Olen kuulemma outo ja jämähtänyt jonnekin 2010-luvulle

Näin ystäväni minua "moittivat" kun puheltiin parisuhteista ja perhe-elämästä.



Minä tykkään olla töissä, en tee joka päivä lämmintä ruokaa, kotia en ehdi pitää siistinä, sen tekevät siivooja ja käyntien välillä mies, ja tarkistan aina ennen kuin mies tulee kotiin, että puuttuuko jotain, saa hakea kaupasta samalla kun tulee. Itse olen töissä pidempään, minulla on oma vaativa ura ja reilusti isompi palkka kuin keskiverrosti tienaavalla miehelläni.

Meikkaan ja laitan hiuksinani aamulla ennen kuin lähden töihin, mieheni tulee töistä yleensä paljon aikaisemmin kuin minä. Hieron miestäni joskus ja samoin hän minua, vien hänelle aamupalan sänkyyn äärimmäisen harvoin, useammin hän tuo minulle. Tiedän näyttäväni hänen silmissään kauniilta ja viehättävältä, vaikka en meikkaisi ja kampaisikaan, haluan olla hänelle hyvä ja niin haluaa minun miehenikin olla minulle. Mieheni huolehtii itse, että hänellä on aina puhtaat vaatteet siististi viikattuna vaatekaapissaan, sillä hän ei ole mikään lapsi. En koskaan ole silittänyt hänen paitaansa.

Nalkutan ja marisen joskus jos aihetta on, mutta yleensä keskustelemme niinkuin tasavertaiset aikuiset, joita olemmekin. Jos joku minua vaivaa otan sen puheeksi ja kysyn hänen mielipidettään silloin kun se on tarpeen, kuten hänkin minun.

En anna mieheni päättää viimekädessä kaikkea. Luotan hänen arvostelukykyynsä täysin, mutta hänkin luottaa minun, ja meillä asiat päätetään yhdessä. Kyseenalaistan hänen päätöksiään, ja sanon vastaan jos aihetta on. Hän ei siitä loukkaannu, vaan on iloinen älykkäästä ja ajattelevasta vaimostaan.

En siis hoida kotia ja lapsia yksin (kolme lasta, nuorin vauva) vaan todellakin oletan ja tiedän mieheni osallistuvan kodin askareisiin. Renkaan vaihdot ja seinän poraamiset ym. työt tekee se kumpi ehtii. Meillä ei jaeta töitä sukupuolen mukaan.

Ja tämä viimeisin sai ystäväni kauhistumaan:

Kieltäydyn seksistä jos minua ei huvita. Tämä tarkoittaa sitä, että harrastamme seksiä silloin kun molemmat haluavat. Kumpikaan meistä ei halua määrätä toisen ruumiista, vaan kunniotamme toisiamme ehdottomasti. Minä rakastan miestäni, mutta en jumaloi häntä, hän on tavallinen ihminen vaikkakin ihana ja rakas.