Miten suhtaudutte kuolemaan, itsenne, omien vanhempiennne tai appivanhempienne?

Mun molemmat appivanhemmat on kuolleet, vanhempani vielä elossa. Itse en pelkää omaa kuolemaa yhtään,sillä meinasin kuolla jo lapsena.

Aika pragmaattisesti. Kaikki kuolee joskus.

Suhtaudun suhteellisen positiivisesti koska kuolema on illuusio eli sitä ei ole. Fyysinen keho kuolee mutta sielu ei kuole koskaan vaan sielun matka jatkuu. Kaikessa mielessä kuolema on harhaa ja pelkkää ns. Pelkopornoa mikä ei ole totta. Ottakaa asioista selvää. Meille on valehdeltu todella paljon asioita.

Toivoisin että saisin elää ainakin viisi-kuusikymppiseksi, sitten ei niin väliä kun lapset jo pärjäävät omillaan. Omilla vanhemmilla ja anopilla on jo ikää, en järkyty kun kuolevat mutta toki ikävä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun suhteellisen positiivisesti koska kuolema on illuusio eli sitä ei ole. Fyysinen keho kuolee mutta sielu ei kuole koskaan vaan sielun matka jatkuu. Kaikessa mielessä kuolema on harhaa ja pelkkää ns. Pelkopornoa mikä ei ole totta. Ottakaa asioista selvää. Meille on valehdeltu todella paljon asioita.

Jännä miten jokainen joka kirjoittaa "ottakaa asioista selvää" tai "tehkää omaa tutkimusta" on aina joku hörhö joka kuvittelee mielipiteensä olevan totta ilman mitään todisteita. Ja sitten faktat ja kaikki tiede on valetta ja kaikki on salaliitossa. 

Se on outo ajatus, koska muu suku ei pidä yhteyttä. Sinkuilla on hankalaa. Pitäisi asua varmaan pienemmässä kaupungissa, iso on villi länsi toisinaan.

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun suhteellisen positiivisesti koska kuolema on illuusio eli sitä ei ole. Fyysinen keho kuolee mutta sielu ei kuole koskaan vaan sielun matka jatkuu. Kaikessa mielessä kuolema on harhaa ja pelkkää ns. Pelkopornoa mikä ei ole totta. Ottakaa asioista selvää. Meille on valehdeltu todella paljon asioita.

Kun tiedetään että persoonallisuus, muisti ja kaikki opittu on aivoissa ja tiedetään jo aika tarkasti missä siellä ja miten ne toimii, niin mikä se "sielu" on? Ilman persoonaa tai muistia? Aivot ja aivosolut kuolee ja sinä niiden mukana, koska ne ovat sinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun suhteellisen positiivisesti koska kuolema on illuusio eli sitä ei ole. Fyysinen keho kuolee mutta sielu ei kuole koskaan vaan sielun matka jatkuu. Kaikessa mielessä kuolema on harhaa ja pelkkää ns. Pelkopornoa mikä ei ole totta. Ottakaa asioista selvää. Meille on valehdeltu todella paljon asioita.

Jännä miten jokainen joka kirjoittaa "ottakaa asioista selvää" tai "tehkää omaa tutkimusta" on aina joku hörhö joka kuvittelee mielipiteensä olevan totta ilman mitään todisteita. Ja sitten faktat ja kaikki tiede on valetta ja kaikki on salaliitossa. 

Höpöhöpö shhh, tietoisuus kasva ja lähestymme absoluuttista totuuts kohti tässä valheiden maailmassa pikkuhiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun suhteellisen positiivisesti koska kuolema on illuusio eli sitä ei ole. Fyysinen keho kuolee mutta sielu ei kuole koskaan vaan sielun matka jatkuu. Kaikessa mielessä kuolema on harhaa ja pelkkää ns. Pelkopornoa mikä ei ole totta. Ottakaa asioista selvää. Meille on valehdeltu todella paljon asioita.

Kun tiedetään että persoonallisuus, muisti ja kaikki opittu on aivoissa ja tiedetään jo aika tarkasti missä siellä ja miten ne toimii, niin mikä se "sielu" on? Ilman persoonaa tai muistia? Aivot ja aivosolut kuolee ja sinä niiden mukana, koska ne ovat sinä. 

Sielu on sun sisällä parin ounssin painoinen ja lähtee kehosta heti kuoltua. Se on se todellinen sinä ei se sinun ego.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun suhteellisen positiivisesti koska kuolema on illuusio eli sitä ei ole. Fyysinen keho kuolee mutta sielu ei kuole koskaan vaan sielun matka jatkuu. Kaikessa mielessä kuolema on harhaa ja pelkkää ns. Pelkopornoa mikä ei ole totta. Ottakaa asioista selvää. Meille on valehdeltu todella paljon asioita.

