Onko sinulla ystävää, jonka kanssa joudut

Käske se lukemaan tämä ketju ja miettimään onko todella ystävyytesi arvoinen. Sähän olet sille näköjään ihan kynnysmatto, johon se voi purkaa vihansa ja sä oot sylkykuppina! Lisäksi se haluaa sun potevan huonoa omaatuntoa siitä, et olet mukamas sen mielen pahoittanut. Lopeta heti tollanen ystävyys ja sano suorat sanat. Se puhuu susta samanlailla paskaa selän takana kuin muistakin, ei sun tarvi niille muille kavereille mitään tosta sanoa tai sitten kehoitat niitäkin lukemaan tän ketjun.!

Hän pyhittäisi elämänsä mustamaalaamiselleni.



ap

pyytelen anteeksi ja alan itkeä ja pyydän taas anteeksi. Olen superherkkä liikuttumaan.



ap

Se ystäväsi nauttii salaa itkuistasi ja siitä, että sulla on paha mieli ja että sillä on ote sun elämään. Ja jos sä meinaat että se alkaa sun mustamaalaamisen, niin varustaudu etukäteen. Tee jokin suunnitelma, tiedät varmasti MYÖS hänestä asioita, joita hän ei halua päivänvaloon. Voit sanoa tilanteessa tasaavasi tilit. Ja se ei haittaa, vaikka tässä tilanteessa itkisitkin ja olisit heikon oloinen. Pääasia että sanot sanasi ymmärrettävästi ja teet selväksi, että kenenkään ei ole mahdollista olla "ystäväsi" ystävä noilla lähtökohdilla.

on tosi luotettava ja avulias. Hänellä vain on nämä ikävät oikkunsa. Joskus hän tuntuu ylpeilevän sillä, että hän on kärkäs sanomaan, pitää sitä uskaltamisena.



ap

Olisin saattanut myöhemmin harmitella vähän, mutta tuskin olisin edes ap:lle sanonut mitään.



Kerran itelle kävi vähän vastaavaa. Olin juhlissa ja hyvä ystävä pyysi saada lainata hiuslakkaani koska omansa oli loppunut. Mulla sattui silloin olemaan jotain lakkaa mikä kaverini mielestä haisi pahalle, ja koko illan hän sitten kulki huutelemassa että "hyi vitsi ku mulla on tätä "maijan" hiuslakkaa, haisee ihan hieltä!"



Se oli minusta tyhmää. Siis ok jos haisee pahalta mielestään, ok jos sanoo sen mulle tai ehkä kerran sit jollekin muullekin, mutta pitääkö sitä koko aika huudella. Tai jos sit pitää huudella, niin sanoisi että "haisee pahalta tämä lakka", eikä että maijan hiuslakka haisee ihan hieltä.



No, mutta en minä tuostakaan hänelle sitten sanonut, kun ystävä nyt on vähän semmoinen hömppä joskus ettei tajua mitä sanoo. Ei se niin vakavaa.

Tai sille toiselle vastaajalle, että miten huomautit hilseestä?



En mäkään tykkäisi, jos vaikka mennään baariin ja olen värjännyt hiukseni (jota en kyllä itse ikinä kotona tee:) ja sitten yritän hinkata väriä pois ja ei kun ekaksi joku tulee ja kovaan ääneen huomattelee naureskellen, että hei sullahan on hiusväriä päänahassa.



Samoin se hilsejuttu. Minkä sille voi, jos sitä tulee? Hän varmaan on tietoinen siitä, miksi siitä sitten täytyy vielä huomautella?



Huulipunan tai roskan hampaiden välissä ymmärrän, mutta noita kahta en välttämättä.

Mulle tuli mieleen susta ap, että sä olet vähän sellanen möläyttelijä, joka möläyttelee usein mm. sellasista asioista, joille ei siinä tilanteessa enää voi mitään. Eli ehkä vika onkin sinussa?

... enkä voi kuvitella, että kukaan ystävistäni suuttuisi moisesta. Päinvastoin sanoisivat kiitos ja lähtisivät katsomaan vessanpeilistä. Mä en jaksaisi tuollaista. Kahden hyvän äitiystävän kanssa olen pistänyt välit poikki, vaikka harmittikin. Toisella on asperger ja harmistuin siihen, että hänellä oli käytöstavat ja sosiaalinen äly ihan hakusessa. Toinen oli ilkeä lapselleen ja todella hyökkäävä usein, joten sillekin sanoin, että kiitti riitti kun hän sai raivokohtauksen kaupungilla mulle. Ihan syystä kyllä, mutta joku raja hyökkäyksilläkin...



Totta se vaan on, että jos jonkun oven sulkee, moni aukeaa. Nyt mulla on paljon parempia ystäviä.

mutta minä en yleensä möläyttele, vaikka muuten kova höpöttäjä voinkin joskus olla. Nyt vain kävi näin. Mutta tottakai oli minun vikani, koska minähän se jotakin sanoin. Yritin heti vaihtaa puheenaihetta, mutta kaveri jatkoi siitä itse.



ap