Lue keskustelun säännöt.
Jos on koiraihminen, kiintyykö kissaan?
Olen liikuntarajoitteinen nykyään, enkä voi ottaa enää koiraa, vaikka kovasti haluaisin. Siksi harkitsen kissan ottamista. Kissan ulkoiluttaminen kyllä onnistuisi, pystyn siis toki liikkumaan, en vain siten kuin koiran lenkitys edellyttäisi. Nyt mietityttää vain se, tulisiko minusta kissaihmistä? Onko teistä joku tehnyt vastaavan vaihdon, miten meni?
Kommentit (294)
Olen sekä-että.
Kiinnyn syvästi sekä kissoihinj että koiriin <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yleensä kiinnyt eläimiin niin kiinnyt kyllä kissaankin. Mieheni on koiraihminen mutta yleisesti todella eläinrakas. Otimme kissan ja mies palvoo nykyään maata sen jalkojen alla, vaikka on edelleen koiraihminen omien sanojensa mukaan.
Mieheni oli koiraihminen, kun aloimme seurustella. Aluksi hän ei ymmärtänyt kissojen tapoja tai miten niitä pitää lähestyä, mutta myöhemmin kiintyi kahteen kissaamme ja nyt ottaisi mieluummin kissan kuin koiran.
Sama täällä, mies ehta koira ihminen. Elämäämme ei sovi nyt koira kun sitoo niin paljon. Kissa otettu ja mies on nykyään myös kissaihminen! Kissa on paljolti koiran kaltainen, toki kissan luonne vaikuttaa. Mutta meidän kissa on jotenkin vaan koiramainen ! Toinen kissoistamme on perus ihmisvihaaja kissa, joka tulee luokse jos tahtoo rapsutuksia tai ruokaa, muuten viihtyy itekseen. Toinen juttelee, tulee syliin.. mutta molemmat hengailee aina siellä missä muu väkikin. Ovat mukana ruuanlaitossa, änkeävät keittiön tuolille istumaan ja vahtaamaan. Tai jos olohuoneessa hengaillaan, änkeävät sinne makoilemaan jne
Kissa on niin söpö pienenä ettei siihen voi olla ihastumatta ja rakastaa. Ja sitten kommunikoinnissa voi löytyä yhteinen sävel. Kissat ovat mainioita persoonia. Jos kissa on vetäytyvää sorttia, omistajan kannattaa keskittyä vaikka kirjaan ja kauempaa ihmetellä, laittaa kissalle ikkunapaikka uloskatseluun. Kissa on erittäin vilkas /hyppivä /kiipeilevä lemmikki (nuorena varsinkin) ja tarvitsee sisällä paljon liikkumatilaa /tasoja, uloskin osa haluaa mennä. Leikki on kivaa. Koiria voi tavata silti edelleen, vaikkei ole omaa, jos vaan keksii missä. Toisaalta miettii voiko koiraihminen olla täysin kissaihminen, ehkä ei, mutta sympaattisista kissayksilöistä voi pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissat on hyvin eri luonteisia, toiset on tosiaan hyvinkin koiramaisia ja toiset niitä jotka tulee syliin just tasan silloin kun haluavat, jos silloinkaan. Kannattaa itse asennoitua niin ettei kissa välttämättä ainakaan heti ole koiratyylisesti joka asiassa mukana. Kissat on ihania lemmikkejä, mutta yleensä hyvinkin erilaisia kuin koirat. Vaatii siis omistajalta vähän erilaista suhtautumista.
Mun kaveri oli ennen koiraihminen, mutta otti käytännön syistä kissan ja kiintyi siihen saman tien. Kissat on tosi ihania ja niihin on helppo kiintyä. Hyvä on tietää niiden käytöksestä ja tavoista jotain, jotta ymmärtää paremmin lemmikkiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiintyy, mutta pentuna se on melkoinen riiviö!
