Lue keskustelun säännöt.
Monikieliset kodit, miten toimitte?
12.10.2022 |
Hei! Äidinkieleni on suomi, mutta puhun ja käytän sujuvasti myös ruotsia ja englantia. Mieheni on ruotsinkielinen ja osaa sujuvasti englantia, suomea opettelee mutta osaa vain alkeet. Olemme tottuneet käyttämään englantia keskenämme, mutta hänen perheensä/ystäviemme kanssa puhumme tietenkin vain ruotsia, sillä asumme Ruotsissa. Nyt odotamme esikoistamme, ja minua mietityttää tämä kieliasia kovasti.
Mielestäni on järkevää ja oikein lasta kohtaan, että meistä kumpikin käyttää lapsen kanssa puhuessaan omaa äidinkieltään, tunnekieltään. Haluaisin myös kovasti tukea lapsen suomenkielisyyttä, jotta hän pystyisi sujuvasti puhumaan myös minun perheeni ja suomalaisten ystävieni kanssa sekä tuntisi yhteyttä Suomeen. Koska ympäristömme on kuitenkin lähes täysin ruotsinkielinen, olen huolissani siitä, ettei kielestä tule varsinaista käyttökieltä.
Miten te olette toimineet? Käytättekö paljon suomenkielisiä medioita (kirjoja, musiikkia, lastensarjoja ja -leffoja), yritättekö löytää muita suomenkielisiä lähialueilta? Entä sitten, kun olemme muiden seurassa - tulisiko minun pyrkiä AINA puhumaan suomea lapsen kanssa seurasta huolimatta, vai hämmentääkö se lasta, jos puhun hänelle tällöin ruotsia, jotta muutkin ymmärtävät? Entä sitten mieheni, joka luonnollisestikin on erittäin läsnä arjessa, muttei vielä ymmärrä suomea juurikaan. Jos istumme yhdessä vaikkapa ruokapöydässä, tulisiko minun puhua lapselle suomea ja miehelle englantia tai ruotsia? Olisiko minun ja mieheni ylipäätään paras käyttää edelleen englantia keskenämme, jottei ruotsi olisi yhtä suuri "valtakieli" kotona? Mitenköhän olisi paras toimia... Mitä te muut ajattelette ja miten tuette lastenne kaksikielisyyttä? Onko ympäristön kieli jäänyt selvästi vahvemmaksi, vai onko kakkoskielestä tullut yhtä vahva? Näissä asioissahan ei ole sinänsä oikeaa ja väärää, vaan jokainen perhe toimii omalla tavallaan. Mietityttää vain, sillä en tunne muita yhtä monikielisiä perheitä. Kiitollinen kaikista kommenteista ja ajatuksista! :)
Kommentit (21)
Sinun pitää nimenomaan puhua AINA lapselle suomea, jos haluat, että hän oppii kunnolla suomen kielen. Myös silloin, kun muut ovat kuuntelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ole tämän alan asiantuntija, mutta kokenut opettaja kuitenkin. Minusta parasta olisi, että puhutte molemmat äidinkieltänne lapselle, ja yhteisenä kielenä olisi ruotsi tai suomi kummin haluatte. En sotkisi englantia tähän. Ei haittaa, jos ruotsista muodostuu vahvempi. Ihmisellä täytyy olla jokin vahva ajattelun kieli.
Kiitos vastauksista! Itseäni lähinnä ehkä häiritsee ajatus siitä, että mieheni eli lapsen isä ei ymmärtäisi juttujamme paikalla ollessaan. En haluaisi hänen olevan mitenkään ulkopuolinen, mutta toisaalta kaksikielisyys on meidän molempien mielestä tärkeä ja priorisoitava asia. Ehkä mieskin sitten innostuu opettelemaan vielä enemmän ja oppii kieltä lapsen mukana :)
Kumpikin puhuu äidinkieltään. Jompikumpi niistä on se perheen yhteinen kieli. Tämä on se virallinen hyvä ohjeistus.
Jos perheen yhteinen kieli on englanti, lapsesta tulee kolmikielinen. Näin ainakin kaverini perheessä. Tärkeintä on systemaattisuus, eli sinä puhut lapselle aina suomea, mies ruotsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos perheen yhteinen kieli on englanti, lapsesta tulee kolmikielinen. Näin ainakin kaverini perheessä. Tärkeintä on systemaattisuus, eli sinä puhut lapselle aina suomea, mies ruotsia.
Tulee puolikielinen.
