Onko sinulla ystävää, jonka kanssa joudut

"Paras kaveri" oli semmonen, että joskus saattoi suuttua siitäkin, jos aamulla moikkasin häntä "väärällä tavalla". Pisimmillään puoli vuotta oli puhumatta mulle, kunnes yhtäkkiä yks-kaks unohti koko riidan ja tuli muina miehinä juttelemaan.

Joskus asiaa tosiaan auttoi se, että pyytelin anteeksi monta viikkoa (SYYTÄ TIETÄMÄTTÄ!) ja sain kaverin leppymään.



Viimeinen tapaus sattui kun oltiin yhdessä riparilla, muutama päivä ennen riparin loppumista tää pösilö sitten veti pulttia jostakin, liittoutui parin tytön ja pojan kanssa mua vastaan - jäi sitten mun osaltani ripari kesken kun en sinne kiusattavaksi halunnut mennä.



Koulun jälkeen jätin kaverin omaan arvoonsa, taisi mennä vuosi ennenkuin edes tekstasin sille, sitten toinen... Galtsuun kun rekisteröidyin 18-vuotiaana, löysin kaverin ja oltiin taas valeissä (joskaan ei olla livenä tavattu) Jonkinlainen hyvänpäiväntuttu se nykyään lienee.

en muista, että kukaan olisi koskaan loukkaantunut siitä mitä teen tai sanon. Se on introverttiuden hyvä puoli :)

Pidän tuolla tavalla "oireilevat" ihmiset vähän etäisempinä, en yksinkertaisesti jaksa nöyristellen selitellä aina sanomisiani ja selvitellä väärinymmärryksiä. Ise tämä ihminen voi "vitsailla" ja nälviä muita, mutta suuttuu ja ymmärtää kaikki tekemiset ja vitsit väärin ja itseensä kohdistuviksi.

Viimeksi onnistuin suututtamaan ystäväni höläyttämällä, että hänellä on jäänyt hiusväriä ihoon (oli juuri värjännyt kotona hukset). Pari muuta ihmistä kuuli sen. Hän mökötti koko illan vihaisena ja huusi minulle myöhemmin, miten kamalan ja nöyryyttävän tilanteen olin aiheuttanut.



Eihän minun olisi tarvinnut sanoa mitään, mutta se oli spontaani tokaisu, jolla en tarkoittanut mitään pahaa. Minun iltani ei tuollaisen takia menisi pilalle. (Tämä oli siis yksi esimerkki, "pahin" teoistani.) Olisitko sinä mennyt pois tolaltasi? Oliko höläytykseni sinusta yhtä kauhea asia?



ap

Onneksi nykyään asutaan eri paikkakunnilla.

Kamalaa draamaa asiasta kuin asiasta.

Opiskeluaikoina ystävystyin tytön/naisen kanssa, joka suuttui milloin mistäkin. Se oli ihan käsittämätöntä. Sitten vuosien jälkeen otin yhteyttä ja käytiin kahvilla. Hän oli yhtä lapsellinen kuin aiemmin. En olla nähty sen koomin eli noin 6 vuoteen. En todellakaan kaipaa häntä, mutta mietin, miten erikoinen hän onkaan/olikaan...

Ja tosi läheinen ja yksi pitkäaikaisimmista ystävistäni vielä.



Hiljalleen olen kuitenkin alkanut tajuta, minkälaisista tilanteista ottaa itseensä ja oppinut vain välttelemään niitä. Kyse on lähes aina jonkinlaisesta hassusta alemmuuden tunteesta, johonn reagoi syyttämällä minua. Nyt siis tiedän, minkälaisista asioista hänelle ei vain kannata kertoa (lähinnä liittyen omiin onnistumisen tunteisiini).

suuttunut pahasti tuosta möläytyksestäni?



ap

suuttunut pahasti tuosta möläytyksestäni? ap

Mutta siitäpä mieleen eräs oman kaverini suuttumus... Sille oli tullut otsaan finni, melko iso, ja oli yrittänyt sitten peitellä sitä. Parin sentin kerros jotain voidetta ja puuteria päälle - näytti ihan pieneltä perunalta ja taatusti huomiotaherättävämmältä kuin itse näppylä!

Ja mainitsin siitä.

Kaveri _huusi_ HYSSSS!!! ja mulkoili mua kauan vihaisena :D En kyllä voinut kuin nauraa.

Samoin se suuttui joka kerta, kun huomautti sille sen hilseestä... mutta jumankekka ku vähän heilauttaa päätä ja hanget korkeat nietokset pöllyää muitten ylle!