Suosittelen aikuista kissaa vaikka eläinsuojeluyhdistyksen kautta. Niissäkin on taustojen vuoksi erilaisia, kannattaa katsella sellaista, joka on rauhallinen ja ei arka. Isäni oli koiraihminen, mutta työaikojen epämääräisyyden vuoksi koira ei käynyt ja äiti ei suostunut lenkittäjäksi. Isä otti noin vuoden ikäisen löytökollipojan ja se eli 18-vuotiaaksi, kuoli pari vuotta ennen isää. Eli ollut semmoista hommaa, mitä ne ei olisi yhdessä tehneet, kissa oli mukana uteliaana melkein joka paikassa. He kävi yhdessä kalassa, kissalle oli pyörän peräkärry, nukkuivat nenät vastakkain, telkkaa katottiin yhdessä, saunassa käytiin yhdessä. Kissa ulkoili kaupungissa valjaissa, mutta maalla se oli vapaana eikä se pihalta minnekään lähtenyt, kulki isän perässä.
En ottaisi ihan vaan jo karvojen takia. Hirveä homma putsata vaatteet, kun käy kaverin luona kylässä. Hänellä on onneksi teippirulla siinä eteissessä vieraita varten. Jos hommaa trimmattavan koiran, niin karvoja ei juurikaan lähde ja koira on hyvä lenkkikaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän, kunhan muistaa olla silittämättä - koskaan kun ei voi tietää milloin uppoaa hammas tai kynsi ihosta läpi. Koiran kanssa kaikki on ennalta arvattavaa.
Höpsis. Jos noin käy useinkin, ihminen ei osaa tulkita kissaa. Ja vain osa kissoista osoittaa tuota hellyysaggressiota.
Vierailija kirjoitti:
Olen koiraihminen ja olen hoitanut kaverin kissaa ja ei kyllä ikinä tule kissaihmistä.
Moni kissa on epäluuloinen vietaita kohtaan. Omaa ihmistä kohtaan ovat aivan erilaisia.
Kissan luottamus pitää ansaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän, kunhan muistaa olla silittämättä - koskaan kun ei voi tietää milloin uppoaa hammas tai kynsi ihosta läpi. Koiran kanssa kaikki on ennalta arvattavaa.
Päinvastoin. Koirista ei tiedä yhtään mitä niiden päässä liikkuu. Mua on elämäni aikana purrut kolme koiraa ilman että olen kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Yksikään kissa ei ole purrut koskaan.
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi ihan vaan jo karvojen takia. Hirveä homma putsata vaatteet, kun käy kaverin luona kylässä. Hänellä on onneksi teippirulla siinä eteissessä vieraita varten. Jos hommaa trimmattavan koiran, niin karvoja ei juurikaan lähde ja koira on hyvä lenkkikaveri.
Anna kaverillesi lahjaksi kissojen harja. Jos lähtee paljon karvoja, pitää harjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kissat on tylsiä, niihin ei saa kontaktia.
Ne vain maleksivat ja sotkevat ja päästelee rumia ääniä.Mä oon kerran lupautunut kissan hoitajaksi kun asuin solussa jonka vakkariasukas halusi jättää kissansa mulle, tuntemattomalle ihmiselle.
Rasittava otus roikkui lahkeessa aina kun olin kotona eli harvoin. Annoin ruoat ja vaihdoin hiekat kun olin luvannut. Mutta oli helpotus kun omistaja haki kattinsa pois muutaman päivän päästä.
Ja niitä väkämäisiä karvoja on sitten joka paikassa.
Onko joku ihme että roikkui lahkeessa jos oli valtaosan ajasta yksin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen koiraihminen ja olen hoitanut kaverin kissaa ja ei kyllä ikinä tule kissaihmistä.
Moni kissa on epäluuloinen vietaita kohtaan. Omaa ihmistä kohtaan ovat aivan erilaisia.
Kissan luottamus pitää ansaita.
Se on kyllä helposti ansaittu. Antaa kissalle tilaa ja nameja niin kissa on saman tien kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Kissat on tylsiä, niihin ei saa kontaktia.
Ne vain maleksivat ja sotkevat ja päästelee rumia ääniä.Mä oon kerran lupautunut kissan hoitajaksi kun asuin solussa jonka vakkariasukas halusi jättää kissansa mulle, tuntemattomalle ihmiselle.
