Miksi mies ei halua edes kihloihin?

Itsekkin välillä ajattelen että eihän se kihalus eikä avioliitto mitään muuta,kun on jo lapsi ja perhe niin mitä se muuttaisi,miksi mennä kihloihin kun on hyvä näinkin?

ja siksi ei halua vaikka on lapsenkin saanut alulle ja vaikka tietää että kumppanin (jota siis pitäisi rakastaa) se yksi "pieni ja mitätön juttu" eli sormus tekisi onnelliseksi ja olon koko perheelle turvallisemmaksi.

edelleen niin vanhanaikaisessa yhteiskunnassa, jossa ajatellaan että naimisiin on mentävä-mieluiten ennen lapsia?? Eikös tuo naimisiin meno ole aika vanha perinne ja nykyisin kun erotaankin niin helpolla. ei se ole enää mikään vankka asia,eron saa koska vain. Sitoutua voi ilman rinkuloita ja juhlia. laillisesti on kannattavaa mennä naimisiin,mutta muuten,onko se tosiaan rakkauden määrän mitta,naimisiin meno? kun suomi kuitenkin on avioerojen maa ja moni perhe elää eoäonnisena,vaikka avioliitossa ovakin.

edelleen niin vanhanaikaisessa yhteiskunnassa, jossa ajatellaan että naimisiin on mentävä-mieluiten ennen lapsia?? Eikös tuo naimisiin meno ole aika vanha perinne ja nykyisin kun erotaankin niin helpolla. ei se ole enää mikään vankka asia,eron saa koska vain. Sitoutua voi ilman rinkuloita ja juhlia. laillisesti on kannattavaa mennä naimisiin,mutta muuten,onko se tosiaan rakkauden määrän mitta,naimisiin meno? kun suomi kuitenkin on avioerojen maa ja moni perhe elää eoäonnisena,vaikka avioliitossa ovakin.

sitoudun ihan sanomalla rakastan sinua ja tahdon olla kanssasi aina. Ei siihen muuta tarvita kuin kaksi onnelista naamaa :) t. se joka kirjoitti naimisiin meno vanhanaikaista viestin

edelleen niin vanhanaikaisessa yhteiskunnassa, jossa ajatellaan että naimisiin on mentävä-mieluiten ennen lapsia?? Eikös tuo naimisiin meno ole aika vanha perinne ja nykyisin kun erotaankin niin helpolla. ei se ole enää mikään vankka asia,eron saa koska vain. Sitoutua voi ilman rinkuloita ja juhlia. laillisesti on kannattavaa mennä naimisiin,mutta muuten,onko se tosiaan rakkauden määrän mitta,naimisiin meno? kun suomi kuitenkin on avioerojen maa ja moni perhe elää eoäonnisena,vaikka avioliitossa ovakin.

JA otinen haluaa naimisiin, niin miksi ei mennä?

Eri asia jos molemmat on sitä mieltä ettei haluta naimisiin.

Mitä se on pois siltä jolle se ei mitään muuta jos menee naimsiin kun se on toiselle tärkeää.

Kyllä se on merkki siitä, etteiolla kunnolla sitouduttu.

Ehkä se ei ole niin iso asia? Me ollaan oltu yhdessä 3v ja meillä pian 1v lapsi,emme ole siltikkään vielä kihloissa. Olemme yhdessä puhuneet että menemme sitten joskus naimisiin asti,juuri nyt se ei tunnu mitenkään tarpeelliselta,meillä on hyvä näinkin,eikä se arkeamme muuttaisi millään lailla.eikä suhdetta. Mustakin on vähän vanhanaikaista ajatella että vain naimisiin menolla voi sitoutua 100% ja että silloin vasta ollaan kunnon perhe. Me ainakin olemme täysin sitoutuneita toisiimme ja perheeseen,ilman papereita ja sormuksia sormessa,taikka ilman jumalan siunausta liitolle,varsinkaan kun minä itse en kirkkoon kuulu eikä miehenikään usko jumalaan. Vaikka haaveilenkin ihanista häistä niin se ei ole se elämäni suurin ja tärkein asia. Rakkautta ehdimme juhlimaan myöhemminkin,sitten kun elämä ei ole enää pienlapsi perheessä niin hektistä,ja kun olemme molemmat taas töissä,rahallisesti on sitten mahdollistakin järjestää häät. Me olemme perhe ja pari ilman sormuksia ja avioliittoa

