Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ensimmäisten avioliittojen lapset
31.10.2022 |
Siis he joiden vanhemmat tai toinen heistä on myöhemmin saanut uusia lapsia uuden kumppanin kanssa.
Millaiset suhteet teillä on ollut näihin vanhempiin aikuisiällä? Oletteko kokeneet itsenne turhiksi lapsiksi?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Parempi olisi jättää ne puolikkaat eli liimalapset tekemättä. Ei jokaisen kanssa tarvitse lapsia tehdä.
Näin se on. Olisi monen ihmisen elämä mennyt mukavammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole koskaan edes puhuttu puolikkaista. Samaa perhettä ollaan.
3 lasta 1. liitosta ja nykyisestä 1 yhteinen, syntyi kun isommat olivat 12-21v. Ennen koronaa tavattiin koko sakki pari kertaa kk, nyt kuopuksen muutettua 150km päähän harvemmin. Silti viestitelevät keskenään muutaman kerran viikossa ja isommat sparraavat nuorinta:)
Toki se että ovat lähes eri sukupolvea vaikuttaa jonkin verran muttei estä yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Eikä vanhemmista lapsista tullut ikinä turhia!
Kuopus, eli nuorin lapsistanne muutyi 150 kilometrin päähän? 😔
Jep, sai opiskelupaikan toisesta kaupungista. Oli 19v muuttaessaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole koskaan edes puhuttu puolikkaista. Samaa perhettä ollaan.
3 lasta 1. liitosta ja nykyisestä 1 yhteinen, syntyi kun isommat olivat 12-21v. Ennen koronaa tavattiin koko sakki pari kertaa kk, nyt kuopuksen muutettua 150km päähän harvemmin. Silti viestitelevät keskenään muutaman kerran viikossa ja isommat sparraavat nuorinta:)
Toki se että ovat lähes eri sukupolvea vaikuttaa jonkin verran muttei estä yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Eikä vanhemmista lapsista tullut ikinä turhia!
Kuopus, eli nuorin lapsistanne muutyi 150 kilometrin päähän? 😔
Jep, sai opiskelupaikan toisesta kaupungista. Oli 19v muuttaessaan
Mitähän miinuspeukutettavaa tässä on? Opiskelupaikka otetaan mistä saadaan.
Ensi viikonloppuna tulee kotiin ja tapaamme taas koko pesueen meillä. Lastenlapset mukaanlukien meitä on 12:)
Isäni oli 2 kertaa aviolitossa. Isäni huoltaja kaikille lapsille aino.Isän 1 avioliitosta: 2 siskoa minulla eri äidistä.( He jo kuolet) Esittelivät minut kaikille omille ystäville tuttaville,puolisiden sukulaisille:Tässä on Sisko puoleni se ja se. Itse en koskaan ole heitä eritellyt. Yhteinen isä eri äidit ja ainoana huoltajana isämme. Minulle he ovat siskoja,ei puolikaita siskoja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsillani on pienempi puolisisarus isänsä luona. Olivat vuoroviinkolapsia aikanaan, nyt jo aikuisia. Heitä ei voisi pikkusisarus vähempää kiinnostaa.
Isänsä toiminnasta eivät koskaan valittaneet, eli isänsä ilmeisesti huomioi kaikki lapset hyvin. Isä valittaa kyse ainoastaan sitä, etteivät ole kiinnostuneita pikkusisaruksestaan.
Onko se teidän mielestänne sitten kannustettava asia, ettei puolisisarus kiinnosta? Eikös se ole lapselle vain etu, että on iso suku ja ihmisiä, jotka pitää huolen? Kyllä kai niillä jotain yhteistä on.
Niin, että kaikkien pitäisi pitää huolta tästä puolisisaruksesta? Eihän nuorempi puolisisarus mitenkään voi pitää huolta aiemman liiton lapsista.
