Lue keskustelun säännöt.
Mulla on niin paha olo ja järkytys niin suuri, etten voi sanoin kuvailla :(((
29.07.2008 |
Olin jokin aikaa sitten lapseni kanssa leikkipuistossa ja yhtäkkiä huomasin, ettei lasta näy missään. Etsin ainakin 20 ihmisen kanssa lastani n. tunnin ajan.
Vähän ajan päästä tuli eräs joku ihana ihminen joka oli löytänyt lapseni n. kilometrin päästä. En pystynyt muuta kuin itkemään ja halaamaan tätä hienoa ihmistä, joka minua ja lastani auttoi.. On vieläkin niiiin paha mieli :(.
Ps. en kaipaa mitään kommentteja "miksi et katsonut lapsesi perään tarkemmin" tms.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äläkä syyttele itteäs, helposti tuudittautuu siihen, että kyl se muksu siel muiden mukana menee, mutta useinki ne voi saada hassuja päähänpistoja lähtee pienelle tutkimusretkelle..... Nyt muistat tämän vähä paremmin, eikä mitää pahaa onneksi käynyt.
Kaikki on hyvin, lapsella oli enkelit mukana :)
Lapsi oli lähtenyt juoksemaan ja etsimään minua, kun ei ollut nähnyt minua parin metrin päähän. Olin ilmeisesti niin piilossa, ettei lapsi nähnyt..
sinulla on sentään paha mieli ja kamala olo. Minä löysin muutama vuosi sitten alle 2-vuotiaan tytön hortoilemassa vilkkaasti liikennöidyllä tiellä. Lapsi ei osannut kertoa yhtään, missä koti oli tms.... Lopulta päädyimme puolen kilometrin päähän, jossa tuli nainen vastaan. Sanoi, että lapsi oli niillä hoidossa... Ei edes kiitellyt, että toimme lapsen perille, eikä reagoinut mitenkään, kun kerroimme missä asti ja minkälaisessa paikassa oli hortoillut... Silloin tulin siihen tulokseen, että taitaa sitten olla näissä isoissa perheissä tavallista arkea, kun ei tuon kummemmin tarvinut reagoida...
Olen useastikin jo palauttanut vanhemmille "karanneita" lapsia. Koska olen itsekin äiti, ja toivoisin että jos itselleni, tai siis lapselleni, kävis näin, joku poimisi hänet talteen.
Mutta palauttaessa lapset, vanhemmat ovat olleet kummallisen väliinpitämättömiä tai sättinyt lasta. Ja lapsi on ihan selvästi tunnistanut vanhempansa, eli ei siitä ollut kyse että lapsi ei olisi ollut näiden vanhempien lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen useastikin jo palauttanut vanhemmille "karanneita" lapsia. Koska olen itsekin äiti, ja toivoisin että jos itselleni, tai siis lapselleni, kävis näin, joku poimisi hänet talteen.
Mutta palauttaessa lapset, vanhemmat ovat olleet kummallisen väliinpitämättömiä tai sättinyt lasta. Ja lapsi on ihan selvästi tunnistanut vanhempansa, eli ei siitä ollut kyse että lapsi ei olisi ollut näiden vanhempien lapsi.
Ihan niinkuin niillä ei olisi mitään huolta lapsesta... Itse olen paniikissa, kun 6-vuotiaani katoaa hetkeksi silmistä kaupassa... Ja tuossa minun aikaisemmin kertomassa tapauksessa ei ollut edes oma lapsi kyseessä vaan hoitolainen. Liekköhän koskaan lapsen vanhemmat saaneet tietää, missä lapsensa hortoillut...
miten lapsi oli päässyt livahtamaan?