Onko sinua haukuttu huonoksi äidiksi päin naamaa?

Vieras mummeli tuli kadulla haukkumaan huonoksi äidiksi koska näki että meidän perheessä on koira. Koira kuljettaa kuulemma kaikki paskat tassuissaan kotiin ja lapseen joten olen huono äiti.

Ex- "läheinen" "hyvä" ystäväni pamautti, että olen huono äiti. Se loppu se ystävyys siihen.

"Minkälainen äiti jättää puukon niin että lapsi saa sen? Huono äiti!"



Pikkusisko oli yrittänyt itse leikata omenaa ja sai haavan käteen... Olihan poika oikeassa, mutta lapsen suusta tuo kuulosti aika huvittavalta.

joku höperö mummo koskaan laukonut sinulle mielipiteitään pyytämättä...

Kuljin Töölössä kapealla sivukadulla tuplarattaiden kanssa. Joku mummo tuli haukkumaan mut pystyyn, että tukin tavallisten ihmisten tiet. Olisi pitänyt jäädä kotiin lasten kanssa. Ja miksi 1v ei kävele, onhan sillä jalat. Tuplarattaat ovat ainoastaan vauvoille, ei niiden isosisaruksille.



Toisen kerran auto pysäytti vierelleni Kampissa, kun kuljin jalkakäytävällä vaunuja työntäen ja puhuin samalla kännykkään. Mieskuljettaja avasi ikkunan ja raivosi, ettei vaunuja saa työntää, jos samalla puhuu puhelimeen. Ja huusi hävettävän lujaa: "LAPSET POIS TOLLASILTA NAISILTA". Kyllä ihmiset katsoivat :(



Ja kerran menin äänestämään miehen ja lasten kanssa, tietenkin taas vaunujen kanssa. Taas joku mummo tuli räpättämään, että jos on niin köyhä, ettei saa äänestysajaksi lastenvahtia, on ihan turha yrittää muuttaa elämäänsä äänestämällä.



Näitä on vaikka kuinka monta esimerkkiä. Aina pahoitan mieleni. Ja aina nämä tapahtuu Helsingin keskustassa.

Neuvolan terkka sanoi, että olen huono äiti, koska vähän epäilin hänen väitettään siitä, että lapseni voisi traumatisoitua, jos joutuisi näkemään mun tatuointini (yksi pieni kuva) ja lävistykseni (napa- ja kieli-). Toisella kertaa ei sentään sanonut huonoksi äidiksi, mutta kun kyselin kestovaipoista ja kantoliinoista, hän tokaisi, että "nuo nyt on tollasten sun kaltaisten hihhuleiden hölmöilyjä".



Kerran kaupassa tuli eräs mummo kauhistelemaan, että "herran jestas, eihän tuollaisilla korvakoruilla voi vauvaa hoitaa", kun mulla oli ensimmäisissä korvarei´issä riippuvat korvakorut, ja muissa (yhteensä korvissa on lävistyksiä 7kpl) nappikorvikset. Joskin mummo ei tiennyt mitä olisi sanonut, kun totesin, että "en mä tätä vauvaa näillä korvakoruilla hoidakaan, ja enemmän ongelmia näistä koruista on taaperon kanssa kuin tämän vauvan kanssa, ja senpä takia mä otankin nämä pois heti kotiin mennessäni".



Joitakin muitakin lähinnä hassuja tilanteita on ollut, mm. kerran bussissa joku nainen valitti, ettei tarvitsisi kulkea bussilla jos ei kerran yksin saa vaunuja edes kyytiin nostettua (ei asuta pk-seudulla, vaunujen kanssa kulkeva maksaa saman maksun kuin muutkin, vaunuista ei joudu erikseen maksamaan, valtaosa busseista edelleen korkealattiaisia). Minä vain katsoin tätä naista ikään kuin hän olisi mielestäni vähän sekaisin päästään, ja hän vetäytyi takavasemmalle, mitä nyt välillä vähän mulkoili vihaisesti.

itseäni huonoksi äidiksi kopatessani auton ovella lasta päähän ja matkustaessa autolla istuimen vyöt auki!oli kyllä todella "hyvä äiti" fiilis....

istuin kauppakeskuksen penkillä, katsoin juuri hakemiani valokuvia ja nauroin ääneen. Ohi käveli kaks mummoo ja toinen tokas:"kaikenlaisille sitä lapsia suodaanki!"

2 krt on sanottu, kun ostin korviketta. Olin huono äiti kun en imettänyt. Ekalla kerralla sain kohtauksen ja aloin akalle valittamaan omasta kohtalostani, miksi maito ei ikinä noussut ja mitä kaikkea olen asian eteen tehnyt. Seuraavalla kerralla olin rauhallisempi ja ystävällisesti vanhalle mummolle kerroin miksi en imetä ja kerroin myös hänen olevan todella epäystävällinen tälläisen kysymyksen esityksen takia.

Eka tapahtui Kampissa, toinen siellä pahamaineisessa Itiksessä.

Kolmas kerta kun joku tulis samasta aiheesta, varmaan vetäisin turpiin. Niin paljon traumaa aiheutti se etten pystynyt imettämään ja toisten on turha siihen kommentoida typeryyttään.

Ihan varmasti huonoksi äidiksikin. Olen kylmä ja välinpitämätön, enkä ole koskaan rakastanut häntä.



Äitini on pahasti masentunut, joten en järjellä ajatellen saa ottaa hänen puheitaan tosissaan. Joskus vaan tunteet ottaa vallan ja alkaa itkettää :-( Onneksi on ihana perhe ja ihana mies.