Pitääkö I-tyypin diabetikoilla olla jatkuvasti karkkia tms. taskuissa?

Jos kysyisit heiltä, etkä meiltä? Varmasti riippuu henkilöstä.

Hypojen varalta pitää olla. Verensokeri joillakin laskee helposti liian alas ja silloin on kiire. Ei kerro huonosta tasapainosta vaan yksinkertaisesti siitä että diabeteksen insuliinihoidossa on AINA riski hengenvaaralliselle hypolle.

Useimmilla on aina jotain makeaa mukana matalien verensokerin varalta. Ehkä he syövät niitä varalta, kun ovat liikenteessä, ettei pääse yllättäen laskemaan kesken kaiken?

Ei välttämättä juuri karkkia, mutta jotain makeaa kyllä. Itsekin olen 1-tyyppiläinen, ja matalien sokerien takia pitää olla jotain. Minulla on yleensä glukoosipastilleja (siripiri) yms. Liian aikaisesta verensokerista pyörtyy eli tulee se insuliinisokki.

Karkkeja käytetään sekä nostamaan matalaa sokeria, että estämään sen lasku matalalle.

Makeinen on huonoin mahdollinen eväs diabeetikolle. Sillä varmistetaan että verensokerit heittelevät jatkossakin.

Entä eikö siitä sitten ne sokerit myös romahda nopeasti? Siis ainakin terveillä tulee karkista piikki, joka romahtaa nopeasti.

Mulla on aina mukana glukoosipastilleja tai pillimehu. Hypoon pitää olla varautunut mihin meneekään. Kuulostaa siltä, että joku hoidossa mättää, jos joka päivä pitää karkkia vetää. Se ei tosiaan ole paras mahdollinen. Nostaa kyllä sokerit nopeasti, mutta sitten niitä saakin olla jo korjailemassa ja helposti tulee kierre.

Diabeetikoilla ei karkin aiheuttama nousu itsestään laske, kun ei se haima tosiaan tuota insuliinia.

Hyvä että on. Suklaapatukka vaikka fazerin sininen tietääkseni syödään (osittain tai kokonaan) jos verensokeri laskee äkisti liikaa, kun insuliinia on piikitetty. Heillä ei ehkä ole varaa ostaa kunnollisia eväitä sillä hetkellä (tai/ja kiire jos joku vaatii heidät johonkin), säilytyspaikkaa niille kodin ulkopuolella ja kotioloissa saisivat paremmin syötyä kaapista. Ei ole mahdollista kaikille pitää täydellistä hoitotasapainoa koko ajan. Osa ehkä pystyy siihen. Se on erittäin haasteellinen sairaus ja siihen voi kuolla koska tahansa, jos nukahtaa ja sokeri heittää. Ruoka ei maita aina myös kaikille normaaleillekaan ihmisille, he joutuvat väkisin ottamaan jotain. On järkyttävää että joku tulee vielä sitten arvostelemaan diabeetikoita, he tietävät varmasti terveelliset ja epäterveelliset.

Vierailija kirjoitti:

Entä eikö siitä sitten ne sokerit myös romahda nopeasti? Siis ainakin terveillä tulee karkista piikki, joka romahtaa nopeasti.

Ei. Suklaa ei romahduta tietyssä määrin sitä. Irtokarkki ja limsa varmaan tekee sen joillekin. Sen jälkeen osa syö kunnollista, kun pääsee sinne saakka.

Vierailija kirjoitti:

Makeinen on huonoin mahdollinen eväs diabeetikolle. Sillä varmistetaan että verensokerit heittelevät jatkossakin.

Ja sulla on ollut diabetes kuinka kauan? Hienoa kun toiset, joilla ei ole koko sairautta, kertovat miten pitäisi toimia

Vierailija kirjoitti:

Makeinen on huonoin mahdollinen eväs diabeetikolle. Sillä varmistetaan että verensokerit heittelevät jatkossakin.

Et taida olla DM1, joten voit vaieta. Se nimittäin on PARAS silloin, kun vs on pakko saada nooeasti ylös. Esim suklaa ei käy, on rasvansa takia liian hidas.

Hypoglykemiassa pitää syödä juuri niitä nopeita hiilareita, esim. sokeria, jotta verensokeri saadaan nopeasti nousemaan eikä se ehdi laskea hengenvaarallisen alas.

