Miksi mies ei halua edes kihloihin?
Sanoo että joskus sitten. Ei ole nyt tarvetta,mitä se muuttaisi. Meillä pieni lapsikin,minä halusin jo ennenkuin lapsi ilmoitti tulostaan,mies ei. Ei kuulemma pidä mitään pakotietä,tästä hänelle olen puhunut..
Kommentit (36)
Kihlaus on lupaus avioliitosta, eli mies ei halua kanssasi naimisiin.
sinuun, lapseen, perheeseen, eikä yhteiseen tulevaisuuteen.
Älä nyt vain tällaisen tyypin kanssa mitään taloa osta. Katso vaikkapa tuo "minua kusetettiin avoerossa" -ketju.
Taloja en tosiaan lähde rakentamaan enkä ostelemaan ennen kuin on avioliittoon asti päästy. Eihän se mikään pakko ole,ei se tunteita muuta eikä arkea,mutta tuohan se turvaa ja onhan se hienoa asia olla vaimo. Kyllä se ehkä yhteenkuuluvuuden tunnetta lisää. Ehkä mies ajattelee että kun on jo kaiken saanut niin miksi sitä enää naimsiin,mitä se muuttaisi?
tuollaiset tapaukset päättyvät yleensä niin, että mies löytää elämänsä rakkauden ja avioituu sen kanssa sitten heti ja perustaa kunnon perheen. Olet ehkä se, jonka kanssa aikaa vietetään sitä oikeaa etsiessä.
Nyt mies kunnon puhutteluun tai pariterapiaan selvittämään tuntojaan.
rakastaa varmasti, mutta mies ei vissiin ole 100% varma sitoutumisestaan sinuun. Meidän 2v parisuhteen aikana mies on onneksi alkanut muuttaan mieltään naimisiinmenosta. Kenkää annan jos sanoo ettei halua koskaan naimisiin, silloin ei ole minuun eikä suhteeseemme sitoutunut.
Mulle se ainakin on tosi tärkeää, yksi rakkauden "tunnustus", ehkä jopa parempi kuin muut (lapsi nyt voi tulla vaikka vahingossa, ja sanat ei sitouta).
Edellisessä suhteessani mies ei halunnut viidenkään vuoden jälkeen kihloihin, vaikka muka rakasti mua enemmän kuin mitään, palvoi, kehui jne. Lopulta lähdin koko suhteesta ja hankin ihan OIKEAN parisuhteen, jossa rakkaus myös johtaa kihloihin, avioliittoon ja lapsiin.
mutta ei vielä. En itsekkään tajua miksei edes kihlohin voida "jo nyt" mennä. Avioliitton ehtii vaikka vuosienkin päästä. En haluaisi toista jättääkkään tai uhata erolla koska sitten tuntuu että toinen menee pakosta kanssani kihloihin..
Meille kerkesi tulla kaksi yhteistä lastakin ennen kuin tuli ero. Ei halunnut naimisiin, kun ei tahtonut "pilata meidän suhdetta" - avioliitto oli pakkojuttu ja hyvä suhde perustui vapaaehtoisuuteen. Surin asiaa monta vuotta, ennen kuin hyväksyin sen.
Uutta rakkauttaan mies kosi jo ennen kuin oli muuttanut pois meidän luota.
Usko pois, SE EI VAIN TOSISSAAN HALUA SINUA OMAKSEEN!
kihla on jeesus uskovaiste höpinää.
Pahaa tekee lukea tällaistä soopaa. Voi olla, että ap:n mies vain halua naimisiin. Ei se ole kaikille tärkeää, eikä naimisiin saa pakottaa ketään.
Naimisiinmeno ei sitouta ihmisiä yhtään enempää yhteen kuin joku muu. Avioliitosta pääsee eroon milloin tahansa ja mitään sormuksiahan kenenkään ei ole pakko pitää.
ei ole sitoutunu tarpeeks,ei rakasta... en mäkää enää halua.ei oo mitää hohtoo asias...ku kerran on ollu ja naimisiski olin.ei ollu mitää ihmeellistä:)
eikä me oikeen sen kummemmin rakasteta.kuha ollaan vaa ...vauva meilki
Sarasvuo- Kuitunen-kuvio. Sarasvuohan asui avoliitossa muksujen kera pitkään, vaan kun tuli hiihtäjä vastaan, kas vaan ja naimisiin paukataan.
Kyllä mulla on sellainen mielipide, että jos on yhteinen lapsi ja yhteinen koti, niin jos se toinen on naimisiinmenoa vastaan, se on jo säälittävää. Silloin ei voi tosirakkaus olla kyseessä, vaan varakappaleen hankkimisesta paremman puutteessa, kun niskassa kolkuttaa pelko omasta yksinjäännistä elämän taipaleella. Jos se oikea tulisi vielä joskus vastaan....?