Välillä yllätyn kyllä kun eräs läheinen ystäväni ottaa puheeksi loukkaavana kokemiaan asioita, kun ne omasta mielestäni ovat niin viattomia, mutta onhan se hyvä tietysti että asiat selvitetään jos ne vaivaavat. Hän on taipuvainen ounastelemaan olemattomia piiloloukkauksia myös muiden ihmisten puheissa ja periaatteessa tietää sen, mutta onhan se varmaan parempi ettei hänen tarvitse niitä asioita loputtomasti päässään miettiä kun ottaa ne suoraan puheeksi.

negatiivinen energia virtasi.



Yksi oli juuri tuollainen kuvaamasi henkilö. Toinen satavarma narsisti. Kolmas ikuinen hyötyjä.



Nyt oma oloni on tosi hyvä! Tapaan kavereita ja ystâviä jotka ovat samalla aaltopituudella ja vastavuoroisuus on kunniassa.

mieltä. Tämä kyseinen ystävä on lisäksi pitkävihainen. Hän muistuttaa vanhoista asioista ja painaa kaikki sanat tarkasti mieleensä. Muuten hän on hauska ja luotettava ystävä. En vain osaa olla oikealla tavalla hänen kanssaan. Koskaan en tiedä, millä tuulella hän on. -ap

minä en suostuisi moiseen. Jos vetää herneitä nokkaansa ihan viattomista lausahduksista niin saa tehdä niin ihan vapaasti.

huomauttaa toisen ulkonäköasioista?



ap

jos tällä ystävällä on tosi huono itsetunto ja hyökkii siksi noin törkeästi kaikesta ihan viattomasta.

ystäväsi muiltakin osin lapsellinen? Tuo on ihan yläkouluikäisten touhulta kuulostavaa, ei minulla ainakaan ole aikuisena ollut yhtään kertaa riitaa kenenkään ystävän tai edes omien sisarusten kanssa.

Selvitä syy tai ota etäisyyttä.

teidän kanssa, ja siis ap:n kanssa. Et ole sanonut mitään pahaa (toi hiusvärijuttu). MUTTA, toisaalta ymmärrän kavarisikin tilannetta. Jos hän onkin tosi epävarma, ja tollainen "kauhea möläytys", tosiasia hänen ulkonäössään olevasta virheesta saakin hänet tolaltaan.



Ajattelen näin, koska tunnistan tuossa - valitettavasti- itseäni ja huonoa itsetuntoani. Mulla on yksi kaveri joka sanoo asioita suoraan, se on sen tyyli. Mä oon itse ehkä hienovaraisempi ihmisiä kohtaan, enkä tottunut sellaiseen. En aina tykkää sen kommenteista (saattaa esim arvostella mun jotain toista kaveria josta olen puhunut, vaikkei tunne tätä). Joskus pidän kommentointia jopa vähän juntahtavana, ja ajattelen, että hei käyttäyyis sivistyneemmin... Todellisuudessa joku kommentti ärsyttää mua, koska se osuukin heikkoon kohtaan.

Hän saattaa itse olla minulle tosi töykeä, syytellä ja nimitellä ja sanoo sitten, että kyse on huumorista. Ajattelin, että otan nyt etäisyyttä, koska en jaksa olla vähän väliä syytetyn penkillä. Ongelmallista on se, että muista syistä tapaamme monta kertaa viikossa.



ap

osata olla hiljaa. Olen vain sellainen lörppö, vaikka ei saisi olla. Toisaalta tämä ystäväni haukkuu päivät pitkät muita selän takana, myös ystäviään, jotka on juuri tavannut. Hän luo myös konfliktitilanteita ympärilleen. Itse asiassa minä olen paljon hienotunteisempi kuin hän, mutta hän on herkkänahkaisempi. -ap

useasti selvittelemään välejänne? Minulla on, enkä jaksaisi tätä lapsellisuutta. Ystäväni loukkaantuu verisesti milloin mistäkin ja minä pyytelen vuolaasti anteeksi. Asetelma on uuvuttava. En onnistu loukkaamaan muita ystäviäni samalla tavalla, joten vika ei ole yksin minun. Ottaisitko etäisyyttä tällaiseen kaveriin?

Mä pitkään siedin sitä. Ei olla enää tekemisissä, yhteisiä tuttuja meillä on ja joskus kuulen mitä touhaa yms.

Mua ei kaduta yhtään että laitoin välit poikki lopullisesti. On samanlainen myös monelle muulle ollut ja lopputulos tulee valitettavasti olemaan se että lopulta hän on yksin jos ei muuta asennettaan.