Ensimmäisten avioliittojen lapset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen huomannut tuntemistani miehistä, joilla on lapsia kahden naisen kanssa, ja jotka ovat molemmista naisista eronneet, että ensimmäiset lapset ovat tärkeämpiä. Ne kakkoslapset itsekin huomaavat sen, jo lapsina. En tiedä mistä rivien välistä, koska isä yrittää huomioida kaikki lapsensa samalla tapaa.

Älä viitsi jauhaa ulostetta.

Minä ole SE ensimmäinen lapsi molemmille vanhemmilleni, eikä isäni ole pitänyt mitään siteitä minuun vanhempiemme eron jälkeen.

Sisälukutaito kadoksissa?

Kokemusten jakaminen ei ole kiellettyä. Ja kerroin tuossa sen kokemuksen, mikä minulla on. Aloitin sanoilla: minä olen huomannut tuntemistani miehistä.

Helppo sinun on netissä tuollaisia huudella. Mutta uskallatko tulla sanomaan saman minulle päin naamaa? Voisi vähän alkaa pää tärisemään.

Miksi en uskaltaisi?

Vierailija kirjoitti:

En ole yhteydessä äitin, enkä isäpuoleni kanssa millään tavalla. Olen käynyt terapiassa monta vuotta, enkä ikinä kuntoudu töihin. Tällaiseksi tulee jos äiti laittaa isäpuolen pienten lapsiensa edelle ja sulkee silmänsä henkiseltä väkivallalta. Minulla oli ja on yhä edelleen sellainen olo kuin minun ei pitäisi olla ollenkaan olemassa.

Itselläni ihan sama kokemus. Perheessä oli väkivaltaa, henkistä ja fyysistä. Olen sulkenut silmäni moneksi vuodeksi kunnes tajusin miten paljon nämä kokemukset vaivaa. Pitkä terapia edessä. Työkyky mennyt.

Lapseni isällä on lastamme 4v nuorempi, 6v nuorempi, 6,5v nuorempi, 10v nuorempi ja 15v nuorempi sisarus. Kaikki eri naisten kanssa. Lapseni(nyt jo aikuinen) ei ole kenenkään kanssa missään tekemisissä.

Itselleni oli suhteessa tärkeää että molemmilla on omat lapset jo tehtynä, sillä en olisi tehnyt lapselleni sisaruspuolta mistään hinnasta, hänellä kun niitä muutenkin jo riittää.

Pikkuveli syntyi kun mä olin 16 ja pikkusisko 14. Äiti jätti pikkuveljen isän tämän yllättäen ilmenneen väkivaltaisuuden vuoksi, joten äiti, minä, pikkisisko ja veli oltiin yhdessä tiivis perhe. Eli tosi samanarvoisia oltiin. Ainoa ikävä aika oli ne 3 vuotta, kun tää isäpuoli asui meidän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsillani on pienempi puolisisarus isänsä luona. Olivat vuoroviinkolapsia aikanaan, nyt jo aikuisia. Heitä ei voisi pikkusisarus vähempää kiinnostaa.

Isänsä toiminnasta eivät koskaan valittaneet, eli isänsä ilmeisesti huomioi kaikki lapset hyvin. Isä valittaa kyse ainoastaan sitä, etteivät ole kiinnostuneita pikkusisaruksestaan.

Onko se teidän mielestänne sitten kannustettava asia, ettei puolisisarus kiinnosta? Eikös se ole lapselle vain etu, että on iso suku ja ihmisiä, jotka pitää huolen? Kyllä kai niillä jotain yhteistä on.

Tarkoitat varmaan että se ensimmäisen liiton lapsi huolehtii tuosta uudesta ihmeestä? Ehkäpä jopa hoitaa ilmaiseksi innoissaan? Varmaan tuo oli suunnitelmissa, mutta lapsi päätti toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsillani on pienempi puolisisarus isänsä luona. Olivat vuoroviinkolapsia aikanaan, nyt jo aikuisia. Heitä ei voisi pikkusisarus vähempää kiinnostaa.

