Lue keskustelun säännöt.
Kuinka yleistä on saada perintöä isovanhemmiltaan?
23.10.2022 |
Olen huomannut, että verrattain moni tuttavapiirissä on saanut jotain taloudellisesti melko merkittävääkin, jopa asunnon tai metsää. Olen vähän ihmetellyt sitä. Kaikki omat isovanhempani ovat kuolleet, ja mä en kyllä saanut pennin hyrrää mistään. En valita, kunhan ihmettelen. Nää ihmiset puolestaan tuntuu suhtautuvan tosi kasuaalisti siihen että "joo sain tän asunnon mummolta, oli kyllä kauhean kätevää silloin opiskelijana". Onko toi isovanhemmilta periminen tyypillistä lähinnä silloin kun varallisuutta on oikeasti jo huomattavasti ja perijöitä tyyliin 2?
Kommentit (20)
Olin joskus treffeillä miehen kanssa, joka taivasteli, että miksi asun vuokralla, vähän silleen että "hei ootko jotenkin tyhmä kun et kerrytä varallisuutta". Hän itse oli saanut ekan asuntonsa perintönä mummolta, Helsingissä vielä. Sit kun kehtasin vähän vihjata että meillä ei kaikilla ole samoja lähtökohtia niin sieltä tuli vielä että "en mä kyllä mitenkään etuoikeutettu ole". 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus treffeillä miehen kanssa, joka taivasteli, että miksi asun vuokralla, vähän silleen että "hei ootko jotenkin tyhmä kun et kerrytä varallisuutta". Hän itse oli saanut ekan asuntonsa perintönä mummolta, Helsingissä vielä. Sit kun kehtasin vähän vihjata että meillä ei kaikilla ole samoja lähtökohtia niin sieltä tuli vielä että "en mä kyllä mitenkään etuoikeutettu ole". 🙄
Noin yleensä ottaen ihmiset eivät ymmärrä mitään muuta kuin oman elämänsä kuviot, eivätkä pysty mitenkään ymmärtämään, että muilla eivät asiat ole samalla tavalla. Tai jos jotenkin ymmärtävät, niin kuvittelevat että ne olosuhteet voi muutta sormia napsauttamalla.
Ei kai tuo kovin tavallista. Joko välistä on kuollut jälkeläinen pois tai on tehty testamentti lapsenlapsen hyväksi.
Mun tilanteessa isäni kuoli, sai 45-vuotiaana sydänkohtauksen ollessaan ukin kanssa Porvoon saaristossa kalassa, ja ei siinä ollut mitään tehtävissä. Meitä jäi minä ja sisko.
Myöhemmin sitten perimme isovanhempani. Onneksi elivät vanhoiksi, mummu kuoli 98- vuotiaana pari vuotta sitten ja ukki 88-vuotiaana 9 vuotta sitten (kaatui pyörällä). Mummi kurvasi taksilla kylään vielä 93-veenä, sitten se pikkuhiljaa korkea ikä söi voimia. Mutta kotonaan se asui loppuun asti, mä vein ruokakassia ja mun mutsi kävi anopilleen siivoamassa. Kunnan hoitajat kävi lääkkeet tsekkaamassa.
Perinnöksi jäi iso kerrostaloasunto ja kummaltakin hämmentävän iso pankkitili. Otetaan nyt huomioon, että ukki oli evakko ja mummu tehtaantyöläinen. Mutta kun ei ne tupakoineet eikä kapakoineet...
Harvallapa isovanhemmalla on 8 asuntoa testamentata kahdeksalle lapsenlapselleen. Paljon helpompaa oma kullekin 1 - 2 lapsukaiselle.
En ole mitään perinyt isovanhemmiltani, joista toinen puoli oli jo kuollut vuosikymmeniä ennen syntymääni ja toisetkin kuolivat ollessani n. 10-v. Olivat pientilallisia ja tila meni isäni nuoremmalle veljelle.
Äidiltäni minä olen "perinyt" velaksi 70-luvun kuivan maan kesämökin, josta maksoin selvästi yli markkinahinnan perinnönjaossa. Sitä maksan edelleen. Isältäni en ota enää perinnöksi vanhaa omakotitaloa, jossa en halua edes käydä ja jota ei saa myytyäkään.
Että sellaiset perinnöt. Ymmärrän kyllä, että suurimmalla osalla ihmisistä on tässä suhteessa paremmin, mutta silti ärsyttää lukea näitä juttuja perijäsukupolvesta. En ole minkään valtakunnan perijäsukupolven edustaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi hyvän tähden sentään. Jos vanhempi on kuollut, isovanhempien perintö menee lapsenlapsille. Samoin testamentilla ja ennakkoperintönä voi antaa kelle vaan perintöään. Toiset isovanhemmat tekee niin, toiset ei. Toisilla vanhempi on kuollut, toisilla ei. Eipä ole kovin monimutkainen asia.
