Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen koko ikäni vihannut ihmisiä. Tunteeko joku samoin?
23.10.2022 |
Inhoan kaupassa ympärillä pyöriviä ihmisiä, inhoan kun kassajonossa ihmisiä tulee taakseni kyttäämään. Inhoan kun kuntosalilla ei saa ikinä olla rauhassa. Missään ei saa olla rauhassa. Luulen, että kiusaamiskokemukset ovat aiheuttaneet tämän. En voi sietää ihmisiä. Tunteeko kukaan samoin? Joskus tuntuu, että olen ainoa.
Kommentit (8)
En tunne. Itseassa aika kiinnostavaa, että joku vihaa kun viha on kuitenkin vahva tunne. Vihataanko sitä niin kuin aktiivisesti vai vaan silloin tällöin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että on yleistä, koska ihmiset nyt ei yleensä ole niin välittömän rakastettavia ja muutenkin usein käyttäydymme typerästi ja tuhoisasti.
Itse kasvatin itseni eroon tuosta ihmisvihasta, koska tajusin nuorena että se tekee musta onnettoman ja katkeran. Asennemuutosta se vaati, mutta toimi. Nykyään suhtaudun kärsivällisemmin omaan lajiini.
En vihaa, mutta minulla ei ole sisäänrakennettua tarvetta olla ihmisten seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisiä on paljon joka paikassa koska tiiviisti rakennettua ja on vain tietyt paikat joissa käydään. Eikös se muitakin Suomessa ahdista. Tarvittaisi yksityistä tilaa enemmän, paitsi ne jotka haluavat olla nipussa. Luulen ettei moni luota toisiin, vaikkei vihaisi ja siihen voi olla perusteita miksi. Ellei tunne paremmin mikä on miehiään tai naisiaan. On varmaan törppöjä jotka roikkuvat toisten lähellä, tulevat liian kiinni ja kun yrittää mennä sivuun "pakoon", tulee perässä - siis ihan tuntemattomat.
Inhoan ihmisiä todella paljon vaikka joudun päivittäin olemaan isossa työporukassa.Minua pidetään mukavana ja ystävällisenä koska en näytä inhoani jos ei ole syytä.Töiden jälkeen en halua nähdä yhtään perheen ulkopuolista ihmistä.
Alue: Aihe vapaa
Jaa'a.. Viha on aika voimakas termi.
Suurin osa ihmisistä, esim. kaupassa ovat vain "massaa" minulle. Väistän jos tarvitsee, tai he väistävät, mutta muuten en kiinnitä mitään huomiota. Sama kuin harakat jossain pientareella.. Joskus, harvoin saatan vilkaista hieman pidempään, muuten "ovat vain olemassa", aivan kuten minäkin... En nosta itseäni kenenkään yläpuolelle tms.
En pode "päähenkilö syndroomaa", että maailma pyörisi minun ympärillä.