Miksi Suomessa ei saa olla onnellinen ja iloinen menestymisestä tai hyvästä tuurista?
"Kell' onni on, se onnen kätkeköön." (Eino Leino)
Miksi? Miksi ei saisi olla onnellinen ja iloinen jos saa esim. hyvän työpaikan, menestyy opinnoissa, voittaa urheilukilpailussa jne.? Tai on hyvää tuuria ja voittaa jostakin isomman rahasumman? Miksi se onni ja ilo pitäisi piilottaa? Miksi jotkut eivät osaa iloita toisen puolesta ja onnitella?
Suomalaisia pidetään kateellisina ihmisinä. Itse en ole koskaan ymmärtänyt joidenkin suurta kateutta toisten asioista. Joo haluaisin mäkin olla kauniimpi, mutta en mä kaunista ihmistä kadehdi vaan ihailen hänen kauneuttaan. Mä olen tämän näköinen enkä sille itse mitään mahda enkä todellakaan ala kasvojani muokkaamaan leikkauksilla. En myöskään ala märehtiä miksi joku on kauniimpi kuin mä ja pilaa elämääni tuolla ajattelulla.
Ystävä ja miehensä ovat nyt taloudellisesti erittäin hyvässä asemassa. Olen iloinen heidän puolestaan enkä ole kateellinen. Tiedän kuinka paljon työtä heidän varallisuutensa on vaatinut ja sen eteen on tehty pitkiä työpäiviä yrityksen parissa. Heillä on nyt oikeus nauttia työnsä tuloksista. Olen kuitenkin kuullut ihmisten puhuvan, että onpas noilla kallis auto, kovasti on remontoinu taloa että taitaa rahaa riittää. Siis sellaiseen kitkerään sävyyn puhutaan asioista.
Kommentit (8)
Suomessa on kaikki kiellettyä. Ei siitä tarvitse erikseen kirjaa kirjoittaa.
Muutama vuosi sitten Ylellä oli kolmiosainen dokumenttisarja, joka liittyi luterilaiseen/protestanttiseen työmoraaliin. Tähän työmoraaliinhan vahvasti kuului, että työtä tehdään Jumalalle, ei itselle. Ja kun elämänsä aikana raataa tarpeeksi, palkkion siitä saa Jumalalta kuolemansa jälkeen. Tässä ajattelumallissa elämän ei kuulukaan olla kivaa ja mukavaa vaan kärsimystä ja raadantaa. "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat". Ei siis ole soveliasta "kehuskella" sillä, että oma elämä ei olekaan kärsimystä ja raadantaa. Jo Raamatussa sanotaan "...niin kirottu olkoon maasinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi.; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle..." (1. Moos. 3:19)
Vaikka yhä useampi ei välitä enää lainkaan Raamatun opeista. siitä huolimatta menee sukupolvia ennenkuin meidät on kasvatettu iloitsemaan ja nauttimaan elämästä. Eikä vain odottamaan kuoleman jälkeistä autuutta.
Kadehtija kokee aina, että toisen hyvä on häneltä pois. Toisen menestys tai onni on henkilökohtainen katkera tappio. Niin pientä asiaa ei olekaan mihin kaden elämä ei luhistu.
Elämä on epäreilua. Suomalaisia se vielä periaatteessa vähän kyrsii. Sitten kun aletaan pitää epäreiluutta normina ja hyväksyttävänä, on kaikki menetetty.
Ja kyllä rikkailla yleensä on Suomessa vielä sen verran häpyä, että eivät hiero rahojaan köyhien naamaan.
Suomalaiset sitä ja suomalaiset tätä ja kyllä on kaikki ihan kauheaa. Joidenkin kai vaan on pakko kieriskellä aina jossain negatiivisessa.
Kyllä täällä Suomessa saa heti omahyväisyyden leiman, jos yhtään on iloissaan vaikka työpaikastaan, palkastaan, lomamatkasta, kilteistä lapsistaan jne...
Ketään ei kiinnosta. :D