Isänsä toiminnasta eivät koskaan valittaneet, eli isänsä ilmeisesti huomioi kaikki lapset hyvin. Isä valittaa kyse ainoastaan sitä, etteivät ole kiinnostuneita pikkusisaruksestaan.

Onko se teidän mielestänne sitten kannustettava asia, ettei puolisisarus kiinnosta? Eikös se ole lapselle vain etu, että on iso suku ja ihmisiä, jotka pitää huolen? Kyllä kai niillä jotain yhteistä on.

Niin, että kaikkien pitäisi pitää huolta tästä puolisisaruksesta? Eihän nuorempi puolisisarus mitenkään voi pitää huolta aiemman liiton lapsista.

Tilanteita on monia. Jos aiemman liiton lapset ovat esim noin 15 vuotta vanhempia ei heillä ole mitään mahdollisuuttakaan luoda tasavertaista suhdetta uuden liiton lapseen, ainoastaan suhde jossa toinen on huolehtija ja toinen huollettava yksilö on mahdollinen tai niin, että toinen leikittää toista. Suhde on aina sellainen, että toinen antaa ja toinen saa, ei vastavuoroinen kuten yleensä sisarussuhde.

Näin. Mun isäni lopetti minusta huolehtimisen kun teki pikkupuolisisaruksen uuden naisen kanssa, mutta vaati että minun olisi pitänyt ollareipas isosisko ja hoitaja tälle. En ole edelleenkään missään tekemisissä. Kummankaan kanssa.

Tiedän uusperheen, jossa naisella oli edellisen miehen kanssa 2 lasta. Sitten tuli uusi mies ja he tekivät yhteisen lapsen. Uusi mies ei olisi halunnut enempää, mutta nainen huijasi 2 kertaa uudelleen raskaaksi ja tuli lisää lapsia. Huomaa, että koko perhe kärsii... Nainen somettaa kuinka kaikki on hienoa, mutta oikeasti kaikki tutut alkavat kadota ympäriltä.

Tämä mies kertoi, että naisen edellisen liiton lapset eivät kestä kuulla kotona edes sanaa isä. Kolmen muun lapsen isä kun asuu samassa huushollissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi olisi jättää ne puolikkaat eli liimalapset tekemättä. Ei jokaisen kanssa tarvitse lapsia tehdä.

Näin se on. Olisi monen ihmisen elämä mennyt mukavammin.

Aivan. Ei teilläkään olisi ollut oikeutta saada lasta. Syy löytyy peilistä.

Näin näitä tuomioita ja lupia jaellaan.

Tässä oli kyse lasten elämistä eikä eronneiden aikuisten.

.

Itse uusperheessä eläneenä ja sivusta seuranneena. Ei kannata. Miksi pitää lisääntyä jokaisen uuden puolison kanssa?

Minua inhottaa ainakin, kun olin elänyt biologisen veljeni kanssa 6 vuotta elämää ja sitten meille esiteltiin meidän uusi veli joka nyt vain muuttaa meille. Alkuun se tuntui ihan kivalta, mutta suoraan sanoen, en pitänyt hänestä. Ja piti vielä syntyä sitten siskokin. Ja ero tuli myöhemmin tämänkin puolison kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsillani on pienempi puolisisarus isänsä luona. Olivat vuoroviinkolapsia aikanaan, nyt jo aikuisia. Heitä ei voisi pikkusisarus vähempää kiinnostaa.

Isänsä toiminnasta eivät koskaan valittaneet, eli isänsä ilmeisesti huomioi kaikki lapset hyvin. Isä valittaa kyse ainoastaan sitä, etteivät ole kiinnostuneita pikkusisaruksestaan.

Onko se teidän mielestänne sitten kannustettava asia, ettei puolisisarus kiinnosta? Eikös se ole lapselle vain etu, että on iso suku ja ihmisiä, jotka pitää huolen? Kyllä kai niillä jotain yhteistä on.

