Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan pitää kulisseja yllä?
14.10.2022 |
Puolisoni on alkoholisti. Yrittänyt toipua, olla juomatta, käynyt katkoilla ja päihdehoitajilla koko yhdessä olomme ajan. Olen tärkeysjärjestyksessä viimeinen hänen elämässään, panostaa mieluummin vaikka puolituttujensa auttamiseen, kuin meidän parisuhteeseen. Lupailee kaikkea, mutta mitään ei pidä kun alkoholi menee kaiken edelle. Ja minä idioottina jaksan vieläkin aina uskoa, odottaa esimerkiksi seuraavan päivän suunniteltuja ohjelmia innolla, kertoa ystäville, mitä olemme suunnitelleet tekevämme... Kaikki kunnes puoliso tulee taas kotiin viinapullon kanssa. Sydämeni särkyy uudestaan joka helvetin kerta, kun idioottina uskon mitä toinen lupailee. Oon pitänyt kulisseja yllä hyvästä parisuhteesta, hyvästä taloustilanteesta ja hyvästä puolisosta tähän asti ja tuntuu että se käy päivä päivältä vaikeammaksi. En vaan jumalauta jaksa enää, oon itse panostanut kaikkeen ja tuntuu ettei toista kiinnosta muu kun se alkoholi. Eikä varmaan kiinnostakaan, siitä sai taas tänään varmistuksen.
En tiedä mitä haen tällä kirjoituksella, tiedän jo mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä mutta ai luoja kun rakastan tuota ihmistä kaikesta huolimatta. Haluaisin uskoa, että asiat vois vielä korjaantua, että puoliso jonkun ihmeen kautta vaikka raitistuiskin. Todennäköisyys siihen vaan pienenee päivä päivältä.
Kommentit (14)
Jätä mies. Teillä ei ole lapsia? Sinulla on varaa elää ilman miestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin.
Ap
Mm, tämä en kyllä ollut minä kommentoimassa. Mut sinällään ei kaukana todellisuudesta. Mt-ongelmia ollut itsellä aiemmin, burniskin ollut ja lapsuustraumaa. Lääkitystä ei kyllä tällä hetkellä käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Jätä mies. Teillä ei ole lapsia? Sinulla on varaa elää ilman miestä?
Lapsia ei ole, luojan kiitos. Juuri se taloudellinen tilanne mietityttää, kun nykyään rahat loppuu reilusti ennen seuraavaa tilipäivää. En ole kuitenkaan täysin varma, mikä tilanne olisi ilman miestä, en usko, että kulutus olisi niin korkeaa ilman häntä ja saisin säästettyä kuluissa aika tehokkaasti. Jotenkin se eron askeleen ottaminen vaan pelottaa niin uskomattoman paljon, että olen sitä jo pitkään lykännyt.
Mieti vakavissasi, ketä varten pidät niitä kulisseja yllä.
Kulissit on p*rseestä! Kaada ne niin että rytisee.
Kyllä kulisseja voi pitää vaikka koko ikänsä. Tunnen kasikymppisen pariskunnan, joista toinen on juonut ikänsä ja puoliso hoivannut ja patistellut katkolle, kaadellut viinoja viemäriin ja itkenyt. Yhtä helvettiä koko elämä, mutta niinkin voi näköjään elää. Valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätä mies. Teillä ei ole lapsia? Sinulla on varaa elää ilman miestä?
Mistä päättelit, että ap:n puoliso on mies?
Vierailija kirjoitti:
Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin.
Ap
Tykkäät näköjään tunkea tätä sitaattia moneen ketjuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kulissien ylläpitäminen loppuu automaattisesti, kun lakkaat itse ylläpitämästä tuota sairasta kuviota ja alat elää omaa elämääsi.
Tsemppiä ja voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholismi on mitä syvemmässä mielessä itsekkyyttä. Niin että olet ihan oikeassa siinä ettei mies välitä sinusta.
Lakkaa mahdollistamasta miehesi juomista, pitämästä yllä sitä kulissia.
- samassa veneessä ollut.
Tuollaiselle ihmiselle tärkeintä on se alkoholi.
Niin se ikävä kyllä on. Mieti, haluatko, että loppuelämäsi on tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juominen tuskin loppuu, vaikka ap ei pitäisikään kulisseja yllä. Tosi alkoholisti jatkaa vaikka yksin. Mutta ap voisi pelastaa itsensä.
Mieti ap, mikä sinussa itsessäsi saa jatkamaan tuollaisessa kuviossa.
Itse olin omassa lapsuudenkodissani tottunut hoitamaan mt-ongelmaista vanhempaani ja laittamaan omat tarpeeni syrjään. Jotenkin hakeuduin suhteeseen, missä kuvio oli hyvin samanlainen. Mt-ongelmia ja lisäksi alkoholismia (jota ei lapsuudenkodissani ollut).
Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin.
Ap