Kumma juttu, että vieläkin äidit tartuttavat vauvoillensa kariesbakteerin?

mutta monilla lapsilla on muitakin kontakteja kuin äitinsä.

Maailman pahin asia. Lapsia ei saa pussata suulle, vaan pitkällä tikulla koskettaa. Ateritsimet on kaiken pahan alku ja juuri, boikotoikaa ateritsimia.

Se ei onneksi syö tuolla ulkona mitään...

mutta noihan on vaan ne suurimmat riskit kariesbakteerin siirtymiselle ja vaikka niitä kuinka välttäis, voi lapsi sen bakteerin siltkin saada.

olla osoittamatta laheisyytta ja hellyytta. Vai etta viela karies... Joo...

Tai maistaa itse ensin sosetta ja sitten antaa vauvalle. Ovat niin tehneet omille lapsilleen, joten eivät osaa varoa.



Mullapas ei olekaan kariesta :-D Ei ikinä ole ollut reikiä. Saan siis suukotella lapsiani ja haukata vaikka isomman lapsen jätskistä tai tarjota omaani hälle.

Ihmetyttää, että jollain 4v:lla on paikkoja hampaissa, vaikka aika pienellä olisi välttynyt moiselta.

jotka tarttuu noin?!

Laitoinpa vaan avauksen, kun kälyni tuossa äsken soitti. Kaikki kolme lasta alle kouluikäisiä ja kaikilla hampaissa useita reikiä.



Valitteli, että ei tiedä mitä tehdä hampaiden kanssa. Kuulemma maitohampaita ei niin vaan paikattaisi, kohtahan ne lähtevät muutenkin. Mutta kai ne on pakko paikata, kun pysyviin hampaisiin on vielä aika lailla aikaa.



Käly on ainakin kyllä ihan itse kariesbakteerin lapsillensa tartuttanut. Syöttänyt aina lapsia omalta lautaseltaan, kun kuulemma "äidillä on parempaa ruokaa kuin lapsen omalla lautasella".

en ois ikinä uskonut että lasten kasvattaminen on näin vaikeaa! Edes pussata ei saa omaa lastaan! Voiko pitää kädestä? Kuinka lujaa? ja missä tilanteissa?

Entä saako halata? Mistä tiedän, etten halaa liian lujaa?

Voinko pestä lapsen hampaat? Voinko antaa sille ruokaa ollenkaan kun kaikki tuntuu olevan väärin?

Vai perustanko oman sikalan/kanalan/navetan ja maanviljemän (perunaa, porkkanaa, jne) kerrostalon pihaan, josta sitten haetaan kaikki meidän lasten ruuat? Ai niin, voinko asua edes lasten kanssa kerrostalossa..........................



Onneksi on näin paljon ongelmia, jaksaa pohtia taas ensi yön!

jotka juovat lasten kanssa samoista laseista ja syövät samoilla aterimilla. Vähän kummastuttaa se välinpitämättömyys.

Eikö kukaan vielä ole tekemässä ls-ilmoituksia? :DDD Mutta entäs jos se ruoka on itsetehty pinaattilettu, saa kai sitä syödä yhessä, hei!



ei paljoo väsytä...

Itse olen tod. näk. tartuttaja.



Lapsi (11kk) haluaa tosiaan syödä kaikkea mitä äidin lautasella on ja se on hyvä tapa totuttaa häntä uusiin makuihin ja pitää tyytyväisenä sen aikaa että saadaan syötyä (erittäin vaativa lapsi!)



Lisäksi tosiaan ne mummut...

että lasta saa pussata suulle, saa syödä samaa jädeä, saa antaa omalla haarukalla jne, jne!



Pointti on siinä että karies terttuu JATKUVALLA, pitkään kestäneellä altistumisella; että limaa menee toisen suuhun -eikä happohyökkäystä katkaista ruuan jälkeen!



Kai sääkin ny tän tajuat!?



T. neljän lapsen äiti, jolla itsellään on karies suussa mutta pussailuista, tutin nuolemisesta ja samasta lusikasta huolimatta ei lapsille ole siirtynyt pöpö.

Eräät kato osaa tän asian! ;)

Mutta ennen kuin olen itse syönyt ja hienosti on näin saatu uusia makuja menemään.

sain tietää vasta jälkikäteen. Itse olin tosi tarkka tuon lusikkajutun kanssa. Anoppi ei ottanut sitä vakavasti.

sain tietää vasta jälkikäteen. Itse olin tosi tarkka tuon lusikkajutun kanssa. Anoppi ei ottanut sitä vakavasti.

Jos on sellainen syljenkoostumus kuin esim. mulla.



Mulla on lapsesta saakka ollut aina ihan kamalasti reikiä, hyvästä hammashygieniasta huolimatta. Nyt ikää 40 v ja lähes joka hammas paikattu. Jotkut hampaat jo useaan otteeseen, kun vanhat paikat irtoilevat/murenevat.



Hammaskiveä mulla ei ole ollut ikinä. Mutta mä olen niin lopen kyllästynyt aina ilmaantuviin uusiin reikiin. Niitä reikiä tulee paikkojen viereen ja alle.



Monet juurihoidot tehty, kun paikan alla on muhinut reikä, jota ei ole havaittu edes röntgenkuvissa. Pari hammasta jouduttu poistamaankin.



Tätä perintöä en kyllä lapsilleni halua antaa.

Ja kyllä meillä läheisyyttä riittää, halailua ja pussailuakin, vaikkei suulle suukotellakaan.

Jopa minun esikoisen syntyessä lähes 80v äitini ymmärsi asian, kun kerroimme.