Lue keskustelun säännöt.
Ensimmäisten avioliittojen lapset
31.10.2022 |
Siis he joiden vanhemmat tai toinen heistä on myöhemmin saanut uusia lapsia uuden kumppanin kanssa.
Millaiset suhteet teillä on ollut näihin vanhempiin aikuisiällä? Oletteko kokeneet itsenne turhiksi lapsiksi?
Kommentit (64)
Minä olen huomannut tuntemistani miehistä, joilla on lapsia kahden naisen kanssa, ja jotka ovat molemmista naisista eronneet, että ensimmäiset lapset ovat tärkeämpiä. Ne kakkoslapset itsekin huomaavat sen, jo lapsina. En tiedä mistä rivien välistä, koska isä yrittää huomioida kaikki lapsensa samalla tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea aihe. En tiedä miten omat lapseni tulevat kokemaan asian aikuisena, mutta tällä hetkellä eivät koe etävanhemman uutta lasta tasavertaiseksi sisaruksesi. Pohtivat välillä, että se lapsi saa enemmän huomiota ja materiaa kuin he. Lapsiamme ei huvita nykyään oikein käydä etävanhemman luona. Kaipaisivat yhteistä aikaa ja isojen lasten juttuja, mutta eivät yleensä saa aikaa kuin koko porukalla ja tällöin mennään taaperon ehdoilla. Tänä vuonna etävanhempi on yhden kerran harrastanut isoille lapsille sopivaa aktiviteettia meidän lasten kanssa.
Kurjalta näyttää eikä tunnu auttavan, kun vannotan lapsille, että ovat tärkeitä ja rakkaita. Olen myös puhunut ex puolisolleni siitä kuinka lapset kaipaisivat hänen huomiota ikäänsä sopivassa tekemisessä, mutta ei kuulemma ole minun asiani ja minun on turha hänelle selittää.
Minun lapsillani on pienempi puolisisarus isänsä luona. Olivat vuoroviinkolapsia aikanaan, nyt jo aikuisia. Heitä ei voisi pikkusisarus vähempää kiinnostaa.
Isänsä toiminnasta eivät koskaan valittaneet, eli isänsä ilmeisesti huomioi kaikki lapset hyvin. Isä valittaa kyse ainoastaan sitä, etteivät ole kiinnostuneita pikkusisaruksestaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsillani on pienempi puolisisarus isänsä luona. Olivat vuoroviinkolapsia aikanaan, nyt jo aikuisia. Heitä ei voisi pikkusisarus vähempää kiinnostaa.
Isänsä toiminnasta eivät koskaan valittaneet, eli isänsä ilmeisesti huomioi kaikki lapset hyvin. Isä valittaa kyse ainoastaan sitä, etteivät ole kiinnostuneita pikkusisaruksestaan.
Typerää valittaa tuommoisesta asiasta. Jos ei luonnostaan tule tähän puolisisarukseen sidettä niin ei se valittamalla tule. Muutenkin tuolla tavalla sitä uuden suhteen lasta nostetaan esille, tuskin moni valittaisi oikeiden sisarusten huomioinnin määrästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsillani on pienempi puolisisarus isänsä luona. Olivat vuoroviinkolapsia aikanaan, nyt jo aikuisia. Heitä ei voisi pikkusisarus vähempää kiinnostaa.
Isänsä toiminnasta eivät koskaan valittaneet, eli isänsä ilmeisesti huomioi kaikki lapset hyvin. Isä valittaa kyse ainoastaan sitä, etteivät ole kiinnostuneita pikkusisaruksestaan.
Onko se teidän mielestänne sitten kannustettava asia, ettei puolisisarus kiinnosta? Eikös se ole lapselle vain etu, että on iso suku ja ihmisiä, jotka pitää huolen? Kyllä kai niillä jotain yhteistä on.
Meillä ei ole koskaan edes puhuttu puolikkaista. Samaa perhettä ollaan.
3 lasta 1. liitosta ja nykyisestä 1 yhteinen, syntyi kun isommat olivat 12-21v. Ennen koronaa tavattiin koko sakki pari kertaa kk, nyt kuopuksen muutettua 150km päähän harvemmin. Silti viestitelevät keskenään muutaman kerran viikossa ja isommat sparraavat nuorinta:)
Toki se että ovat lähes eri sukupolvea vaikuttaa jonkin verran muttei estä yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Eikä vanhemmista lapsista tullut ikinä turhia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsillani on pienempi puolisisarus isänsä luona. Olivat vuoroviinkolapsia aikanaan, nyt jo aikuisia. Heitä ei voisi pikkusisarus vähempää kiinnostaa.