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä juuri karkkia, mutta jotain makeaa kyllä. Itsekin olen 1-tyyppiläinen, ja matalien sokerien takia pitää olla jotain. Minulla on yleensä glukoosipastilleja (siripiri) yms. Liian aikaisesta verensokerista pyörtyy eli tulee se insuliinisokki.

Karkkeja käytetään sekä nostamaan matalaa sokeria, että estämään sen lasku matalalle.

Minä siirryin Siripireistä hedelmäkarkkeihin. Siripirien pakkaus on luokattoman huono, hajoaa vähästäkin hipaisusta ja sen jälkeen taskujen saumat ovat täynnä jauhautuneita Siripirin palasia. Vaikka yrittäisi tyhjentää taskut hyvin ennen pyykkiin laittoa, niitä muruja jää aina. Kiva sitten putsata puhdasta pyykkiä Siripirinöyhdästä. Pehmeät hedelmäkarkit tulevat yleensä ihan saman muotoisina ulos koneesta eli ne saa siististi noukittua roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Hypoglykemiassa pitää syödä juuri niitä nopeita hiilareita, esim. sokeria, jotta verensokeri saadaan nopeasti nousemaan eikä se ehdi laskea hengenvaarallisen alas.

Ymmärrän, mutta tuleeko joku alkava hypo siis joka päivä tai joutuuko karkkia syömään päivittäin montakin kertaa? Jos on sellainen käsivarressa oleva mittari, niin piipataanko sitä esim. kerran tunnissa ja napataan karkkia tarvittaessa, vai kuinka?

Up

Kuntolenkillä tai tavallisellakin pidemmällä reissulla on Dexal-geeliä taskussa.

On monenlaisia sairauden ilmenemisiä. Toisilla se on vakaampaa, toisilla yllätyksellisempää. Aina pitää olla jotain sokeria mukana varalta. Esim liikunta, kuumuus, tai YHTÄÄN pidentynyt ateriaväli vaikuttaa. Usein kavereita nähdessä juurikin se säntillinen rytmi horjuu. Joten jos joku aina joutuu "korjailemaan" sinun kanssa treffatessa, ei tarkoita että tekee niin päivittäin. Usein vain niissä tilanteissa, kun haluaa olla muiden mukana, mutta ruokailun aikataulut tai sisällöt on erilaiset normaalirytmistä.

Vierailija kirjoitti:

On monenlaisia sairauden ilmenemisiä. Toisilla se on vakaampaa, toisilla yllätyksellisempää. Aina pitää olla jotain sokeria mukana varalta. Esim liikunta, kuumuus, tai YHTÄÄN pidentynyt ateriaväli vaikuttaa. Usein kavereita nähdessä juurikin se säntillinen rytmi horjuu. Joten jos joku aina joutuu "korjailemaan" sinun kanssa treffatessa, ei tarkoita että tekee niin päivittäin. Usein vain niissä tilanteissa, kun haluaa olla muiden mukana, mutta ruokailun aikataulut tai sisällöt on erilaiset normaalirytmistä.

Nopeat tunteiden muutokset, sekä ilot että surut, äkilliset säikähdykset yms saavat aikaiseksi sokerien vuoristoradan. Tätä tapahtuu myös heillä, joilla on muuten suht tasainen sokerikäyrä. Karkkia siis tarvitaan.

Isälläni on mehupullo mukana, ja uudessa mittarissa pitäisi olla about reaaliaikainen seuranta, niin ei tarvitse tunnin välein esimerkiksi raskasta työtä tehdessä vahtia sokereita. Os sairastanut Db1 vasta pari vuotta, joten ihan ei ole vielä homma hallussa, että voisi omien tuntemusten mukaan mennä.

Mun kumppanillani nousee ja laskee ihan vuoristoratana pitkin päivää. Pitää siksi aina karkkia mukana matalan sokerin varalle ja syökin sitä usein.

En tiedä, mitä tarkoitat hyvällä hoitotasapainolla tai että onko kumppanini sitten jotenkin poikkeuksellinen, mutta ei 1-tyypin diabetes ole sellainen sairaus, joka kytketään lääkkeellä off-tilaan jonnekin taustalle. Sen kanssa pitää elää ja tasapainotella koko ajan.