Lue keskustelun säännöt.
Onko psykologien puheet aina tällaisia? Ei aiempaa kokemusta
13.10.2022 |
Ohjauduin kunnalliselle psykologille ahdistusoireiden takia. Psykologi kysyi ensimmäisellä käynnillä ovatko lapseni ihan täysipäisiä, johon vastasin että kyllä ovat. Muutenkin hänen puheensa olivat jotenkin outoja. Ihan kuin minä, joka haluan ongelmaani apua olisin tarinan pahis ja puolisoni, joka ei ole kysyisen psykologon potilas, olisi tarinan hyvis. Todella outo asetelma. Mutta siis kysymys tuosta lasten täysipäisyydestä, onko ihan asianmukainen kysymys?
Kommentit (44)
Kuntapuolella tapaa vaikka mitä hiippareita. En menisi toista kertaa. Ties mitä puppua sinusta kirjaa papereihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuntapuolella tapaa vaikka mitä hiippareita. En menisi toista kertaa. Ties mitä puppua sinusta kirjaa papereihin.
En aiokaan mennä, mutta täällä ei ilmeisesti ole kuin tuo yksi psykologi. Erikoinen asetelma, että hän lähtökohtaisesti oli puolison (joka ei siis paikalla ollut) puolella !! ja teilasi kaikki puheeni.
Kerran kävin psykologilla ja huomasin miten järjissäni olen verrattuna ko henkilöön. Parannuin laakista.
No oikeasti. Ei psykologit kysy ovatko lapsesi täysipäisiä.
Miksi ihmiset on niin kateellisia juuri psykologeille. Aina.
Mulle on ollut paljon apua käynneistä ja asiallisia on olleet sekä psykologit että hoitajat.
Vierailija kirjoitti:
Kerran kävin psykologilla ja huomasin miten järjissäni olen verrattuna ko henkilöön. Parannuin laakista.
Jospa tämä on säästöbudjetin psykologisointia. Otetaan tarkoituksella joku idiootti psykologiksi ja kun potilaat huomaavat miten outo tyyppi hän on, niin ajattelevat ettei maksa vaivaa tulla toistamiseen, koska "apu" on tämäntasoista. Ja kas, taas saadaan kirjata yksi hoitosuhde päättyneeksi ja taas on yksi potilas hoidettu terveeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No oikeasti. Ei psykologit kysy ovatko lapsesi täysipäisiä.
Miksi ihmiset on niin kateellisia juuri psykologeille. Aina.
Mulle on ollut paljon apua käynneistä ja asiallisia on olleet sekä psykologit että hoitajat.
Kateuskortti on kiva kun ei muita valtteja enää ole. Mutta tosiaan, minulla ei ole mitään syytä olla kateellinen ja hän todentotta sanoi asian kuten aloituksessa kerroin. Jos sinulla on hyvä hoitosuhde, niin tarkoittaako se mielestäsi ettei kenelläkään muulla voi olla huono. Onko sinun noin yleisesti ottaenkin vaikea hahmottaa, että on muitakin tapoja elää kuin omasi.
Vierailija kirjoitti:
No oikeasti. Ei psykologit kysy ovatko lapsesi täysipäisiä.
Miksi ihmiset on niin kateellisia juuri psykologeille. Aina.
Mulle on ollut paljon apua käynneistä ja asiallisia on olleet sekä psykologit että hoitajat.
Ai tarkoitat että hän on valetsykolooki. No miten potilas sen voi varmistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuntapuolella tapaa vaikka mitä hiippareita. En menisi toista kertaa. Ties mitä puppua sinusta kirjaa papereihin.
En aiokaan mennä, mutta täällä ei ilmeisesti ole kuin tuo yksi psykologi. Erikoinen asetelma, että hän lähtökohtaisesti oli puolison (joka ei siis paikalla ollut) puolella !! ja teilasi kaikki puheeni.
Kuulostaa persoonallisuushäiriöisen provosointi yritykseltä. Mikään luottamuksellinen asiakassuhde ei voi rakentua sille että asiakkaan kokemuksia mitätöidään ja vähätellään saatika aletaan ottaa kenenkään vieraan puolia joka ei ole edes paikalla.
Ei ole asianmukainen eikä asiallisesti muotoiltu kysymys. Ikävä kyllä monet psykologit ovat kauniisti sanottuna erikoisia tyyppejä. Häilyviä ja lapsekkaita ulosanniltaan, varsinkin naispsykologeilla on tapana puhjeta naureskelemaan mitä omituisimmissa kohdissa. Hihittelyn aiheeksi kelpaa mm. se, jos asiakas kertoo hakevansa työpaikkaa jostain muualta kuin senhetkiseltä asuinseudultaan. Toiset taas töksäyttelevät vähän mitä sylki suuhun tuo ja ovat hanakoita vetämään asiakkaasta omia johtopäätöksiään hyvin arkisten pikkujuttujen perusteella. Osa on taas puhtaasti leipiintynyttä porukkaa eivätkä enää jaksa asiakkaita ja heidän ongelmiaan. Moni on ihmissuhdeasioissa konservatiivinen ja on sitä mieltä, että heteroseksuaalinen parisuhde ja lapset ovat kaikille sopivia lääkkeitä mielenterveyden pulmiin. Hyviäkin psykologeja varmasti on mutta tuntuu, että heitä ei välttämättä juuri löydy asiakastyön puolelta vaan ovat ehkä ennemmin tutkimuspuolella hommissa. Asiakastyöhön vaikuttavat hakeutuvan ne psykologit, joiden paikka olisi ns. pöydän toisella puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oikeasti. Ei psykologit kysy ovatko lapsesi täysipäisiä.
