Voiko kaikesta tragediasta kertoa vanhemilleen? Sattuuko se heitä?
Kertokaa av-mammat.
Uskallanko kertoa kaikesta äidilleni. Hän ainakin odottaa minua yötä vasten.
Kommentit (4)
En kerro läheskään kaikkea. Olen aikuinen ihminen ja hoidan omat asiani. En halua vaivata vanhoja ihmisiä omilla tragedioillani.
Vierailija kirjoitti:
En kerro läheskään kaikkea. Olen aikuinen ihminen ja hoidan omat asiani. En halua vaivata vanhoja ihmisiä omilla tragedioillani.
Näin ajattelin itsekin. Olin vahva, töissäkäyvä ihminen.
En kuitenkaan niin vahva, että jossain vaiheessa romahdin (töiden menetys, velat, väkivaltainen suhde, uudet työsuhteet ja uusi paikkakunta) siinä oli itselleen niin paljon, etten melkein enää jaksanut,
Äitiäni harvoin asioillani vaivaan mutta tuli se kerta kun oli jollekin pakko itkeä, kun ei ollut ystäviä tms niin äiti lohdutti ja sanoi, että tule heti tänne, hänen luokseen.
-Ap
Yleensä sukupolven yli on sellaista tuskaa jota äiditkin ymmärtävät. Ette ole lumihiutaleita.
Äidilleni en paljoa ole kertonut vuosiin mutta nyt kun kerroin niin "iski" nyrkin pöytään ja sanoi, että nyt tulet tänne ja jutellaan asioista.
Hän vain päätti toimekkaasti, että nyt tänne ja yhdessä hoidamme asiat. Itse itkin kuin viimeistä päivää vaikka en ole sitä tehnyt vuosiin, etenkään vanhempieni edessä.
-Ap