No ei se siitä valittamalla muutu. Ei kaikilla ole yhteistä, eihän ole sisaruksillakaan. Minulla on kaksi poikaa, nyt teinejä. Isommalla oli joitain tosi vaikeita vuosia aiemmin, eikä perhe-elämä silloin todellakaan ollut kivaa. Nykyisin menee hyvin, mutta nuorempi pojista ei halua olla missään tekemisissä isomman kanssa. Heillä on useamman vuoden ikäero ja ovat aika eriluonteisia, mutta kyllä tuo perhe-elämän muuttuminen ajoittaiseksi h*lvetiksi varmaan sinetöi tuon päätöksen nuoremman osalta. Voin sanoa, että olen kaikkeni tehnyt ja suuri osa noista ongelmista johtui isomman pojan "erityisyydestä", jota eivät ns. asiantuntijatkaan osanneet hoitaa. Kiitän Luojaani joka päivä siitä, että hänestä kasvoi täyspäinen nuori aikuinen. Mutta luulen, että veljesten välit tulevat olemaan aina viileät :(

Olen ikävä kyllä nähnyt nuoremman sisarukseni perheessä eron isän ensimmäisen lapsen ja sitten sen uuden yhteisen lapsen kohtelussa. Kyllähän sitä voi selitellä ikäerolla, mutta kun "omalle" lapselle järjestetään suureelliset syntymäpäivät ja lapsipuolelle ei mitään, niin onhan se kurjaa katseltavaa.

Yritän parhaani mukaan kompensoida tuota huomioimalla vanhinta lasta, mutta eihän se riitä, jos isältä ei huomiota heru, kun nuorimmainen vie kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen huomannut tuntemistani miehistä, joilla on lapsia kahden naisen kanssa, ja jotka ovat molemmista naisista eronneet, että ensimmäiset lapset ovat tärkeämpiä. Ne kakkoslapset itsekin huomaavat sen, jo lapsina. En tiedä mistä rivien välistä, koska isä yrittää huomioida kaikki lapsensa samalla tapaa.

Tavallaan puolueeton kannanotto tähän kun en itse voisi kuvitella tekeväni lapsia useamman kuin yhden miehen kanssa, lapset on tehty

Usein näyttänyt, että joko mies ei ole ollenkaan osannut olla isä niille ekan liiton lapsille ja on niille hyvin etäinen. Yrittää hyvittää sitä tekemällä lisää lapsia ja onkin sitten teennäisen huippuisä niille. Tiedän valitettavasti vielä tapauksia, että eronnut isi tekee lisää lapsia toisen kanssa onnistuakseen paremmin isänä tällä kertaa. Toisessakaan liitossa ei esim. tyttö/tytöt kiinnosta vaan vain se nuorin poika tai sitten isin iltatähtiprinsessa. Eli siinä toisessa tai kolmannessakin liitossa suosii vain yhtä lapsista. Näitä eroisien kanssa perheellistyviä äitipuoli-äitejä en kommentoi... paitsi että liian monen sairas toive on, että mies nimenomaan jättäisi ne ekan liiton lapset ex-vaimolle kokonaan.

Mutta sitten taas jos se eroisin uusi puoliso paljastuukin paljon ekaa vaimoa hysteerisemmäksi tai muuten ns. hankalaksi miehen mielestä ja tuleekin ero siitä uusienkin lasten äidistä niin sitten kyllä jää aivan täysin tämän uusimman naisen yksinhoidettavaksi ne uudet mukulat. Isillä on muita kiireitä kuten ne jo leikki-iän ohittaneet ja helpommat isot lapset aiemmasta liitosta.

Vierailija kirjoitti:

Olen ikävä kyllä nähnyt nuoremman sisarukseni perheessä eron isän ensimmäisen lapsen ja sitten sen uuden yhteisen lapsen kohtelussa. Kyllähän sitä voi selitellä ikäerolla, mutta kun "omalle" lapselle järjestetään suureelliset syntymäpäivät ja lapsipuolelle ei mitään, niin onhan se kurjaa katseltavaa.