Tilanteita on monia. Jos aiemman liiton lapset ovat esim noin 15 vuotta vanhempia ei heillä ole mitään mahdollisuuttakaan luoda tasavertaista suhdetta uuden liiton lapseen, ainoastaan suhde jossa toinen on huolehtija ja toinen huollettava yksilö on mahdollinen tai niin, että toinen leikittää toista. Suhde on aina sellainen, että toinen antaa ja toinen saa, ei vastavuoroinen kuten yleensä sisarussuhde.
Aika jännää. Minulla on täyssisko, joka on 17 vuotta nuorempi, ja mielestäni meillä on tiivis, lämmin sisaruussuhde. Tottakai siskon ollessa vauva-taapero-pikkulapsi minä olin se "huoltaja", mutta silti hän oli rakas sisko! nyt aikuisena olemme ihan tasaveroisia - valitettavasi sitten myöhemmin, kun olen vanha, vanhat roolit palaavat varmaan osittain käänteisinä, eli siskoni saa huolehtia dementikkominästä.
Enkä minä kyllä lapsienikaan kanssa koe olevani pelkkä antaja, vaan saan heiltä koko ajan, seuraa, rakkautta, hellyyttä, lahjoja, keskusteluja, apua käytännön töissä jne.
Mä olen varmaan jotenkin outo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on yksi kaveri jonka isällä on kaksi lasta aikaisemmasta liitosta. Lisäksi hänellä on kaksi täyssisarusta. Tämä kaverini ei oikein tunnusta näiden puolisisarusten olemassaoloa lainkaan. Kehuu aina isäänsäkin kuinka hän on ollut niin hyvä isä kaikille kolmelle lapselleen (vaikka heitä on viisi). Voisin melkein lyödä vetoa että kun hänen isästään aika jättää, niin saavat kyllä riidan aikaan kun tämä kaverini yrittää estää aikaisemman avioliiton lasten oikeutta perintöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsillani on pienempi puolisisarus isänsä luona. Olivat vuoroviinkolapsia aikanaan, nyt jo aikuisia. Heitä ei voisi pikkusisarus vähempää kiinnostaa.
Isänsä toiminnasta eivät koskaan valittaneet, eli isänsä ilmeisesti huomioi kaikki lapset hyvin. Isä valittaa kyse ainoastaan sitä, etteivät ole kiinnostuneita pikkusisaruksestaan.
Onko se teidän mielestänne sitten kannustettava asia, ettei puolisisarus kiinnosta? Eikös se ole lapselle vain etu, että on iso suku ja ihmisiä, jotka pitää huolen? Kyllä kai niillä jotain yhteistä on.
Niin, että kaikkien pitäisi pitää huolta tästä puolisisaruksesta? Eihän nuorempi puolisisarus mitenkään voi pitää huolta aiemman liiton lapsista.
Tilanteita on monia. Jos aiemman liiton lapset ovat esim noin 15 vuotta vanhempia ei heillä ole mitään mahdollisuuttakaan luoda tasavertaista suhdetta uuden liiton lapseen, ainoastaan suhde jossa toinen on huolehtija ja toinen huollettava yksilö on mahdollinen tai niin, että toinen leikittää toista. Suhde on aina sellainen, että toinen antaa ja toinen saa, ei vastavuoroinen kuten yleensä sisarussuhde.Katsotko, että pitkä ikäero estää kaikki järkevät sisarussuhteet? Missä menee raja? Onko kolme vuotta liikaa ikäeroa? Vai 5, 10 vai 15 vuotta? Mitä tekemistä sillä on uusperheiden kanssa? Ydinperheissäkin on pitkiä ikäeroja.
Eiväthän puolsisarukset usein edes asu yhdessä eivätkä ole varsinaisesti samaa perhettä vaikka sukua ovatkin geenien puolesta.
