APUA! 3v tytön järkyttävät raivarit unien jälkeen

Onko kenenkään lapsella samaa "vikaa" kuin meidän tytöllä?

Eli lähemmäs JOKA KERTA kun herää yöunilta tai päikkäreiltä niin itkee, raivoaa ja huutaa kurkku suorana vähintään puolisen tuntia.

Tälläkin hetkellä huutaa minulle. Heräsi päiväuniltaan ja alkoi tuttuun tapaan huutaa kuin palosireeni ja tuli läpsimään minua. Siirsin sivuun ja sanoin että älä satuta minua, tuletko syliin? Ei. Sitten istui 10 minuuttia potalla ja huusi pyyhkimään, kun menin huusi että mene pois ja pomppi pottansa päällä raivosta, yritti purra, raapia ja repiä. Huusi että haluaa syliin kun menin kysymään että pyyhitäänkö että pääset syliin niin ei auttanut, kurkku suorana raivosi että mene pois, pönttö äiti sinä olet tyhmä! Lopuksi antoi pyykiä tuloksella että raivoissaan potkaisi pottaa ja sisältö meni pitkin lattiaa. Siirsin vierashuoneeseen rauhoittumaan yritin ottaa syliin ja puhua vaan ei onnistunut kun sätki, potki ja raivosi.



Näitä raivareita tulee usein. Jos heräilee aamulla itsekseen niin voi olla että ei saa kohtausta. Mutta jos herättää niin 98% varmuudella aloittaa päivän huutamalla. Päiväunien kanssa ei mitään väliä herättääkö hänet vai herääkö itse, aina sama juttu. Herätystapa ei vaikuta millään, kaikki erilaiset keinot on kokeiltu, syliin ottaminen, rauhassa annettu heräillä yms yms. Raivareiden aikana on kokeiltu holdingia, puhumista, laulamista, hyssytämistä, ollaan oltu kuin ei huomattaisikaan jne.



Uhmaa tytöllä on ollut 1,5 vuoden iästä asti ja näitä raivareita on nyt katseltu ja ihmetelty viime syksystä asti, ennen kuin kuopus oli edes syntynyt. Alkaa olla vähän epäuskoinen olo, kun mikään ei tunnu auttavan. Välillä naurattaa nuo kohtaukset, välillä saa todella hammasta purren yrittää rauhoitella kun tekisi mieli heittää koko pentu pellolle kirkumaan.



Kohtauksen jälkeen hän yleensä pyytää anteeksi ja rauhoittuu, välillä voi saada hyvin äkkiä uuden raivarin perään ihan mitättömästä asiasta, kuten siitä että meillä ei ole omenoita. Olen yrittänyt näiden raivareiden jälkeen keskustella että mikä sinua harmitti, sattuiko johonkin vai näitkö pahaa unta. Hän vastaa vaan että hänellä oli paha mieli ja sitten vaihtaa aihetta kokonaan.



Kellään muilla samaa? Onko vaan jokin vaihe, ohimenevää siis..?



Tämän kirjoituksen aikana kävin 10 kertaa rauhoittelemassa tyttöä (mies kävi 3 kertaa, tuli siis töistä kun tyttö huusi potalla ja kerkesi käydä pitkässä suihkussa ja laittaa pyykit pyörimään ennenkuin tyttö lopetti), lopulta kapsahti syliin, pyysi anteeksi ja itki lohduttomasti ja sanoi että mennään olohuoneeseen. Kerroin että ei se mitään ja että rakastan häntä todella paljon. Nyt on taas kuin mitään ei olisi tapahtunut, vain punalaikukkaat silmien alueet kertovat että äsken huusi kuin viimeistä päivää.