Lue keskustelun säännöt.
Näin Klaus Härön elokuvan Rakkaani Merikapteeni, liikutuin suunnattomasti
13.10.2022 |
Sain tilaisuuden kokea Klaus Härön uusimman elokuvan Rakkaani Merikapteeni isolla valkokankaalla, ja iloitsen siitä, että sain mennä. Missä muut elokuvantekijät luottavat paljon erikoistehosteisiin ja taisteluihin, tässä kaikki oli pienieleistä ja herkkää. Työn jälki oli hienoa , siistiä, kuten olen aina todennut Härön elokuvista, mutta tässä se oli vieläkin enemmän loppuun ajateltua, niin ettei kohtauksissa ollut mitään ylimääräistä. Se kaikki, ilmeet, valaistus, koskettava musiikki, toi katsojan ikäänkuin lähelle henkilöhahmoja ja heidän tunteita! Mestarin työssä ilmenee jälleen pitkän kokemuksen tulos. Toki elokuvassa lisäominaisuutena oli vieras kieli, mutta juoni ei ollut niin monimutkainen, etteikö sitä olisi voinut seurata suomenkielisen tekstityksen avulla, se eräällä lailla puhutteli yleisesti ihmisenä olemisen keskeisiä asioita, kaikille tuttuja teemoja. Kokonaisuus oli kaiken tasapainoinen, tarinan loppuessa liikutuin, mikä on osoitus siitä että elokuva ei tarvitse väkivaltaa ja tappamista, kun sitä on muutenkin niin paljon maailmassa! Jälleen kerran, hyvä, Klaus!
Kommentit (9)
Ei ekana tulisi mieleen katsoa. Todentuntuisia montaaseja. Juonet ei aina niin draamaattisia kuin mitä Postia Pappi Jaakobille, mut joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei se nyt niin hyvä ollut mutta maisemat olivat upeat ja näyttelijät hyvät.
Menen katsomaan sieniretkellä mieluummin. Siinä on näyttelijät sentään huippuluokkaa!
Vierailija kirjoitti:
Kokonaisuus oli kaiken tasapainoinen, tarinan loppuessa liikutuin, mikä on osoitus siitä että elokuva ei tarvitse väkivaltaa ja tappamista, kun sitä on muutenkin niin paljon maailmassa!
Seksi puuttui. Seksiä ja tappamista, huokaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tykännyt päähahmosta enkä juonesta. Yhtäkkiä vain ihastui siihen taloudenhoitajan, ja minulla tuli inho siitä miten oli kohdellut vaimoaan ja tytärtään. Kohteli tytärtä edelleen huonosti ja vastaili murahtelemalla. Sitten istui ruokapöydässä ja naureskeli ja juhli muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En tykännyt päähahmosta enkä juonesta. Yhtäkkiä vain ihastui siihen taloudenhoitajan, ja minulla tuli inho siitä miten oli kohdellut vaimoaan ja tytärtään. Kohteli tytärtä edelleen huonosti ja vastaili murahtelemalla. Sitten istui ruokapöydässä ja naureskeli ja juhli muiden kanssa.
Ei se nyt tytärkään toisaalta ollut mikään lottovoitto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykännyt päähahmosta enkä juonesta. Yhtäkkiä vain ihastui siihen taloudenhoitajan, ja minulla tuli inho siitä miten oli kohdellut vaimoaan ja tytärtään. Kohteli tytärtä edelleen huonosti ja vastaili murahtelemalla. Sitten istui ruokapöydässä ja naureskeli ja juhli muiden kanssa.
Ei se nyt tytärkään toisaalta ollut mikään lottovoitto!
Tytärhän oli katkera, kun isä oli ollut aina merillä ja tytär huolehti masentuneesta äidistään, joka teki itsemurhan sitten. Isä ei välittänyt, vaikka vaimo oli kuollut ja jäi etäiseksi.
Niin, no Klaus Härön elokuville ominainen pieni henkilögalleria usein tarkoittaa, että ehdimme lähemmin tutustua elokuvan päähenkilöihin, joskus ulkopuolisena tarkkailijana Gracen hahmossa; tässä erityisesti hyvää oli rytmitys, vaikkei ihan yltänyt top 3:een Klaus Härö -elokuvaan.