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvän tähden sentään. Jos vanhempi on kuollut, isovanhempien perintö menee lapsenlapsille. Samoin testamentilla ja ennakkoperintönä voi antaa kelle vaan perintöään. Toiset isovanhemmat tekee niin, toiset ei. Toisilla vanhempi on kuollut, toisilla ei. Eipä ole kovin monimutkainen asia.
Ei nämä läheskään aina ole mitään orpoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvän tähden sentään. Jos vanhempi on kuollut, isovanhempien perintö menee lapsenlapsille. Samoin testamentilla ja ennakkoperintönä voi antaa kelle vaan perintöään. Toiset isovanhemmat tekee niin, toiset ei. Toisilla vanhempi on kuollut, toisilla ei. Eipä ole kovin monimutkainen asia.
On siinä vielä ainakin se mutka, että vanhempi voi kieltäytyä perinnöstä. Näin vaimoni sai isovanhempiensa omaisuutta.
Vaimoni sai mummoltaan perinnön. Hänen äitinsä oli ainoa lapsi ja vaimo peri sitten puoliksi siskonsa kanssa. Vanhemmat olivat jo yli 60v ja katsoivat että lapsille paljon tärkeimpää kun elämäntilanne erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvän tähden sentään. Jos vanhempi on kuollut, isovanhempien perintö menee lapsenlapsille. Samoin testamentilla ja ennakkoperintönä voi antaa kelle vaan perintöään. Toiset isovanhemmat tekee niin, toiset ei. Toisilla vanhempi on kuollut, toisilla ei. Eipä ole kovin monimutkainen asia.
Voi antaa myös muuten kuin ennakkoperintönä.
Meiän isovanhempi antoi ennakkoperintöä meille, saatiin meidän kuolleen vanhemman osuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvän tähden sentään. Jos vanhempi on kuollut, isovanhempien perintö menee lapsenlapsille. Samoin testamentilla ja ennakkoperintönä voi antaa kelle vaan perintöään. Toiset isovanhemmat tekee niin, toiset ei. Toisilla vanhempi on kuollut, toisilla ei. Eipä ole kovin monimutkainen asia.
Ei nämä läheskään aina ole mitään orpoja.
Kuka orvoista puhui?
Itse tulen ehdottamaan vahemmilleni heidän omaisuuden testamenttaamista yhden sukupolven ylitse eli itseni ylitse. Olen ainut lapsi vanhemmilleni joten tästä ei tule sitten ongelmaa minun sisarrusteni kanssa koska heitä ei ole. Sen sijaan omat 2 lasta ovat jo asuntovelkaisia nuoria perheitä, heille raha on tarpeen. Ja jää edes yksi perintövero välistä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit kieltäytyä perinnöstä,ei tarvitse testamenttia silloin.
Vierailija kirjoitti:
Itse tulen ehdottamaan vahemmilleni heidän omaisuuden testamenttaamista yhden sukupolven ylitse eli itseni ylitse. Olen ainut lapsi vanhemmilleni joten tästä ei tule sitten ongelmaa minun sisarrusteni kanssa koska heitä ei ole. Sen sijaan omat 2 lasta ovat jo asuntovelkaisia nuoria perheitä, heille raha on tarpeen. Ja jää edes yksi perintövero välistä pois.
Ei sun tarvitse kuin luopua perinnöstäsi tossa tilanteessa.
Olen 70v ukki ja sain isäni ja äitini perinnön siskoni kanssa. Nyt jätän vähän isomman perinnön omille lapsilleni :)
Tiedän kaksi toimivaa maatilaa jotka meni suoraan nuoremmalle polvelle, yhdet perintöverot jäi välistä pois.
Toinen laittoi tilan sileäksi muutamassa vuodessa. Tuli laulaen ja meni viheltäen.
Mä olen saanut, kun isäni luopui osuudestaan äitinsä perintöön. Ja sitten olen saanut osani isoisovanhempieni kuolinpesästä, kun sekä pappani että isäni ehti kuolla välistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tulen ehdottamaan vahemmilleni heidän omaisuuden testamenttaamista yhden sukupolven ylitse eli itseni ylitse. Olen ainut lapsi vanhemmilleni joten tästä ei tule sitten ongelmaa minun sisarrusteni kanssa koska heitä ei ole. Sen sijaan omat 2 lasta ovat jo asuntovelkaisia nuoria perheitä, heille raha on tarpeen. Ja jää edes yksi perintövero välistä pois.
Ei sun tarvitse kuin luopua perinnöstäsi tossa tilanteessa.
Testamentti on hyvä olla siksi, että sillä saa rajattua sukuun "kuulumattomat" puolisot pois omaisuudesta.
Testamentti kannattaa aina tehdä.
Turha perintöveroa on kahteen kertaan maksaa niin sillä hyppäävät yhden sukupolven yli.