdä. Kerron joka kerta että olen vain ollut hiljaa ja mietiskellyt.

tohon kysymykseen on vähän vaikeampi vastata vain "ihan ok"

Mitä oot puuhannu ?

" Ihan hyvää "  

Taidan ottaa itsekin tuon käyttöön ja katsoa millaisia vastauksia tulee

Minä usein kysyn 'mitä oot puuhaillut', koska kyseessä on small talk, enkä halua että kukaan luulee että hänen täytyy alkaa avautumaan esim avioerostaan tai keskenmenoistaan. Mutta se ei todellakaan tarkoita että arvottaisin ihmistä tekemisen kautta.

Minulle 'puuhailu' -kysymys on avoin kortti, johon vastaaja voi oman mielensä mukaan vastata vaikka 'enpä kummempaa', tai kertoa jotain mitä itse haluaa, vaikka näyttelystä jossa on käynyt tai henkilökohtaisempia, jos haluaa.

Mitä kuuluu -kysymys taas pakottaa valehtelemaan, jos oikeasti kuuluu tosi huonoa, mutta ei halua siitä siinä hetkessä avautua.

"Mitä olet puuhaillut?" on kevyempi tapa kysyä kuulumisia. Näin voi kysyä vaikka vanhalta koulukaverilta tai entiseltä naapurilta, jonka tapaa sattumalta Prisman kassajonossa. Silloin ei odoteta, että toinen avautuu rankasta eroprosessista, luottokorttiveloista ja rintasyöpäepäilystä, vaan vastaukseksi käy, että siinähän se menee töitä ja kotihommia tehdessä.

Millaisen tulkinnan ap tekee kysymyksestä "miten menee?"

Vierailija kirjoitti:

No minulle "mitä olet puuhaillut"="mitä kuuluu". En kuulu siihen ihmisryhmään, joka hakemalla hakee loukkaantumisen aiheita kaikesta. 

En tiedä muista, mutta itse en hae loukkaantumisen aiheita kaikesta - minulla on syyni, miksi kysymys on triggeröivää (olen tyytyväinen siihen, että ymmärrän..)  ja en niitä sinulle ala tässä avaamaan, mutta painavaa syytä ja kokemusta voi löytyä eikä vain pinnallista pöllöilyä ja hihkuntaa. Mutta tietenkin ymmärrän aiheen myös yleisessä raamissa, ja tiedän että kysymykseen voi vastata amerikkalaiseen tyyliin "oikein kivasti, kiitoksia" niin muiden ihmisten ei tarvitse pahoittua siitä, että kysyminen on minulle sisäisesti triggeröivää ja pystyn sukkuloimaan sosiaalisessa maailmassa ok. Paskojen kohdalla en anna sitä mitä halutaan. Ymmärrän. Joten semmoista se on maailmassa. 

Ihan jees, olen tyytyväinen ja kiitollinen asioiden tiedostamisesta. 

(Ja ei, en ole wokettaja.)