Mahdoton yhtälö, harmittaa :(
Olen eronnut kaksi vuotta sitten, minulla on kaksi pientä lasta, jotka käyvät isällään n. joka toinen vkonloppu. Opiskelen. En usko enää koskaan löytäväni rakkautta koska:
-en ehdi tapailla ketään
-treffien järjestäminen työlästä kun on lapset
-en haluaisi lapsia heti kuvioihin mukaan
-kuka nyt haluaisi tällaiseen hullunmyllyyn mukaan??
-missä törmäisin unelmieni mieheen, kun olen aina kotona?
Välillä olen ihan onnellinen elämääni, nyt taas sapettaa tämä yksinäisyys...
Kommentit (14)
Että ei aina tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan tai yrittää liikaa. Tuosta se naapurista löytyi ja juttu lähti ihan ohimennen käyntiin. Ihan turha luulla, että sulta on koko loppuelämän parisuhteilu ohi, sillä ei sitä koskaan tiedä, millainen aarre tulee kulman takaa vastaan. Minullakin on lapsi ja tämä oma aarteeni hyppäsi mukaan perhe-elämän kuvioihin erittäin sulavasti ja nauttii joka hetkestä. Kouluikäiset lapset ovat ihan erilaisia kuin pikkulapset, joten jos itse elät vielä pikkulapsivaihetta, niin ota huomioon, että elämäntilanteesi muuttuu vuosi vuodelta. :)
kuin ehjässä perheessä vanhemmilla.
Meillä ei lapsille hoitajia, ei päästä yhdessä mihinkään. Erikseen toki päästään.
Mutta sinähän voit joka toinen viikonloppu bilettää, jos siltä tuntuu.
että jollain onnistaa. Lapseni ovat 8 ja 4v. ei siis enää mitään pieniä. Huoh, kaipaisin vaan niin aikuisen läheisyyttä ja välittämistä... ap
kun löysin nykyisen mieheni.
töistä
Mutta sinähän voit joka toinen viikonloppu bilettää, jos siltä tuntuu.
Mutta entäs sitten tutustuminen johonkin? "Hei, nähdäänkö kahden viikon päästä??" -ap
ketään tuttua, joka voisi lapsia hoitaa satunnaisesti? Etkö tapaa opiskellessasi ketään? Eikö ole mitään opiskelijarientoja?
Mutta sinähän voit joka toinen viikonloppu bilettää, jos siltä tuntuu.
Mutta entäs sitten tutustuminen johonkin? "Hei, nähdäänkö kahden viikon päästä??" -ap
Ja myöhemmin tutustutat lapsiin, tapaatte teillä, lasten ehdoilla, ja vapana viikonloppuna sitten vapaampaa. Niin se menee.
Joskus lähdet opinnoista aiemmin, lapsen haet vasta klo 17, siinä ehtii kahvile, tai peiton alle.
ei oikein enää nappaa, oon kuitenkin yli 30v. Onkohan mussa joku vika, kun miehet vaan katoaa ympäriltä? Olen aika itsevarma ja tottunut itsenäiseksi, tekemään asioita itse, kun ei se toinen osapuoli oikein tehnyt mitään käytännön juttuja aikoinaan. Pelottaako miehiä itsenäinen, vahva nainen??! -ap
..kun lapset olivat 6v ja 8v, löysin uuden kumppanin joka lähti tähän hullunmyllyyn :)
Aluksi soiteltiin, mesetettiin, lähetettiin tekstareita.Mies alkoi käymään meillä äidin kaverina.Mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun tukiverkkoa ei ollut ja lapset isällään miten sattuu.
että kesä toisi jotain kivaa tullessaan!
-ap
eikö sun luona voi 'kaveri' käydä kahvilla? Lapsethan kuuluu pakettiin, näkisi mies heti kaiken :)
oon vaan niin arka näissä asioissa. Eikä mulla ole ollut miespuolisia kavereita... ap
Joka oli valmis lähtemään meidän hullunmyllyn mukaan, kolme lasta.