Tässä on paljon perää. Esikoiseni isä kuoli, kun lapsi oli ihan pieni. Hänellä ei ole isänsä puolelta sisaruksia. Kuopuksellani on eri isä, mutta molemmat lapseni ovat asuneet koko lapsuutensa samassa perheessä. Nuoremman lapseni isällä on aiemmasta liitosta tytärkin, mutta tytär asui silloin äitinsä kanssa. Viikko-viikko -asumiset eivät olleet siihen aikaan vielä kovin yleisiä ja tämä tytär tapasi isäänsä vain joka toinen viikonloppu. Nuoremmalle lapselleni ei syntynyt koskaan kovin läheistä suhdetta tähän siskopuoleensa, koska tyttö oli meillä ikäänkuin vain käymässä kylässä. Ja kun erosin kuopukseni isästä, tyttö ei käynyt meillä enää lainkaan. Viikko-viikko -asuminenkin voi aiheuttaa sen, ettei toista koe sisarukseksi, koska tämä asuu puolet ajasta jossain muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli 2 kertaa aviolitossa. Isäni huoltaja kaikille lapsille aino.Isän 1 avioliitosta: 2 siskoa minulla eri äidistä.( He jo kuolet) Esittelivät minut kaikille omille ystäville tuttaville,puolisiden sukulaisille:Tässä on Sisko puoleni se ja se. Itse en koskaan ole heitä eritellyt. Yhteinen isä eri äidit ja ainoana huoltajana isämme. Minulle he ovat siskoja,ei puolikaita siskoja!
Selkeästi he kokivat olevansa keskenään sisaruksia ja sinä puolikas. Eri asioita yleensä. Jos hyvin pienellä ikäerolla tulee lapset ja elää samassa perheessä niin voi mieltää puolsisarukset sisaruksiksi. Muuten ei puolikkaat ole serkkuja läheisempiä tai voi vaikka omaa ikää oleva serkku ollakin läheisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole koskaan edes puhuttu puolikkaista. Samaa perhettä ollaan.
3 lasta 1. liitosta ja nykyisestä 1 yhteinen, syntyi kun isommat olivat 12-21v. Ennen koronaa tavattiin koko sakki pari kertaa kk, nyt kuopuksen muutettua 150km päähän harvemmin. Silti viestitelevät keskenään muutaman kerran viikossa ja isommat sparraavat nuorinta:)
Toki se että ovat lähes eri sukupolvea vaikuttaa jonkin verran muttei estä yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Eikä vanhemmista lapsista tullut ikinä turhia!
Kuopus, eli nuorin lapsistanne muutyi 150 kilometrin päähän? 😔
Niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen huomannut tuntemistani miehistä, joilla on lapsia kahden naisen kanssa, ja jotka ovat molemmista naisista eronneet, että ensimmäiset lapset ovat tärkeämpiä. Ne kakkoslapset itsekin huomaavat sen, jo lapsina. En tiedä mistä rivien välistä, koska isä yrittää huomioida kaikki lapsensa samalla tapaa.
Älä viitsi jauhaa ulostetta.
Minä ole SE ensimmäinen lapsi molemmille vanhemmilleni, eikä isäni ole pitänyt mitään siteitä minuun vanhempiemme eron jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole koskaan edes puhuttu puolikkaista. Samaa perhettä ollaan.
3 lasta 1. liitosta ja nykyisestä 1 yhteinen, syntyi kun isommat olivat 12-21v. Ennen koronaa tavattiin koko sakki pari kertaa kk, nyt kuopuksen muutettua 150km päähän harvemmin. Silti viestitelevät keskenään muutaman kerran viikossa ja isommat sparraavat nuorinta:)
Toki se että ovat lähes eri sukupolvea vaikuttaa jonkin verran muttei estä yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Eikä vanhemmista lapsista tullut ikinä turhia!
Kuopus, eli nuorin lapsistanne muutyi 150 kilometrin päähän? 😔
Mikä tässä nyt on surullista? Sinun mielestäsikö nuorimman pitäisi asua lopun elämäänsä kotona tai korkeintaan muuttaa kävelymatkan päähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi olisi jättää ne puolikkaat eli liimalapset tekemättä. Ei jokaisen kanssa tarvitse lapsia tehdä.