ja ehkä ap:llä ja hänen miehellään on erilaiset arvot, joka jo mutkistaa asioita sinänsä mutta jos mies on fiksu ja perhe oikeasti merkitsee hänelle jotain, niin hän kunnioittaa kumppaninsa arvoja, tunteita ja menee kihloihin, koska se tekisi hänen onnelliseksi. Ei siinä ole pakko järjestää mitään prinsessahäitä, varsinkin kun kyse on jo ns. vanhasta parista.



Te jankutetta että sillä ei ole mitään merkitystä.. aivan, mikä siis estää menemästä kihloihin jos se kerta tekisi toisen onnelliseksi?



Avoliitothan päättyvätkin tutkimusten mukaan huomattavasti useimmin eroon kuin avioliitot.

Ei naimisiinmeno ole nykyäänkään vanhanaikaista, kyllä nyky-yhteiskunnassakin suurin osa ihmisistä arvostaa avioliittoa ja sellaiseen haluaa löydettyään Sen Oikean. Nyky-yhteiskunnassa vaan on niin yleistä, että ihmiset tekevät lapsia lähes kenen kanssa vaan (varsinkin miehet) ja roikkuvat sitten puolisonsa kanssa lasten vuoksi odottaen samalla jos vastaan kävelisikin Se Oikea. Sitten vasta hänen kanssaan ovat valmiita naimisiin vaikka heti.



Nykyään avioliiton vanhanaikaisuutta julistavat vain ne naiset, jotka eivät pääse naimisiin ( happamia sano kettu pihlajanmarjoista...) ja tekosyynä ne miehet, jotka eivät halua rinnallaan olevan naisen kanssa naimisiin.

Ovat monille vain tapa tai sitten keino omistaa toinen ja koettaa hallita tätä. Avioliitto on kulttuuri- ja mielipideasia, ei vain rakkausjuttu.

Naimisiin kannattaa mennä ennen lasten saamista muutamasta hyvin käytännöllisestä, inhorealistisesta syystä. Ne voi tiivistää yhteen sanaan: raha.

1. avopuolisolla ei ole puolison elastusvelvollisuutta. Jos jäät hoitovapaalle (300 e /kk), lapsen isällä ei ole mitään velvollisuutta elättää sinua.

2. jos avopuoliso ei tunnusta isyyttään lastenvalvojan luona (minkä toki useimmat tekevät), niin hänellä ei ole myöskään elatusvelvollisuutta lapsen suhteen

3. sen sijaan kelan, sossun ja muiden viranomaisten taholta avopuolison tulot vaikuttavat sinun saamiisi tukiin. Sama pätee esim. päivähoitomaksuun. Tässä on ristiriita, mutta näin se vain on.

4. avoliitossa omaisuus on sen, joka sen on ostanut. Jos olet esim. hoitovapaalla tai minimiäitiyspäivärahalla, ostatte kotiin huonekaluja, auton, elektoriniikka, astioita tai mitä tahansa, ne ovat miehen, ja sinulla ei ole niihin mitään oikeutta eron tullessa.

5. usein käy vielä niin, että kotiin jäävä äiti maksaa pienistä tuloistaa ruuat, sähkön, lehdet, jne., ja kuitteja ei jää talteen. Sen sijaan edellä mainitut isot ostokset ostaa mies, ja kuitit löytyvät.