Miksi ihmiset on niin kateellisia juuri psykologeille. Aina.
Mulle on ollut paljon apua käynneistä ja asiallisia on olleet sekä psykologit että hoitajat.Kateuskortti on kiva kun ei muita valtteja enää ole. Mutta tosiaan, minulla ei ole mitään syytä olla kateellinen ja hän todentotta sanoi asian kuten aloituksessa kerroin. Jos sinulla on hyvä hoitosuhde, niin tarkoittaako se mielestäsi ettei kenelläkään muulla voi olla huono. Onko sinun noin yleisesti ottaenkin vaikea hahmottaa, että on muitakin tapoja elää kuin omasi.
No tee toki ilmoitus asiattomasta käytöksestä sinne hoitotaholle. Eihän sun pakko oo psykologilla käydä, onhan siellä muitakin esim. hoitajia töissä.
Oliko varmasti psykologi? Ettei psykiatrinen sairaanhoitaja? Monilla menee nämä iloisesti sekaisin. Ei siis muuten, mutta koulutuksessa ja sen pituudessa on hieman eroa. Toki ihmisiä ovat kaikki eikä koulutuskaan autuaaksi tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oikeasti. Ei psykologit kysy ovatko lapsesi täysipäisiä.
Miksi ihmiset on niin kateellisia juuri psykologeille. Aina.
Mulle on ollut paljon apua käynneistä ja asiallisia on olleet sekä psykologit että hoitajat.Ai tarkoitat että hän on valetsykolooki. No miten potilas sen voi varmistaa?
Itse asiassa tuon voi kyllä tarkistaa netistä, julkiterhikki sivulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oikeasti. Ei psykologit kysy ovatko lapsesi täysipäisiä.
Miksi ihmiset on niin kateellisia juuri psykologeille. Aina.
Mulle on ollut paljon apua käynneistä ja asiallisia on olleet sekä psykologit että hoitajat.Kateuskortti on kiva kun ei muita valtteja enää ole. Mutta tosiaan, minulla ei ole mitään syytä olla kateellinen ja hän todentotta sanoi asian kuten aloituksessa kerroin. Jos sinulla on hyvä hoitosuhde, niin tarkoittaako se mielestäsi ettei kenelläkään muulla voi olla huono. Onko sinun noin yleisesti ottaenkin vaikea hahmottaa, että on muitakin tapoja elää kuin omasi.
Tällä palstalla on usein aloituksia psykologeista. Mikä niissä ylipäänsä niin kiehtoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole asianmukainen eikä asiallisesti muotoiltu kysymys. Ikävä kyllä monet psykologit ovat kauniisti sanottuna erikoisia tyyppejä. Häilyviä ja lapsekkaita ulosanniltaan, varsinkin naispsykologeilla on tapana puhjeta naureskelemaan mitä omituisimmissa kohdissa. Hihittelyn aiheeksi kelpaa mm. se, jos asiakas kertoo hakevansa työpaikkaa jostain muualta kuin senhetkiseltä asuinseudultaan. Toiset taas töksäyttelevät vähän mitä sylki suuhun tuo ja ovat hanakoita vetämään asiakkaasta omia johtopäätöksiään hyvin arkisten pikkujuttujen perusteella. Osa on taas puhtaasti leipiintynyttä porukkaa eivätkä enää jaksa asiakkaita ja heidän ongelmiaan. Moni on ihmissuhdeasioissa konservatiivinen ja on sitä mieltä, että heteroseksuaalinen parisuhde ja lapset ovat kaikille sopivia lääkkeitä mielenterveyden pulmiin. Hyviäkin psykologeja varmasti on mutta tuntuu, että heitä ei välttämättä juuri löydy asiakastyön puolelta vaan ovat ehkä ennemmin tutkimuspuolella hommissa. Asiakastyöhön vaikuttavat hakeutuvan ne psykologit, joiden paikka olisi ns. pöydän toisella puolella.
Vau, eikös psykologeja oo tosi vähän ja sulla on noin hurjasti kokemusta/tietoa niistä. Itse olen halunnut psykologin juttusille 2vuotta (kyllä niin kauan), mutta kun ne on niin harvinaisia niin en ole päässyt, vielä.
Vaikea arvioida, kun emme olleet itse kuulemassa keskustelun sävyä.