Näin se on. Olisi monen ihmisen elämä mennyt mukavammin.
Aivan. Ei teilläkään olisi ollut oikeutta saada lasta. Syy löytyy peilistä.
Näin näitä tuomioita ja lupia jaellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsillani on pienempi puolisisarus isänsä luona. Olivat vuoroviinkolapsia aikanaan, nyt jo aikuisia. Heitä ei voisi pikkusisarus vähempää kiinnostaa.
Isänsä toiminnasta eivät koskaan valittaneet, eli isänsä ilmeisesti huomioi kaikki lapset hyvin. Isä valittaa kyse ainoastaan sitä, etteivät ole kiinnostuneita pikkusisaruksestaan.
Onko se teidän mielestänne sitten kannustettava asia, ettei puolisisarus kiinnosta? Eikös se ole lapselle vain etu, että on iso suku ja ihmisiä, jotka pitää huolen? Kyllä kai niillä jotain yhteistä on.
Meillä on ihan mahtava erilainen seurakunta. Äidillä ja isällä on yhteensä 10 lasta ja vielä isän nykyisen kaksi. Ja toki nyt jo myös minun yksi lapsi. Minulla on kaksi kotia, jossa sisaruksilta saa erilaista tukea ja kannustusta. Puolikkaita ihmisiä ei ole ja kaikki on minulle yhtä tärkeitä. Ja olen ylpeä siitä ettei kukaan erottele kuka on kenenkin lapsi.
Tälläisen sekasotkun on sitten vähemmän helppo jakaa perintöä, mikäli sitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole yhteydessä äitin, enkä isäpuoleni kanssa millään tavalla. Olen käynyt terapiassa monta vuotta, enkä ikinä kuntoudu töihin. Tällaiseksi tulee jos äiti laittaa isäpuolen pienten lapsiensa edelle ja sulkee silmänsä henkiseltä väkivallalta. Minulla oli ja on yhä edelleen sellainen olo kuin minun ei pitäisi olla ollenkaan olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsillani on pienempi puolisisarus isänsä luona. Olivat vuoroviinkolapsia aikanaan, nyt jo aikuisia. Heitä ei voisi pikkusisarus vähempää kiinnostaa.
Isänsä toiminnasta eivät koskaan valittaneet, eli isänsä ilmeisesti huomioi kaikki lapset hyvin. Isä valittaa kyse ainoastaan sitä, etteivät ole kiinnostuneita pikkusisaruksestaan.
Onko se teidän mielestänne sitten kannustettava asia, ettei puolisisarus kiinnosta? Eikös se ole lapselle vain etu, että on iso suku ja ihmisiä, jotka pitää huolen? Kyllä kai niillä jotain yhteistä on.
Niin, että kaikkien pitäisi pitää huolta tästä puolisisaruksesta? Eihän nuorempi puolisisarus mitenkään voi pitää huolta aiemman liiton lapsista.
Tilanteita on monia. Jos aiemman liiton lapset ovat esim noin 15 vuotta vanhempia ei heillä ole mitään mahdollisuuttakaan luoda tasavertaista suhdetta uuden liiton lapseen, ainoastaan suhde jossa toinen on huolehtija ja toinen huollettava yksilö on mahdollinen tai niin, että toinen leikittää toista. Suhde on aina sellainen, että toinen antaa ja toinen saa, ei vastavuoroinen kuten yleensä sisarussuhde.Ydinperheen sisarusten välillä voi olla 15 vuotta ikäeroa. Asia ei mitenkään liity siihen. Jos sinulle on mahdotonta luoda suhdetta itseäsi nuorempaan perheenjäseneen, ongelma ei ole yleistettävissä kaikkiin.
Olen tuo, joka aloitti nämä viestit. Eli minun lapsillani on puolisosarus, joka ei voisi heitä vähempää kiinnostaa.