Sen takia avoliitossa lapsien hankkimista voi suositella vain ja ainoastaan pariskunnille, joilla _molemmilla_ on hyvät tulot, omaisuutta ja säästöjä. Pienipalkkaiset, kouluttamattomat ja pitkäksi aikaa kotiin jäävät nuoret äidit ovat useimmiten kaikkein huonoimmassa asemassa! Je he, valitettavasti, ovat juuri niitä, jotka uskovat ikuisesti jatkuvaan romanttiseen rakkauteen.

edelleen niin vanhanaikaisessa yhteiskunnassa, jossa ajatellaan että naimisiin on mentävä-mieluiten ennen lapsia?? Eikös tuo naimisiin meno ole aika vanha perinne ja nykyisin kun erotaankin niin helpolla. ei se ole enää mikään vankka asia,eron saa koska vain. Sitoutua voi ilman rinkuloita ja juhlia. laillisesti on kannattavaa mennä naimisiin,mutta muuten,onko se tosiaan rakkauden määrän mitta,naimisiin meno? kun suomi kuitenkin on avioerojen maa ja moni perhe elää eoäonnisena,vaikka avioliitossa ovakin.

Pelkät teinikihlat on ihan naurettava juttu. Kihlaushan tarkoittaa avioliittolupausta. Monet miehet suostuvat ostamaan naisystävälleen kihlasormuksen nimettömään vain siksi, että saavat hänet ainakin hetkeksi hiljenemään naimisiinmenopuheilta ja saapa nainen sitten esitellä sormusta. Sitten nainen odottaa ja odottaa kosintaa, turhaan, mies ei olekaan tarkoittanut sormuksella yhtään mitään. Törkeää tuollainen miehiltä.

Pelkät teinikihlat on ihan naurettava juttu. Kihlaushan tarkoittaa avioliittolupausta. Monet miehet suostuvat ostamaan naisystävälleen kihlasormuksen nimettömään vain siksi, että saavat hänet ainakin hetkeksi hiljenemään naimisiinmenopuheilta ja saapa nainen sitten esitellä sormusta. Sitten nainen odottaa ja odottaa kosintaa, turhaan, mies ei olekaan tarkoittanut sormuksella yhtään mitään. Törkeää tuollainen miehiltä.

Eihän se edes ole KIHLAsormus, jos ei ole kosittu. Ja miksi jotkut odottavat kosintaa sen jälkeen kun ovat menneet jo kihloihin?

En tiedä miksi mutta en ole ikinä halunnut, siis periaatteessakaan. Koko asia vaan tuntuu niin instituutiomaiselta. Eikä sillä todellisuudessa ole mitään väliä onko nimen johonkin paperiin laittanut - miten se muuttaa tunteita tai tekee sitoutumisesta jotenkin erilaista??



Rahan ymmärrän syynä mutta tunne/sitoutumishöpinöitä en.

Naurattaa semmoinen "kihlaus", jossa nainen on aikanaan sormuksen saatuaan suureen ääneen esitellyt "kihla"sormustaan kuin morsian ikään. Sitten vuodet vaan ovat kuluneet eikä naimisiinmenoa ala kuulua. Ja tietenkin sitten nainen julistaa happamalla äänellä, että "naimisiinmeno on vanhanaikaista ja paperinpala". Tuollaisesta tulee väkisinkin mieleen, että ei ole tainnut ainakaan miesystävälleen aikanaan sormusten osto tarkoittaa sitä mitä sen kuuluisi tarkoittaa.

En itsekkään pitänyt tärkeänä sitä että naimisiin pitäisi päästä. Miehelleni se kuitenkin oli tärkeää. Suostuin kun mies kosi, en tietenkään vastahakoisesti, mutta minä olisin ihan yhtä hyvin voinut jaktaa yhteiseloa myös menemättä koskaan naimisiin. Vaikka naimisiin meneminen ei minulle nyt vaan ollut niin välttämätön asia, niin se ei tarkoita sitä ettenkö olisi sitoutunut mieheeni.



Ystäväni vanhemmat ovat olleet yhdessä 40 vuotta, eivätkä ole naimisissa.

Hyviä pointteja!