Ja uskokaapas vaan, että olen itsekin syyllistynyt moiseen toisen hyväksikäyttöön, kun on tuntunut ettei mua kukaan muukaan huoli. Onneksi tulin parissa vuodessa järkiini.
Nykyisin olen 12. vuotta naimisissa sen oikean kanssa, vuoden seurustelun jälkeen.
jospa meidän miehet ottavat kihlat tosissaan, haluavat olla 110% varmoja parisuhteesta ennenkuin edes harkitsevat asiaa.
olis kai se ihan toivottavaa, että ennen lapsen tuloa mieskin tietää olevansa parisuhteestaan varma..mutta ap:nn tapauksessa se taisi olla vahinko.
Olin nuorempana kolmeen otteeseen pitkissä suhteissa. Ensin 18-vuotiaasta 21v asti, sitten 22v-25v ja 25v-32v. Kolme avoliittoa, jossa mies ei vielä halunnut sitoutua ts. esim mennä kihloihin tai mitään sen enempää.
JOKAINEN näistä miehistä kihlasi ja meni naimisiin seuraavan naisystävän kanssa.
Kyllä mies haluaa sinut omakseen ja sitoutua, jos haluaa. Ja taas jos ei halua, niin sitten teidän suhteenne on hänelle näppärä tapa, ehkä tosi kivakin tapa, asua yhdessä, jakaa arjen työt, laskut ym. Ja nyt kun teillä on pieni lapsikin.
Minä sanoisin miehelle suorat sanat, ymmärtäen, että mies saattaa siitä suivaantua ja lähteä. Mutta EN haluaisi elää sellaisen ihmisen kanssa, joka ei halua muhun sitoutua.
Sellasia miehiäkin nimittäin on. Ja kun ap:lle se oikea tulee kohdalle, tiedät heti eikä sitoutumisesta tarvi tapella yhtään.
itse olen ihan täyttä päätä rakastunut mieheen,alkaa pikkuhiljaa tuntua että hän ei ole niin rakastunut minuun. Kun hän tulee kotiin hänen kasvonsa loistaa kun katsoo lastamme,tulee häntä pussaamaan ja halimaan ja hellimään,minä olen aivan vieressä mutta en saa osakseni pusua enkä halia..sydämessä aina sykähtää viileällä tavalla kun hän jättää minut huomioimatta. Minusta se jo kertoo jotain. Lisäksi hän pääsee 4 töistä,ei saata ilmoittaa taikka ilmoittaa vasta 1-2h töistä pääsyn jälkeen jos on jossain,ja yleensä kun on jo siellä paikan päällä minne meni töistä suoraan. Mitä minä teen :((?
ei ehkä löydy av:lta vaan kysymällä mieheltä ;)
No, itse olen sitä mieltä kuin täällä suurin osa (minulle yllätys): en ymmärrä, miten voi olla lapsia, jos ei ole sitoutumisesta varma. Tosin oli mulla kaveri, joka miehensä kanssa kävi hedelmällisyyshoidoissa. Heille tuli kriisi, jolloin kaverini sanoi, etteivät hommaakaan aikomaansa akvaariota, jos vaikka ero tulee. Mutta lasta yrittivät kyllä.
Elin vuosia sitku-suhteessa. Lähdin ja alle vuoden päästä mies oli paukauttanut naimisiin! Ehken siis ollut hänelle Se Oikea, onneksi tajusin sen itse!
Itsekkin välillä ajattelen että eihän se kihalus eikä avioliitto mitään muuta,kun on jo lapsi ja perhe niin mitä se muuttaisi,miksi mennä kihloihin kun on hyvä näinkin?
Mikä pakko on mennä naimisiin? eihän se mitään loppuelämästä nykyisin takeita annna, monet työtovereitani ovat eronneet 30 vuoden naimisissa olemisen jälkeenkin! Voi sitä sitoutua menemättä naimisiin taikka kihloihin.. Itse en edes tiedä haluanko moisia koskaan edes tehdä!
ei halua edes kihloihin? onko lapsi vähemmän sitova kuin kihlaus? aika hälyyttävää... lapsen kannalta hyvin epäoikeudenmukaista.
mies sanonut että kihlat ei muuta hänen tunteitaan minua kohtaan. ei rakasta enemmän tai vähemmän.
jospa meidän miehet ottavat kihlat tosissaan, haluavat olla 110% varmoja parisuhteesta ennenkuin edes harkitsevat asiaa. tai sitten eivät halua vain mennä naimisiin. eihän avioliitto mikään pakko ole, ihan hyvin ilmankin voi ostaa talon ja perustaa perheen.