Isänsä toiminnasta eivät koskaan valittaneet, eli isänsä ilmeisesti huomioi kaikki lapset hyvin. Isä valittaa kyse ainoastaan sitä, etteivät ole kiinnostuneita pikkusisaruksestaan.
Onko se teidän mielestänne sitten kannustettava asia, ettei puolisisarus kiinnosta? Eikös se ole lapselle vain etu, että on iso suku ja ihmisiä, jotka pitää huolen? Kyllä kai niillä jotain yhteistä on.
Meillä on ihan mahtava erilainen seurakunta. Äidillä ja isällä on yhteensä 10 lasta ja vielä isän nykyisen kaksi. Ja toki nyt jo myös minun yksi lapsi. Minulla on kaksi kotia, jossa sisaruksilta saa erilaista tukea ja kannustusta. Puolikkaita ihmisiä ei ole ja kaikki on minulle yhtä tärkeitä. Ja olen ylpeä siitä ettei kukaan erottele kuka on kenenkin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole koskaan edes puhuttu puolikkaista. Samaa perhettä ollaan.
3 lasta 1. liitosta ja nykyisestä 1 yhteinen, syntyi kun isommat olivat 12-21v. Ennen koronaa tavattiin koko sakki pari kertaa kk, nyt kuopuksen muutettua 150km päähän harvemmin. Silti viestitelevät keskenään muutaman kerran viikossa ja isommat sparraavat nuorinta:)
Toki se että ovat lähes eri sukupolvea vaikuttaa jonkin verran muttei estä yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Eikä vanhemmista lapsista tullut ikinä turhia!
Kuopus, eli nuorin lapsistanne muutyi 150 kilometrin päähän? 😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsillani on pienempi puolisisarus isänsä luona. Olivat vuoroviinkolapsia aikanaan, nyt jo aikuisia. Heitä ei voisi pikkusisarus vähempää kiinnostaa.
Isänsä toiminnasta eivät koskaan valittaneet, eli isänsä ilmeisesti huomioi kaikki lapset hyvin. Isä valittaa kyse ainoastaan sitä, etteivät ole kiinnostuneita pikkusisaruksestaan.
Onko se teidän mielestänne sitten kannustettava asia, ettei puolisisarus kiinnosta? Eikös se ole lapselle vain etu, että on iso suku ja ihmisiä, jotka pitää huolen? Kyllä kai niillä jotain yhteistä on.
Niin, että kaikkien pitäisi pitää huolta tästä puolisisaruksesta? Eihän nuorempi puolisisarus mitenkään voi pitää huolta aiemman liiton lapsista.
Tilanteita on monia. Jos aiemman liiton lapset ovat esim noin 15 vuotta vanhempia ei heillä ole mitään mahdollisuuttakaan luoda tasavertaista suhdetta uuden liiton lapseen, ainoastaan suhde jossa toinen on huolehtija ja toinen huollettava yksilö on mahdollinen tai niin, että toinen leikittää toista. Suhde on aina sellainen, että toinen antaa ja toinen saa, ei vastavuoroinen kuten yleensä sisarussuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsillani on pienempi puolisisarus isänsä luona. Olivat vuoroviinkolapsia aikanaan, nyt jo aikuisia. Heitä ei voisi pikkusisarus vähempää kiinnostaa.
Isänsä toiminnasta eivät koskaan valittaneet, eli isänsä ilmeisesti huomioi kaikki lapset hyvin. Isä valittaa kyse ainoastaan sitä, etteivät ole kiinnostuneita pikkusisaruksestaan.
Onko se teidän mielestänne sitten kannustettava asia, ettei puolisisarus kiinnosta? Eikös se ole lapselle vain etu, että on iso suku ja ihmisiä, jotka pitää huolen? Kyllä kai niillä jotain yhteistä on.
Niin, että kaikkien pitäisi pitää huolta tästä puolisisaruksesta? Eihän nuorempi puolisisarus mitenkään voi pitää huolta aiemman liiton lapsista.
