Taas lähtee lapsi isänsä luokse viikonlopuksi...

mutta veikkaan kuitenkin, että raha kelpaa sulle ex-mieheltäsi.

Lasta et antaisi isälleen mutta rahaa nyhtäät, eikö?

Taitaa olla ehkä satanen kuussa. Maksaa ihan omasta tahdostaan. Mä tienaan todella paljon, joten en nyhtää. Sä sen sijaan kuulostat joltain perus sossutuilla elävältä av-mammalta... hah. hajoa katkeruuteesi.

täytyy nyt osata ajatella, että kyllä sillä isälläkin on ikävä, ja varmasti kova ikävä onkin.

Ei tämä nyt mikään ideaali tilanne ole, että lapsi on isällään vain 4 päivää kuukaudesta ja loput sinulla. Toki kivaa sinulle, mutta vähemmän kivaa lapsen ja isän suhteelle.

täytyy nyt osata ajatella, että kyllä sillä isälläkin on ikävä, ja varmasti kova ikävä onkin.

Ei tämä nyt mikään ideaali tilanne ole, että lapsi on isällään vain 4 päivää kuukaudesta ja loput sinulla. Toki kivaa sinulle, mutta vähemmän kivaa lapsen ja isän suhteelle.

totutte kaikki tilanteeseen vähitellen, kun huomaat että homma toimii ja lapsi hoidettu hyvin isällä. Luonnollista tuollainen ikävä kun on pieni lapsi kyseessä. Jaksamista sinne, ja tärkeintähän on, että lapsella kaikki hyvin ja te saatte sovittua sovussa järjestelyistä. Tärkeää on myös, että lapsi saa pitää yhteyttä isäänsä.

Ihan todellako joku voi olla sitä mieltä, että kun lapsi on 2 viikonloppua kuukaudessa (eli siis noin 4 päivää) isällään, ei isä olisi velvoitettu maksamaan elatusmaksua???? Mistä näitä järjen jättiläisiä oikein sikiää? Ne elatusmaksut on tarkoitettu lapsen kuluihin esim. vaatetukseen, harrastuksiin, polkupyörään, luistimiin, suksiin, hiustenleikkuuseen, ruokaan jne. Niitä maksetaan sille vanhemmalle, jonka luona lapsi ei asu vakituisesti tai jonka luona lapsi asuu vähemmän. Elatusmaksut on lapsen oikeus, joka on säädetty laissa. Siinä ei ole kysymys äidin tai lähivanhemman ahneudesta. Hohhoijaa! Voisivatko nämä katkerat äitipuolet, jotka eivät saa upotettua kynsiään miehensä koko palkkaan ryömiä johonkin kivenkoloon häpeämään sitä, että kadehtivat pientä lasta?

Anteeksi ap, en ollut nyt avuksi sinulle varsinaiseen aiheeseen mutta kun nämä idioottikommentit ottavat niin päähän...

isällä pitää olla mahdollisuus nähdä lasta muutenkin kuin VAIN noiden 4 päivän aikana. Taapero ja vauva ikäinen on vielä niin pieni, että ei ole hyvä olla erossa pitkiä aikoja.



Toivottavasti olet antanut isälle mahdollisuuden käydä luonanne kylässä myös arki-iltoina, ja itse kampeat takamuksesi siksi aikaa vaikka lenkille, jos ette samassa tilassa pysty olemaan.

On yhteistuumin lapsen isän kanssa sopinut säännölliset tapaamiset ja jakanut lapsesta koituvia menoja!

Tietysti voi tuntea ikävää ja saakin, kunhan se ei vaikuta lapseen tai lapsen ja isän suhteeseen.

mutta veikkaan kuitenkin, että raha kelpaa sulle ex-mieheltäsi.

Lasta et antaisi isälleen mutta rahaa nyhtäät, eikö?

En ole ap, mutta itse kyllä annan lapsieni olla niin paljon isänsä tykönä kuin viihtyvät/isä haluaa pitää.

Enkä nyhdä lasten isältä rahaa, suomalainen yhteiskunta on siitä jännä, että kun luuserimies tekee lapsia, joista ei pysty huolehtimaan rahallisesta, yhteiskunta maksaa tuon luuserin puolesta elatustukea.