Rasittava otus roikkui lahkeessa aina kun olin kotona eli harvoin. Annoin ruoat ja vaihdoin hiekat kun olin luvannut. Mutta oli helpotus kun omistaja haki kattinsa pois muutaman päivän päästä.
Ja niitä väkämäisiä karvoja on sitten joka paikassa.
Rumia ääniä 😅 Ai niin kuin koiran räksytykseen ja ulvontaan verrattuna?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissat on tylsiä, niihin ei saa kontaktia.
Ne vain maleksivat ja sotkevat ja päästelee rumia ääniä.Mä oon kerran lupautunut kissan hoitajaksi kun asuin solussa jonka vakkariasukas halusi jättää kissansa mulle, tuntemattomalle ihmiselle.
Rasittava otus roikkui lahkeessa aina kun olin kotona eli harvoin. Annoin ruoat ja vaihdoin hiekat kun olin luvannut. Mutta oli helpotus kun omistaja haki kattinsa pois muutaman päivän päästä.
Ja niitä väkämäisiä karvoja on sitten joka paikassa.
Rumia ääniä 😅 Ai niin kuin koiran räksytykseen ja ulvontaan verrattuna?
Ei normikoirat räksytä ja varsinkaan ulvo.
Luulin itseäni koiraihmiseksi kunnes tuli ensimmäinen kissa, sen jälkeen toinen ja kolmas, kaikki tavallisia maatiaisia. Kissan kommunikointi on niin hienostunutta, ei mitään mahdollista läähätystä, kuolaamista, eikä haukkumisen louskutusta.
Kissa ei sovi ihmiselle jolla ei ole aikaa tutustua kissansa mielenliikkeisiin tai herkkyyttä lukea kissan mikroilmeitä, itsekin nykyään siristelen silmiäni kisuille, kurisen ja kehrään ja saatan puhua tavallista korkeammalla ja pehmeällä äänellä kissalle niin olen kovin suosittu ja vaikka puhelimella ollessa, aina on kohta joku vatsan päällä nukkumassa tai olkapäähän painautuneena, myöskin hoitavat minua nuoleskelemalla otsaa, poskea, käsiä ja samalla kehrätään. Yksi huone on minulla pelkästään kissoille missä on tyhjiä pahvilaatikoita istuskeluun (kissojen pitää mennä aina testaamaan jokainen tyhjä loota jostain syystä) ja voi vapaasti kiipeillä hyllyjen päällä yms. Jos on kovin kontrollifriikki tai minimalisti, että joka asia pitää oll siististi ja oikealla paikalla niin kissa ei sellaiseen kotiin sovi sisustuselementiksi jos asiaa ajatellaan kissan näkökulmasta, myös ne riehuvat joka päivä ja tykkäävät kun on paljon huonekaluja tai suojaisia koloja missä voi käydä välillä kytröttämässä. Sohvan selkänojassa on myös se kaikkein paras kynsituntuma, lähes yhtä hyvä kuin kissapuun kynsienhoito-osassa...
Kissat ovat niin ihania ja kiehtovia eläimiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissat on tylsiä, niihin ei saa kontaktia.
Ne vain maleksivat ja sotkevat ja päästelee rumia ääniä.Mä oon kerran lupautunut kissan hoitajaksi kun asuin solussa jonka vakkariasukas halusi jättää kissansa mulle, tuntemattomalle ihmiselle.
Rasittava otus roikkui lahkeessa aina kun olin kotona eli harvoin. Annoin ruoat ja vaihdoin hiekat kun olin luvannut. Mutta oli helpotus kun omistaja haki kattinsa pois muutaman päivän päästä.
Ja niitä väkämäisiä karvoja on sitten joka paikassa.
Rumia ääniä 😅 Ai niin kuin koiran räksytykseen ja ulvontaan verrattuna?
Kissan hurina ja kujerrus ovat söpöjä ääniä :3 ja se vaativa mouruaminen ruoka-aikaan on huvittavaa.
Olen koiraihminen ja olen hoitanut kaverin kissaa ja ei kyllä ikinä tule kissaihmistä.