Meillä minä puhun lapselle suomea, isä portugalia, meidän yhteinen kieli on englanti ja asutaan Ruotsissa ja lapsi on ruotsinkielisessä päiväkodissa. Moni saattaa ajatella että haastavaa on mutta meillä on mennyt ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hur kommer det sig att det som till synes friska debattörer anser vara rätt och bra, inte tar skruv på spalten? Då folk skriver på engelska, tyska och franska, vilka är språken som man har sett utöver finska och svenska, blir svaren noll eller sakliga. Då folk skriver på finska, kritiseras mångens rotvälska (av god orsak). Då man skriver på svenska, kritiseras det valda språket i varannan kedja, tillsynes helt utan orsak. Kan någon förklara detta aviga beteende?
Pitää puhua omaa äidinkieltään ja aina ettei tartu ääntämis- ja/tai kielioppivirheitä opitusta kielestä. Mannerheimillä taisi olla yksi kieli per viikonpäivä, mutta en suosittele tätä koska pitäisi myös voida vaihtaa ajatuksia ja pystyä syvällisempään keskusteluun kuin tulla ymmärretyksi miten kuten. Ja isovanhemmilla sama juttu, äidinkielessä pysytään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä puhun lapselle suomea, isä portugalia, meidän yhteinen kieli on englanti ja asutaan Ruotsissa ja lapsi on ruotsinkielisessä päiväkodissa. Moni saattaa ajatella että haastavaa on mutta meillä on mennyt ihan hyvin.
Yläkoulussa sitten ilmenee ettei mikään kieli ole sillä tasolla sttä kykenisi opiskelemaan abstrakteja käsitteitä
Vierailija kirjoitti:
Hur kommer det sig att det som till synes friska debattörer anser vara rätt och bra, inte tar skruv på spalten? Då folk skriver på engelska, tyska och franska, vilka är språken som man har sett utöver finska och svenska, blir svaren noll eller sakliga. Då folk skriver på finska, kritiseras mångens rotvälska (av god orsak). Då man skriver på svenska, kritiseras det valda språket i varannan kedja, tillsynes helt utan orsak. Kan någon förklara detta aviga beteende?
Jag vet faktiskt inte, kanske de tror du vill briljera, men som sagt, jag kan inte säga
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä suomalais-saksalainen perhe.
Puhun aina suomea lapsille, ja vaikka he vaihtaisivat joskus kielen saksaan (osaan sitäkin lähes natiivitasolla mikä on helpottanut asiaa paljon) vastaan heille silti suomeksi ja lempeästi muistutan, että äitin kanssa voi puhua suomea. Sitten he jatkavat taas suomeksi kuin mitään ei olisi ollutkaan. Lisäksi yleensä toistan lapsen saksaksi sanoman sanan/lauseen/kysymyksen suomeksi ennen kuin vastaan itse asiaan, tällä haluan varmistaa että lapsi ymmärtää / osaa sanoa saman asian myös suomeksi. (Tämä pätee etenkin ikävuosiin 1-4 jolloin uusia sanoja ja lauseita tulee paljon molemmilla kielillä, tällöin on hyvä kerrata vanhaa sanastoa mahdollisimman paljon).
Minäkin olen ns. "yksin" vastuussa lasten Suomen kielen oppimisesta (kaikki sukulaiset asuvat Suomessa), mutta silti lapset ovat oppineet kielen täysin normaalisti. Tukena on käytetty nimenomaan suomenkielisiä lastenohjelmia ja kirjoja. Lisäksi olemme viettäneet kesäisin pidempiä aikoja Suomessa, mahdollisuuksien mukaan. Näinä aikoina lapset ovat käyneet kunnon kielikylvyn ja oppineet valtavasti lisää.
Minunkaan mieheni ei ymmärrä suomea (yksittäisiä sanoja lukuunottamatta), ja se ei ole haitannut arkeamme. Jos keskustelu on sellainen, että mieheni olisi hyvä ymmärtää se, puhumme tietenkin saksaa. Jos keskustelen ainoastaan lasten kanssa tai leikin heidän kanssaan ilman mieheni aktiivista läsnäoloa niin puhun poikkeuksetta suomea.
Puhun lapsille ylipäätään paljon, selitän ja kuvailen asioiden merkityksiä, käytän mahdollisuuksien mukaan paljon synonyymejä jotta lapset oppivat mahdollisimman rikasta kieltä. Tässä on nimenomaan tärkeää tuo pitkäjänteisyys. On tärkeää, että lapsi tietää sinun puhuvan suomea ja isän puhuvan ruotsia. Kotikielenä käytätte lisäksi sitä mikä on teille perheenä luontevin.