No osti se lapsille hiekkaleikkisetin tuosa pari viikkoa sitten, parempi sekin kun ei mitään ;)

ja anna isän hoitaa oma pestinsä omalla tavallaan.



t. yh, jonka lapset tapaavat isäänsä kerran vuodessa, isi ei ehdi useammin

Ja isä nyt sattuu asumaan 300km päässä, joten joka toinen viikonloppu näkevät. Ihan hyvä järjestely ja toimii hyvin, vaikka ikävä kalvaa niin vimmatusti kun lapsi poissa kotoa.

ap

- siivoat, laitat ruokia pakkaseen valmiiksi jne...



Kun lapsi on sinulla, sitten sinulla on enemmän aikaa lapselle, kun olet jo pessyt talvivaatteet, vienyt ne kellariin, luutunnut, leiponut, kokannut.... urheillut, bilettänyt jne..

Vaikka saattaa kestää kauankin. Itse olen eronnut kahden vanhimman lapseni isästä jo 10 vuotta sitten, lapset olivat silloin aivan pieniä. Vuosia se viikonlopputapaamisten aikainen ikävä ja jopa ahdistus kesti, vaikka lapsilla ei taatusti ollut mitään hätää. Nyt ei kuitenkaan enää useampaan vuoteen ole ehtinyt tulla ikävä lapsia eikä lapsillakaan äitiä sillopin kun ovat isällään (tai vaikka muuten vaan mummolassa). Lapset kasvavat, äitikin kasvaa ja kehittyy, tilanne muuttuu.



Tuollainen ikävä ("tarrautuminen") on siis ihan normaalia, ap.

kaikkien maailman miesten joukosta? Ja sitten erositte ? En oikeesti ymmärrä mitä valitat, jos joku asia on huonosti, kannattaisiko katsoa peiliin?

vaan rakkaudesta. ymmärrän ikäväsi hyvin. äidin ja lapsen suhde on niin pyhä ja ainutlaatuinen. yksi yö lapseni on poissa ja mieleni on ihan hermostunut..

Isomman lapsen poissaolosta osaa sitten jo nauttiakkin.

Vien sällin maanantaina tarhaan ja isänsä sitten hakee hänet ja pitää koko piiitkän viikon.

Ööö... No helposti.

Itseasiassa ne isäviikot ovat vähemmän stressaavia. Suorastaan hävettää nauttia niistä.

Niitä on kuitenkin joka toinen viikko...

Ovatkos muut mammat niin pitkään erossa lapsistaan?

Miten pärjäätte?

Mä erosin lapsen isästä kohta 4 vuotta sitten. Alkuun oli ankeita nää joka toinen viikonloppu, kun lapsi isällään to-ma. Mutta nykyään jo alan odottamaan niitä toisen viikon alkuviikosta, että tulis jo torstai ja lapsi menis isälleen. Olen siis oppinut arvostamaan omaa aikaa ja vapautta.

Osa kommenteista taas sitä osastoa, että taas aion lopettaa tällä palstalla käynnin... Miten elatusmaksut tai eron syyt liittyvät lapsen ikävöintiin...? Kyllä varmaan aika jossain vaiheessa tekee tehtävänsä ja alkaa oikeesti nauttimaan ns. omasta ajasta. Vaikka lapsi on jo yli 2v. niin tuntuu, että vielä elää jonkinlaisessa symbioosissa lapsen kanssa. Sitten kun se ei ole viikonloppuna kotona, on sellainen olo kuin osa itseään puuttuisi...

ap

aina joku v**un pölvästi - kuten 2 - tulee mölyämään asiattomuuksia. Kyllä se vaan niin on, että molempien vanhempien tulee osallistua lasten elatukseen, vaikka lapsi asuisikin enimmän aikaa toisen luona.



Sinulle ap sanoisin, että toivottavasti ikäväsi helpottaa ajan mittaan - luultavasti se helpottaa. Tekee mieli sanoa, että nauti vapaasta ajastasi, mutta tiedän itse että se ei oikein onnistu, kun ikävä on kova.



Omalla kohdalla ikävään sekoittuu vielä huoltakin, sillä itse en voi olla varma siitä, että lapsi voi isänsä luona hyvin. Kaikenlaisia pieniä ja vähän isompiakin juttuja on sattunut tässä vuosien varrella, eikä isän toimiin kukaan pysty vaikuttamaan. Ottaa päähän, kun kannustetaan ylläpitämään lapsen ja isän välistä suhdetta, kun panoksena on tavallaan myös oma mielenterveyteni....