Tuollainen voi olla jonkun puheenparressa sellainen kepeä, hieman vitsikäs heitto, että onko lasten kanssa ongelmia, vai ovatko ihan täyspäisiä. Todennäköisesti loukkaamistarkoitusta ei ollut, hänellä vain oli sinun mielestäsi liian tuttavallinen sävy. Loukkaantuisitko, jos ystäväsi käyttäisi tuota sanaa? Tai jos joku kuvailisi omia lapsiaan täyspäisiksi, ymmärtäisit sen olevan vitsaileva heitto. Ihmiset ovat erilaisia. Sinulle tuossa tilanteessa se sävy tuntui väärältä.
Toinen seikka koskien puolisosi puolustelua: ehkä hän yritti saada käsitystä tilanteestasi esittämällä haastavia kysymyksiä. Voisiko olla, että puolisosi ei ajattelekaan niin? Oletko saattanut tulkita häntä väärin? Ehkä hän pyrkikin tähän eikä tuohon? Terapeutin tehtävä ei ole olla sinua vastaan, mutta terapeutti ei välttämättä peesaa jokaista ajatusmalliasi ja tulkintaasi. Jotkut terapeutit pyrkivät haastamaan potilaan ajattelua kärkevämmin kuin toiset. Terapian yksi tärkeä tarkoitus onkin saada ihminen tarkastelemaan ajatteluaan ja toimintaansa eri vinkkelistä kuin mihin on tottunut.
Ymmärrän kyllä, että etenkin ekalla tapaamisella liian haastava tai liian tuttavallinen tyyli voi olla jollekin asiakkaalle liikaa. Mutta saattoi olla ihan tällaisesta kyse. Itse olen kohdannut monia eri tyylejä työntekijöillä ja itse asiassa sellaiset haastavampia kysymyksiä esittäneet ovat saaneet minut eniten pohtimaan omaa ajatteluani ja toimintatapojani, vaikka tunnereaktioni oli aluksi torjuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuntapuolella tapaa vaikka mitä hiippareita. En menisi toista kertaa. Ties mitä puppua sinusta kirjaa papereihin.
En aiokaan mennä, mutta täällä ei ilmeisesti ole kuin tuo yksi psykologi. Erikoinen asetelma, että hän lähtökohtaisesti oli puolison (joka ei siis paikalla ollut) puolella !! ja teilasi kaikki puheeni.
Kuulostaa persoonallisuushäiriöisen provosointi yritykseltä. Mikään luottamuksellinen asiakassuhde ei voi rakentua sille että asiakkaan kokemuksia mitätöidään ja vähätellään saatika aletaan ottaa kenenkään vieraan puolia joka ei ole edes paikalla.
Eikös ole väitetty, että psykologiaa hakeutuu opiskelemaan heitäkin, ketkä haluavat hoitaa lähinnä itseään. Aloituksen psykologi ilmeisesti kuuluu heihin plus että vaikuttaa kyllä itse oikeasti olevan hoidon tarpeessa.
Kuulostaa erikoiselta, mutta ihan mahdolliselta. Omakohtaisia kokemuksia on mm. yhdestä psyk. sairaanhoitajasta, jolle olin kertonut pitkästi omalle kohdalle sattuneista raskaista asioista. Tämä ns. ammattilainen viittasi siihen myöhemmin sanoilla "nuo sun tarinoinnit." Olin kertonut kaiken 100% niin kuin asiat oli menneet eikä hän ollut uskonut nähtävästi sanaakaan. Aloin itkeä enkä mennyt enää takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oikeasti. Ei psykologit kysy ovatko lapsesi täysipäisiä.
Miksi ihmiset on niin kateellisia juuri psykologeille. Aina.
Mulle on ollut paljon apua käynneistä ja asiallisia on olleet sekä psykologit että hoitajat.Kateuskortti on kiva kun ei muita valtteja enää ole. Mutta tosiaan, minulla ei ole mitään syytä olla kateellinen ja hän todentotta sanoi asian kuten aloituksessa kerroin. Jos sinulla on hyvä hoitosuhde, niin tarkoittaako se mielestäsi ettei kenelläkään muulla voi olla huono. Onko sinun noin yleisesti ottaenkin vaikea hahmottaa, että on muitakin tapoja elää kuin omasi.
Tällä palstalla on usein aloituksia psykologeista. Mikä niissä ylipäänsä niin kiehtoo?
Ei yhtään mikään. Sinulla ehkä on joku fiksaatio siihen.
Vierailija kirjoitti:
Oliko varmasti psykologi? Ettei psykiatrinen sairaanhoitaja? Monilla menee nämä iloisesti sekaisin. Ei siis muuten, mutta koulutuksessa ja sen pituudessa on hieman eroa. Toki ihmisiä ovat kaikki eikä koulutuskaan autuaaksi tee.
Ainakin valviran mukaan on psykologi.
Psykologeissakin on monenlaista tyyppiä. Ainakin hänen kysymyksensä oli muotoiltu oudosti.