Tilanteita on monia. Jos aiemman liiton lapset ovat esim noin 15 vuotta vanhempia ei heillä ole mitään mahdollisuuttakaan luoda tasavertaista suhdetta uuden liiton lapseen, ainoastaan suhde jossa toinen on huolehtija ja toinen huollettava yksilö on mahdollinen tai niin, että toinen leikittää toista. Suhde on aina sellainen, että toinen antaa ja toinen saa, ei vastavuoroinen kuten yleensä sisarussuhde.
Ydinperheen sisarusten välillä voi olla 15 vuotta ikäeroa. Asia ei mitenkään liity siihen. Jos sinulle on mahdotonta luoda suhdetta itseäsi nuorempaan perheenjäseneen, ongelma ei ole yleistettävissä kaikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsillani on pienempi puolisisarus isänsä luona. Olivat vuoroviinkolapsia aikanaan, nyt jo aikuisia. Heitä ei voisi pikkusisarus vähempää kiinnostaa.
Isänsä toiminnasta eivät koskaan valittaneet, eli isänsä ilmeisesti huomioi kaikki lapset hyvin. Isä valittaa kyse ainoastaan sitä, etteivät ole kiinnostuneita pikkusisaruksestaan.
Onko se teidän mielestänne sitten kannustettava asia, ettei puolisisarus kiinnosta? Eikös se ole lapselle vain etu, että on iso suku ja ihmisiä, jotka pitää huolen? Kyllä kai niillä jotain yhteistä on.
Niin, että kaikkien pitäisi pitää huolta tästä puolisisaruksesta? Eihän nuorempi puolisisarus mitenkään voi pitää huolta aiemman liiton lapsista.
Tilanteita on monia. Jos aiemman liiton lapset ovat esim noin 15 vuotta vanhempia ei heillä ole mitään mahdollisuuttakaan luoda tasavertaista suhdetta uuden liiton lapseen, ainoastaan suhde jossa toinen on huolehtija ja toinen huollettava yksilö on mahdollinen tai niin, että toinen leikittää toista. Suhde on aina sellainen, että toinen antaa ja toinen saa, ei vastavuoroinen kuten yleensä sisarussuhde.Ydinperheen sisarusten välillä voi olla 15 vuotta ikäeroa. Asia ei mitenkään liity siihen. Jos sinulle on mahdotonta luoda suhdetta itseäsi nuorempaan perheenjäseneen, ongelma ei ole yleistettävissä kaikkiin.
Miksi itselle tuntemattomaan perheenrikkojan jälkeläiseen pitäisi pitää mitään yhteyttä? Valintoja siinä vaiheessa kun lähdetään perhettä rikkomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsillani on pienempi puolisisarus isänsä luona. Olivat vuoroviinkolapsia aikanaan, nyt jo aikuisia. Heitä ei voisi pikkusisarus vähempää kiinnostaa.
Isänsä toiminnasta eivät koskaan valittaneet, eli isänsä ilmeisesti huomioi kaikki lapset hyvin. Isä valittaa kyse ainoastaan sitä, etteivät ole kiinnostuneita pikkusisaruksestaan.
Onko se teidän mielestänne sitten kannustettava asia, ettei puolisisarus kiinnosta? Eikös se ole lapselle vain etu, että on iso suku ja ihmisiä, jotka pitää huolen? Kyllä kai niillä jotain yhteistä on.
Niin, että kaikkien pitäisi pitää huolta tästä puolisisaruksesta? Eihän nuorempi puolisisarus mitenkään voi pitää huolta aiemman liiton lapsista.
Tilanteita on monia. Jos aiemman liiton lapset ovat esim noin 15 vuotta vanhempia ei heillä ole mitään mahdollisuuttakaan luoda tasavertaista suhdetta uuden liiton lapseen, ainoastaan suhde jossa toinen on huolehtija ja toinen huollettava yksilö on mahdollinen tai niin, että toinen leikittää toista. Suhde on aina sellainen, että toinen antaa ja toinen saa, ei vastavuoroinen kuten yleensä sisarussuhde.