Syy, miksi lapsillani ei ole yhteyttä tuohon puolisisarukseen on se, etteivät he ole tätä moneen vuoteen tavanneet. Ydinperheessä eharvoin tällaista tilannetta tulee vastaan. Eikä se ole minun tehtävä lobata tätä suhdetta. Aikuiset lapseni saavat päättää omasta elämästään.
Mutta se, ettei heitä sisarus kiinnosta, on jokseenkin outoa. Asuivathan he aikanaan 5-6 vuotta saman katon alla joka toinen viikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen huomannut tuntemistani miehistä, joilla on lapsia kahden naisen kanssa, ja jotka ovat molemmista naisista eronneet, että ensimmäiset lapset ovat tärkeämpiä. Ne kakkoslapset itsekin huomaavat sen, jo lapsina. En tiedä mistä rivien välistä, koska isä yrittää huomioida kaikki lapsensa samalla tapaa.
Älä viitsi jauhaa ulostetta.
Minä ole SE ensimmäinen lapsi molemmille vanhemmilleni, eikä isäni ole pitänyt mitään siteitä minuun vanhempiemme eron jälkeen.
Sisälukutaito kadoksissa?
Kokemusten jakaminen ei ole kiellettyä. Ja kerroin tuossa sen kokemuksen, mikä minulla on. Aloitin sanoilla: minä olen huomannut tuntemistani miehistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen huomannut tuntemistani miehistä, joilla on lapsia kahden naisen kanssa, ja jotka ovat molemmista naisista eronneet, että ensimmäiset lapset ovat tärkeämpiä. Ne kakkoslapset itsekin huomaavat sen, jo lapsina. En tiedä mistä rivien välistä, koska isä yrittää huomioida kaikki lapsensa samalla tapaa.
Älä viitsi jauhaa ulostetta.
Minä ole SE ensimmäinen lapsi molemmille vanhemmilleni, eikä isäni ole pitänyt mitään siteitä minuun vanhempiemme eron jälkeen.
Sisälukutaito kadoksissa?
Kokemusten jakaminen ei ole kiellettyä. Ja kerroin tuossa sen kokemuksen, mikä minulla on. Aloitin sanoilla: minä olen huomannut tuntemistani miehistä.
Helppo sinun on netissä tuollaisia huudella. Mutta uskallatko tulla sanomaan saman minulle päin naamaa? Voisi vähän alkaa pää tärisemään.
Oma kokemukseni: minä ja veljeni ensimmäisestä liitosta. Ero tuli kun minä olin 5 ja veljeni 8. Asuimme äidin luona,kävimme isällä joka toinen viikonloppu.
Äiti tapasi uuden miehen ja meni uusiin naimisiin. Perheeseen tuli uuden miehen kautta velipuoli. Sitten tekivät vielä yhteisen lapsen. Syntyi pikkusisko, johon itselläni oli 8 vuotta ikäeroa.
Oireilin uusperheessä todella paljon, en koskaan halua samaa omille lapsilleni . Jos eroan, niin tämän kokemuksen myötä en ole todellakaan valmis siihen arkeen. Vasta aikuisena tajusin miten paljon oireilin kun pikkusisko syntyi. Lintsasin koulusta ja muistan, kuinka mielestäni oli epäreilua, että äiti sai olla vauvan kanssa kotona. Olisin tarvinnut äitiä tueksi omiin läksyihin , mutta sitä en saanut. Jouduin elämään todella itsenäistä , vastuullista elämää.
Siskoni on ihan läheinen minulle, mutta meillä mennyt niin päin , että tästä uudesta liitosta syntynyt lapsi , se kuopus on lellitty ihan piloille. Minä ja veljeni katselemme vain vierestä. Äiti myös avoimesti puhuu mitä ostelee siskolle ym
Alue: Aihe vapaa
Parempi olisi jättää ne puolikkaat eli liimalapset tekemättä. Ei jokaisen kanssa tarvitse lapsia tehdä.