Hyvin kaikki menee, suomi on sinun tunnekielesi ja lapsesi oppii sen varmasti, kunhan olet itse aktiivinen. Tsemppiä ja onnea tulevaan!
Puhu lapselle aina suomea. Muuten tuosta tulee lipsuttua eikä lapsi opi suomea kunnolla.
Äitini äidinkieli on ranska ja harmittaa, että meistä lapsista ei tehty ranskankielisiä. Olisi ollut niin helppoa opettaa. Nyt ollaan sitten hiki hatussa opiskeltu ranskaa koulussa. Toki ranskaa ollaan kuultu koko elämän ajan ja jotain opittu myös kotoa, varsinkin ääntämistä ja arkista keskustelua, mutta äidinkieli ranska ei minulle ole. Se harmittaa, koska siihen ei olisi paljon vaadittu että olisi. Suomessa ranskantunneilla tosin muut ovat kommentoineet, että kuulostan ranskalaiselta ja syntyperäinen opettajakin tuumasi ääntämisen perusteella, että olen varmasti oppinut kielen hyvin nuorena. Täytyy olla siis kiitollinen edes tästä, että olen oppinut kotona ääntämisen sekä toki muitakin perusjuttuja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos jälleen vastauksista, erityisesti teille, jotka jaksatte avata perhekuvioitanne vähän tarkemmin! :) Luulenpa, ettei puolikielisyys tai abstraktien ilmiöiden ymmärtämättömyys itsessään tule olemaan kovinkaan suuri ongelma perheessämme - olemme hyvin verbaalisia ja keskustelemme PALJON, lisäksi itse rakastan lukemista ja kannustan mielelläni lastamme/lapsiamme lukemaan säännöllisesti. Olen pohtinutkin tulevaa elämäämme lähinnä käytännön kysymysten pohjalta. Olisi helpompaa, jos meistä vanhemmista kumpikin ymmärtäisi toistensa äidinkieltä edes alkeistasolla, mutta valitettavasti perusteellinen suomen opettelu aikuisiällä vaatisi enemmän resursseja kuin meillä tällä hetkellä on ollut siihen laittaa. Uskoisin kuitenkin mieheni oppivan pikkuhiljaa, varsinkin, koska hän itse suhtautuu siihen myönteisesti. Minun puoleni isovanhemmat (ja rehellisyyden nimissä muukaan perhe) eivät juuri muuta osaakaan kuin suomea, joten sitä kautta saa kyllä kielikylpyä :D
Ihmettelen kyllä, että esim. Teemu Selänteen lapset eivät osaa suomea juuri ollenkaan, vaikka ovat täysin suomalaisia. Tuntevatkohan edes olevansa suomalaisia? Mielestäni kielellä on iso vaikutus identiteettiin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä, että esim. Teemu Selänteen lapset eivät osaa suomea juuri ollenkaan, vaikka ovat täysin suomalaisia. Tuntevatkohan edes olevansa suomalaisia? Mielestäni kielellä on iso vaikutus identiteettiin.
Sama Nico Rosbergilla, ei miellä itseään suomalaiseksi. No hyvä että se henkinen kotimaa jostakin on löytynyt
Lapsenlapsella on 3 kielinen koti, äidinkieli suomi, isän espanja ja vanhempien yhteinen englanti, nyt toki isä puhuu erittäin hyvää suomeakin.
Kumpikin vanhemmista puhuu lapselle omaa kieltään mutta ipana alkoi puhumaan myös englantia 2v lähtien. Hämmentävän hyvin ikäisekseen, nyt 4v
Se huono englanti kolmantena ns. kotikielenä sopii lapsille, joilla ei ole mitään kielellisiä oppimisen haasteita. Tätä ei voi kuitenkaan tietää etukäteen. Riskinä on, että yksikään kieli ei ole tarpeeksi vahva opiskeluun.
Vierailija kirjoitti:
Se huono englanti kolmantena ns. kotikielenä sopii lapsille, joilla ei ole mitään kielellisiä oppimisen haasteita. Tätä ei voi kuitenkaan tietää etukäteen. Riskinä on, että yksikään kieli ei ole tarpeeksi vahva opiskeluun.
Ei se sovi kellekään. Paitsi toki laiskoille vanhemmille.
Meillä on suomalais-amerikkalainen koti. Asumme Suomessa. Minä puhun lapselle aina suomea, mies englantia. Päiväkodin lapsi kävi englanniksi. Lapsi on nyt täysin kaksikielinen.