Jännä miten jokainen joka kirjoittaa "ottakaa asioista selvää" tai "tehkää omaa tutkimusta" on aina joku hörhö joka kuvittelee mielipiteensä olevan totta ilman mitään todisteita. Ja sitten faktat ja kaikki tiede on valetta ja kaikki on salaliitossa. 

Höpöhöpö shhh, tietoisuus kasva ja lähestymme absoluuttista totuuts kohti tässä valheiden maailmassa pikkuhiljaa.

Toinen merkki siitä, että ihminen on irti todellisuudesta tai ei tiedä paljoa mitään on se, että hän aloittaa viestinsä "höpöhöpö", ei kerro mitään argumentteja väitteidensä tueksi ja on vain jotain epämääräistä "tietoisuus kasvaa" tai "kohta näette". 

Appivanhempia ei ole. Omat vanhemmat kuolleet. Kummallakin oli kova elämänhalu sairauksista huolimatta. Siksi ärsyttää typerät yleistykset, että jos on vanha, sairas tai molempia, haluaisi muka automaattisesti kuolla,vieläpä myrkytettynä (eutanasia).

Oma kuolema, no vähän kaksijakoisesti suhtaudun. Toisaalta odotus että pääsis parempaan paikkaan, kuolleiden lemmikkien ja omaisten luo. Toisaalta pelottaa, kun elämässä niin paljon kokematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun suhteellisen positiivisesti koska kuolema on illuusio eli sitä ei ole. Fyysinen keho kuolee mutta sielu ei kuole koskaan vaan sielun matka jatkuu. Kaikessa mielessä kuolema on harhaa ja pelkkää ns. Pelkopornoa mikä ei ole totta. Ottakaa asioista selvää. Meille on valehdeltu todella paljon asioita.

Kun tiedetään että persoonallisuus, muisti ja kaikki opittu on aivoissa ja tiedetään jo aika tarkasti missä siellä ja miten ne toimii, niin mikä se "sielu" on? Ilman persoonaa tai muistia? Aivot ja aivosolut kuolee ja sinä niiden mukana, koska ne ovat sinä. 

Sielu on sun sisällä parin ounssin painoinen ja lähtee kehosta heti kuoltua. Se on se todellinen sinä ei se sinun ego.

Jos sillä ei ole minun persoonaa tai muistia, niin se ei ole minä vaan joku muu. Ja sitä paitsi tuo painon lasku kuoleman jälkeen on jo soitettu kristittyjen höpinäksi, sitä ei onnistuttu toistamaan valvotuissa kokeissa. Tuo väite tuosta 21 gramman katoamisesta perustuu yhden ainoan tutkijan vähintäänkin kyseenalaiseen tutkimukseen. Aineisto oli muistaakseni vain muutama vainaja. Lisäksi ilmeni suuria puutteita vaakojen kalibroinnissa, kuolinhetken määrittelyssä etc.

Kuolemaa ei ole olemassa. Kuolems on ihmisille syötetty harha.

Vierailija kirjoitti:

Kuolemaa ei ole olemassa. Kuolems on ihmisille syötetty harha.

Kiva että sinä tiedät ja nyt varmaan sitten todistat tuon koska se on meille muille ihan uusi tieto. 

Vierailija kirjoitti:

Kuolemaa ei ole olemassa. Kuolems on ihmisille syötetty harha.

Ai sitten me ollaan tehty tiedettä ihan turhaan 300 vuotta miljoonien ihmisten voimin, kun me luultiin että kuolema on ihan fakta. Miten päädyit tuohon tulokseen ja millä menetelmillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun suhteellisen positiivisesti koska kuolema on illuusio eli sitä ei ole. Fyysinen keho kuolee mutta sielu ei kuole koskaan vaan sielun matka jatkuu. Kaikessa mielessä kuolema on harhaa ja pelkkää ns. Pelkopornoa mikä ei ole totta. Ottakaa asioista selvää. Meille on valehdeltu todella paljon asioita.

Kun tiedetään että persoonallisuus, muisti ja kaikki opittu on aivoissa ja tiedetään jo aika tarkasti missä siellä ja miten ne toimii, niin mikä se "sielu" on? Ilman persoonaa tai muistia? Aivot ja aivosolut kuolee ja sinä niiden mukana, koska ne ovat sinä. 

Sielu on sun sisällä parin ounssin painoinen ja lähtee kehosta heti kuoltua. Se on se todellinen sinä ei se sinun ego.