Yritän parhaani mukaan kompensoida tuota huomioimalla vanhinta lasta, mutta eihän se riitä, jos isältä ei huomiota heru, kun nuorimmainen vie kaiken.

Tosi inhottava tilanne. Teki mitä tahansa tuosta ei hyvää seuraa.

Sekin, että sinä suosit vanhempaa näyttäytyy epäreiluna nuoremmalle ja saattaa joskus pohtia miksi täti ei tykkää hänestä samalla tavalla. Tekisin kyllä varmaan itse samalla tavalla tilanteessasi. Tässä ei mitenkään saa tehtyä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni: minä ja veljeni ensimmäisestä liitosta. Ero tuli kun minä olin 5 ja veljeni 8. Asuimme äidin luona,kävimme isällä joka toinen viikonloppu.

Äiti tapasi uuden miehen ja meni uusiin naimisiin. Perheeseen tuli uuden miehen kautta velipuoli. Sitten tekivät vielä yhteisen lapsen. Syntyi pikkusisko, johon itselläni oli 8 vuotta ikäeroa.

Oireilin uusperheessä todella paljon, en koskaan halua samaa omille lapsilleni . Jos eroan, niin tämän kokemuksen myötä en ole todellakaan valmis siihen arkeen. Vasta aikuisena tajusin miten paljon oireilin kun pikkusisko syntyi. Lintsasin koulusta ja muistan, kuinka mielestäni oli epäreilua, että äiti sai olla vauvan kanssa kotona. Olisin tarvinnut äitiä tueksi omiin läksyihin , mutta sitä en saanut. Jouduin elämään todella itsenäistä , vastuullista elämää.

Siskoni on ihan läheinen minulle, mutta meillä mennyt niin päin , että tästä uudesta liitosta syntynyt lapsi , se kuopus on lellitty ihan piloille. Minä ja veljeni katselemme vain vierestä. Äiti myös avoimesti puhuu mitä ostelee siskolle ym

Oletko ajatellut, miten asiaan olisi vaikuttanut se, että nuorin sisaruksesi olisikin ollut täyssisarus?

Ylipäätään sisarus on riski. Synnyin itse kuopuksena toiseksi lapseksi, ja ihmettelen edelleen miksi ihmeessä vanhempani halusivat toisen lapsen kun se ensimmäinen on niin täydellinen?  Todistamaan sitä esikoisen paapomista? Omalla AINOALLA lapsellani on sisaruspuolia isän puolelta. Lapseni miettii vielä näin aikuisenakin tiettyjä asioita, esim. että miksi isä ei juonut kun sisarus oli isällä, mutta joi silloin kun hän oli isällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni: minä ja veljeni ensimmäisestä liitosta. Ero tuli kun minä olin 5 ja veljeni 8. Asuimme äidin luona,kävimme isällä joka toinen viikonloppu.

Äiti tapasi uuden miehen ja meni uusiin naimisiin. Perheeseen tuli uuden miehen kautta velipuoli. Sitten tekivät vielä yhteisen lapsen. Syntyi pikkusisko, johon itselläni oli 8 vuotta ikäeroa.

Oireilin uusperheessä todella paljon, en koskaan halua samaa omille lapsilleni . Jos eroan, niin tämän kokemuksen myötä en ole todellakaan valmis siihen arkeen. Vasta aikuisena tajusin miten paljon oireilin kun pikkusisko syntyi. Lintsasin koulusta ja muistan, kuinka mielestäni oli epäreilua, että äiti sai olla vauvan kanssa kotona. Olisin tarvinnut äitiä tueksi omiin läksyihin , mutta sitä en saanut. Jouduin elämään todella itsenäistä , vastuullista elämää.

Siskoni on ihan läheinen minulle, mutta meillä mennyt niin päin , että tästä uudesta liitosta syntynyt lapsi , se kuopus on lellitty ihan piloille. Minä ja veljeni katselemme vain vierestä. Äiti myös avoimesti puhuu mitä ostelee siskolle ym

Oletko ajatellut, miten asiaan olisi vaikuttanut se, että nuorin sisaruksesi olisikin ollut täyssisarus?