Katsotko, että pitkä ikäero estää kaikki järkevät sisarussuhteet? Missä menee raja? Onko kolme vuotta liikaa ikäeroa? Vai 5, 10 vai 15 vuotta? Mitä tekemistä sillä on uusperheiden kanssa? Ydinperheissäkin on pitkiä ikäeroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsillani on pienempi puolisisarus isänsä luona. Olivat vuoroviinkolapsia aikanaan, nyt jo aikuisia. Heitä ei voisi pikkusisarus vähempää kiinnostaa.
Isänsä toiminnasta eivät koskaan valittaneet, eli isänsä ilmeisesti huomioi kaikki lapset hyvin. Isä valittaa kyse ainoastaan sitä, etteivät ole kiinnostuneita pikkusisaruksestaan.
Onko se teidän mielestänne sitten kannustettava asia, ettei puolisisarus kiinnosta? Eikös se ole lapselle vain etu, että on iso suku ja ihmisiä, jotka pitää huolen? Kyllä kai niillä jotain yhteistä on.
Niin, että kaikkien pitäisi pitää huolta tästä puolisisaruksesta? Eihän nuorempi puolisisarus mitenkään voi pitää huolta aiemman liiton lapsista.
Tilanteita on monia. Jos aiemman liiton lapset ovat esim noin 15 vuotta vanhempia ei heillä ole mitään mahdollisuuttakaan luoda tasavertaista suhdetta uuden liiton lapseen, ainoastaan suhde jossa toinen on huolehtija ja toinen huollettava yksilö on mahdollinen tai niin, että toinen leikittää toista. Suhde on aina sellainen, että toinen antaa ja toinen saa, ei vastavuoroinen kuten yleensä sisarussuhde.Ydinperheen sisarusten välillä voi olla 15 vuotta ikäeroa. Asia ei mitenkään liity siihen. Jos sinulle on mahdotonta luoda suhdetta itseäsi nuorempaan perheenjäseneen, ongelma ei ole yleistettävissä kaikkiin.
Miksi tulee alapeukkua? Jos ongelma on ikäero, asia ei liity mitenkään uusiin liittoihin. Pitkiä ikäeroja on monenlaisissa perheissä. Itselläni on 10 vuoden ikäero siskoon ja olemme läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsillani on pienempi puolisisarus isänsä luona. Olivat vuoroviinkolapsia aikanaan, nyt jo aikuisia. Heitä ei voisi pikkusisarus vähempää kiinnostaa.
Isänsä toiminnasta eivät koskaan valittaneet, eli isänsä ilmeisesti huomioi kaikki lapset hyvin. Isä valittaa kyse ainoastaan sitä, etteivät ole kiinnostuneita pikkusisaruksestaan.
Onko se teidän mielestänne sitten kannustettava asia, ettei puolisisarus kiinnosta? Eikös se ole lapselle vain etu, että on iso suku ja ihmisiä, jotka pitää huolen? Kyllä kai niillä jotain yhteistä on.
Niin, että kaikkien pitäisi pitää huolta tästä puolisisaruksesta? Eihän nuorempi puolisisarus mitenkään voi pitää huolta aiemman liiton lapsista.
Tilanteita on monia. Jos aiemman liiton lapset ovat esim noin 15 vuotta vanhempia ei heillä ole mitään mahdollisuuttakaan luoda tasavertaista suhdetta uuden liiton lapseen, ainoastaan suhde jossa toinen on huolehtija ja toinen huollettava yksilö on mahdollinen tai niin, että toinen leikittää toista. Suhde on aina sellainen, että toinen antaa ja toinen saa, ei vastavuoroinen kuten yleensä sisarussuhde.Ydinperheen sisarusten välillä voi olla 15 vuotta ikäeroa. Asia ei mitenkään liity siihen. Jos sinulle on mahdotonta luoda suhdetta itseäsi nuorempaan perheenjäseneen, ongelma ei ole yleistettävissä kaikkiin.
Harvemmin tai sitten sisaruksia on paljon. Myös asuvat yhdessä niin luonteva oleminen ilman hössötystä ja yhden esilletuomista on helppoa. Enpä ole kuullut, että joku valittaisi, kun vanhempi täyssisarus ei vietä tarpeeksi aikaa nuoremman kanssa vaan on ihan ok, että on kaverit erikseen.