Jos sillä ei ole minun persoonaa tai muistia, niin se ei ole minä vaan joku muu. Ja sitä paitsi tuo painon lasku kuoleman jälkeen on jo soitettu kristittyjen höpinäksi, sitä ei onnistuttu toistamaan valvotuissa kokeissa. Tuo väite tuosta 21 gramman katoamisesta perustuu yhden ainoan tutkijan vähintäänkin kyseenalaiseen tutkimukseen. Aineisto oli muistaakseni vain muutama vainaja. Lisäksi ilmeni suuria puutteita vaakojen kalibroinnissa, kuolinhetken määrittelyssä etc.

Me ollaan sieluja yhdellä matkalla tehden ihmiskehossa. Kun kuolet niin tajuat, että etpä kuollutkaan vaan sielu menee takaisin lähteelle ja sitten jossain vaiheessa hakeutuu sitten uudelle seikkailulle jos haluaa.

Anoppi kuoli - ei heilauttanut mitenkään. Emme olleet väleissä.

Puolisollani ei ole isää, joten hänen kuolemaan ei tarvitse ottaa kantaa.

Vanhempani ovat elossa, kun kuolevat, niin on heidän aikansa mennä.

Omaa kuolemaa en juuri ajattele, toivon ettei ole ihan vielä minun vuoroni.

N45

Suhtaydyn kuolemaan ihan luonnollisesti. Jokainen meistä kokee sen elämänsä päätteeksi. Jotkut uskovaisetkin sanovat; Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun suhteellisen positiivisesti koska kuolema on illuusio eli sitä ei ole. Fyysinen keho kuolee mutta sielu ei kuole koskaan vaan sielun matka jatkuu. Kaikessa mielessä kuolema on harhaa ja pelkkää ns. Pelkopornoa mikä ei ole totta. Ottakaa asioista selvää. Meille on valehdeltu todella paljon asioita.

Kun tiedetään että persoonallisuus, muisti ja kaikki opittu on aivoissa ja tiedetään jo aika tarkasti missä siellä ja miten ne toimii, niin mikä se "sielu" on? Ilman persoonaa tai muistia? Aivot ja aivosolut kuolee ja sinä niiden mukana, koska ne ovat sinä. 

Sielu on sun sisällä parin ounssin painoinen ja lähtee kehosta heti kuoltua. Se on se todellinen sinä ei se sinun ego.

Jos sillä ei ole minun persoonaa tai muistia, niin se ei ole minä vaan joku muu. Ja sitä paitsi tuo painon lasku kuoleman jälkeen on jo soitettu kristittyjen höpinäksi, sitä ei onnistuttu toistamaan valvotuissa kokeissa. Tuo väite tuosta 21 gramman katoamisesta perustuu yhden ainoan tutkijan vähintäänkin kyseenalaiseen tutkimukseen. Aineisto oli muistaakseni vain muutama vainaja. Lisäksi ilmeni suuria puutteita vaakojen kalibroinnissa, kuolinhetken määrittelyssä etc.

Me ollaan sieluja yhdellä matkalla tehden ihmiskehossa. Kun kuolet niin tajuat, että etpä kuollutkaan vaan sielu menee takaisin lähteelle ja sitten jossain vaiheessa hakeutuu sitten uudelle seikkailulle jos haluaa.

Sinä voit satuilla ihan mitä vaan, ei se siitä totta tee. Meidän nykyinen ymmärrys neurologiasta on jo sillä tasolla että tiedämme varmasti että aivojen kuollessa tietoisuus kuolee. Ei ole mitään sielua, se on ihmisten keksintö tuhansia vuosia sitten kun ei vielä ymmärretty aivoista mitään. 

Olen miettinyt tätä viime aikoina paljon, kun kuolemaa on tullut lähelle ja yllättäen. Olen reilu nelikymppinen, eli en enää ihan nuori, mutta toivottavasti kuitenkin terveitä vuosia olisi vielä edessä ja tuuria. En pelkää varsinaisesti kuolemaa, ehkä enemmän sitä kuolintapaa, ja toivon ettei se olisi kivulias tai pitkäkestoinen kun se aikanaan koettaa. Toivon myös ettei jälkeeni jäädä kovin itkemään, vaan mennään eteenpäin.

Vanhempani ovat jo kuolleet. Toinen meni äkillisesti kun olin parikymppinen ja se on jäänyt sellaiseksi kaukaiseksi traumaksi, joka on kuitenkin vuosien aikana parantunut. Toinen menehtyi pari vuotta sitten, mikä oli sairauden seurausta ja siten aikaa valmistautua oli hyvin. Kuolema oli ikään kuin se piste iin päälle, helpotuskin monelta osin.

Olen ihan sinut asian (kuoleman) kanssa. Emme ole täällä ikuisesti ja mielestäni se on omalla tavallaan lohduttavaakin. Toki toivoisin että kaikki saisi elää pitkän ja hyvän elämän, mutta väistämätön se loppu aikanaan sitten on.