Silloinhan olisi jäänyt uusioperhe ja "velipuoli" kokematta myös niin olisi varmaan ihan eri tilanne. Toisekseen kohtelu olisi voinut olla tasapuolisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään sisarus on riski. Synnyin itse kuopuksena toiseksi lapseksi, ja ihmettelen edelleen miksi ihmeessä vanhempani halusivat toisen lapsen kun se ensimmäinen on niin täydellinen?  Todistamaan sitä esikoisen paapomista? Omalla AINOALLA lapsellani on sisaruspuolia isän puolelta. Lapseni miettii vielä näin aikuisenakin tiettyjä asioita, esim. että miksi isä ei juonut kun sisarus oli isällä, mutta joi silloin kun hän oli isällä. 

Ei ole aina helppoa ja tasapuolista näinkään. Näillä "sisaruksilla" joilla ei ole samat vanhemmat vaan ehkä toinen niin eriarvoisuus tulee melkeinpä järjestäen esiin.

Mä sanoisin että kaikki riippuu siitä miten aikuiset toimii. Ite uusioperheessä kasvanut, eikä mitään ongelmia, puolisisaret tuntuu täyssisaruksilta. Vaikka eri isät on. Mutta tullaan toimeen kaikin. Ei erotella sen kummemmin tuo on mun isä ja tuo on sun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen huomannut tuntemistani miehistä, joilla on lapsia kahden naisen kanssa, ja jotka ovat molemmista naisista eronneet, että ensimmäiset lapset ovat tärkeämpiä. Ne kakkoslapset itsekin huomaavat sen, jo lapsina. En tiedä mistä rivien välistä, koska isä yrittää huomioida kaikki lapsensa samalla tapaa.

Tavallaan puolueeton kannanotto tähän kun en itse voisi kuvitella tekeväni lapsia useamman kuin yhden miehen kanssa, lapset on tehty

Usein näyttänyt, että joko mies ei ole ollenkaan osannut olla isä niille ekan liiton lapsille ja on niille hyvin etäinen. Yrittää hyvittää sitä tekemällä lisää lapsia ja onkin sitten teennäisen huippuisä niille. Tiedän valitettavasti vielä tapauksia, että eronnut isi tekee lisää lapsia toisen kanssa onnistuakseen paremmin isänä tällä kertaa. Toisessakaan liitossa ei esim. tyttö/tytöt kiinnosta vaan vain se nuorin poika tai sitten isin iltatähtiprinsessa. Eli siinä toisessa tai kolmannessakin liitossa suosii vain yhtä lapsista. Näitä eroisien kanssa perheellistyviä äitipuoli-äitejä en kommentoi... paitsi että liian monen sairas toive on, että mies nimenomaan jättäisi ne ekan liiton lapset ex-vaimolle kokonaan.

Mutta sitten taas jos se eroisin uusi puoliso paljastuukin paljon ekaa vaimoa hysteerisemmäksi tai muuten ns. hankalaksi miehen mielestä ja tuleekin ero siitä uusienkin lasten äidistä niin sitten kyllä jää aivan täysin tämän uusimman naisen yksinhoidettavaksi ne uudet mukulat. Isillä on muita kiireitä kuten ne jo leikki-iän ohittaneet ja helpommat isot lapset aiemmasta liitosta.

Niin, liittyisiköhän kaikki siihen, millainen isä on ensimmäisilleen lapsilleen ollut.

Itse tiedän kaksi isää, jotka hoitivat ensimmäisen avioliiton lapset hyvin. Leikittivät ja hoitovat, maksoivat jääkiekot sum muut.

Eron jälkeen ottivat nuoremman naisen ja tekivät naisen toiveesta lisää lapsia. Kumpikaan näistä isistä ei enää jaksanut hoitaa lapsia samalla intensiteetillä. Sanoivat jo hoitaneet tämän homman.