Monesti myös puhutaan siitä, että miksi teineillä olisi velvollisuus vaikka juhlissa vahtia nuorempia sukulaislapsia ja leikittää heitä vaikka haluaisivat istua aikuisten pöydässä tai keskenään. Ei tämä ole sen ihmeellisempi asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsillani on pienempi puolisisarus isänsä luona. Olivat vuoroviinkolapsia aikanaan, nyt jo aikuisia. Heitä ei voisi pikkusisarus vähempää kiinnostaa.
Isänsä toiminnasta eivät koskaan valittaneet, eli isänsä ilmeisesti huomioi kaikki lapset hyvin. Isä valittaa kyse ainoastaan sitä, etteivät ole kiinnostuneita pikkusisaruksestaan.
Onko se teidän mielestänne sitten kannustettava asia, ettei puolisisarus kiinnosta? Eikös se ole lapselle vain etu, että on iso suku ja ihmisiä, jotka pitää huolen? Kyllä kai niillä jotain yhteistä on.
Niin, että kaikkien pitäisi pitää huolta tästä puolisisaruksesta? Eihän nuorempi puolisisarus mitenkään voi pitää huolta aiemman liiton lapsista.
Tilanteita on monia. Jos aiemman liiton lapset ovat esim noin 15 vuotta vanhempia ei heillä ole mitään mahdollisuuttakaan luoda tasavertaista suhdetta uuden liiton lapseen, ainoastaan suhde jossa toinen on huolehtija ja toinen huollettava yksilö on mahdollinen tai niin, että toinen leikittää toista. Suhde on aina sellainen, että toinen antaa ja toinen saa, ei vastavuoroinen kuten yleensä sisarussuhde.Katsotko, että pitkä ikäero estää kaikki järkevät sisarussuhteet? Missä menee raja? Onko kolme vuotta liikaa ikäeroa? Vai 5, 10 vai 15 vuotta? Mitä tekemistä sillä on uusperheiden kanssa? Ydinperheissäkin on pitkiä ikäeroja.
Eiväthän puolsisarukset usein edes asu yhdessä eivätkä ole varsinaisesti samaa perhettä vaikka sukua ovatkin geenien puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsillani on pienempi puolisisarus isänsä luona. Olivat vuoroviinkolapsia aikanaan, nyt jo aikuisia. Heitä ei voisi pikkusisarus vähempää kiinnostaa.
Isänsä toiminnasta eivät koskaan valittaneet, eli isänsä ilmeisesti huomioi kaikki lapset hyvin. Isä valittaa kyse ainoastaan sitä, etteivät ole kiinnostuneita pikkusisaruksestaan.
Onko se teidän mielestänne sitten kannustettava asia, ettei puolisisarus kiinnosta? Eikös se ole lapselle vain etu, että on iso suku ja ihmisiä, jotka pitää huolen? Kyllä kai niillä jotain yhteistä on.
Pelkät geenit ei riitä siihen, että on läheinen ja aikuisena tekemisissä toisen kanssa. Mulla on esim paljon serkkuja, "täysserkkuja" ja osan kanssa olen tekemisissä aika useinkin, suurimman osan kanssa en koskaan. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvia en edes tunnistaisi, vaikka kävelisivät kadulla vastaan. Viimeksi nähty joskus 40 vuotta sitten.
- eri
Kaverini kärsii isoista traumoista ja hylkäämisen pelosta, jotka juontuvat lapsuuteen missä isä lähti uuden naisen matkaan. Alussa isä halusi nähdä lapsiaan vielä, mutta äidin viha isää kohtaan aiheutti sen, ettei lapsetkaan enää halunneet/uskaltaneet nähdä isäänsä. Isä sai uuden lapsen uuden naisen kanssa. Lopulta isästä ei enää kuulunut mitään ja hän vain katosi. Kaveri joskus mietti, että mahtaisiko isä edes tunnistaa häntä jos joskus kadulla törmäisivät.
En lapsena pystynyt edes ymmärtämään miten iso juttu tuo oli kaverille.
En ole kokenut itseäni turhaksi lapseksi, mutta minulla ei ole mitään sidettä itseäni 13 vuotta nuorempaan veljeeni (meillä on yhteinen äiti) eikä isäpuolen lapsiin (ovat minua pari vuotta nuorempia), vaikka kanssaan aikoinana asuinkin. Eivät he ole minulle sisaruksia, en kutsu heitä ristiäisiin tai lasteni synttäreille.