Olenko paha ihminen, kun en halua velvollisuudentunteesta vierailla isovanhempien luona?
Äitini syyllistää mua, koska en lähde hänen mukaansa virailuille.
Mummoja on kaksi elossa, kumpikaan ei tiedä nykyisestä tai menneestä enää mitään. En ole ollut erityisen läheinen ikinä kummankaan kanssa ja suoraan sanottuna mua ahdistaa heidän seurassaan etenkin nykysisin. Asunnoissa haisee pissa ja kuolema, mummot ei tiedä kuka edes olen enää. Molemmat ovat omissa kodeissaan ja heillä käy hoitajat ja siivoojat.
Äiti sanoo, että myöhemmin kaduttaa, mutta esim ukkini kuolema jälkeen tätä katumusta ei ole ainakaan vielä kolmessa vuodessa tullut, vaikka ukki rakas olikin.
Mua inhottaa, koska äidillekin selvästi vierailut ovat enemmän velvollisuudesta kun pyytettömästä vierailuhalusta.
Kommentit (6)
Kaiken tapaamisen täytyy perustua omaan haluun tavata. Ei ole pakko tavata ketään, ketä ei halua.
Minua ja sisaruksiani painostettiin tapaamaan isoäitiäni, koska kuulemma hän on niin yksinäinen. Asui muutamien kilometrien päässä ja useat sukulaiset kävivät paljon. Oli hänellä omiakin menoja vielä virkeänä seitsenkymppisenä. Oma vanhempani taisi kipata huoltaan ja syyllisyyttään isoäitini "yksinäisyydestä" meihin lapsiin, tätä vierailuille patistamista siis tapahtui ihan siitä asti kun jaksan muistaa .
Isoäitini huomautteli painostani, voivotteli sinkkuuttani ja elämänvalintojani niin en siellä halunnut käydä.
Kävin aikuisena muun perheen mukana jouluisin tai merkkipäivinä. En enempää, eikä kaduta, nyt kun häntä ei enää ole.
Kävin sen verran, mikä minusta tuntui hyvältä ja riittävältä. Suhteen luominen lapsenlapseen olisi ollut hänen vastuullaan.
Siskoni kävi usein silkasta velvollisuudentunteesta ja siksi, ettei hänellä sitten myöhemmin olisi huono omatunto. Tarkoitus tavallaan on hyvä, mutta tuossa on itsekkäät tarkoitusperät.
Pitkä selostus tuli tästä, mutta ihan teet kuten parhaaksi näet!
Olet
ja
kylmä
halveksittava
pask...
Mummoille pitää palkata paremmat siivoojat tai siivoukset useimmin, jos heillä jatkuvasti pissa haisee.
Oletko koskaan ajatellut, että äitiäsi saattaa ahdistaa nuo vierailut ihan yhtä paljon kuin sinua? Toinen mummoistahan on hänen oma äitinsä! Ehkä hän haluaa sinut mukaan henkiseksi tueksi, ettei vierailu tunnu niin kamalalta. Hän saattaa suuttumuksellaan peittää oman pahan olonsa, ei ehkä osaa pukea sanoiksi omia todellisia tunteitaan. Vierailut eivät varmasti kestä tuntikausia, eikä tällainen tilanne jatku ikuisuutta, ei ne mummot enää kauaa siellä heilu. Itse tiedät kuitenkin tilanteesi parhaiten ja teet kuten parhaaksi katsot. Muista, että elämä tuo p***koja tilanteita ja ikäviä velvollisuuksia jatkossakin.
Kuinka usein äitisi käy / haluaisi sinun käyvän heidän luonaan?