Monikieliset kodit, miten toimitte?

Hei! Äidinkieleni on suomi, mutta puhun ja käytän sujuvasti myös ruotsia ja englantia. Mieheni on ruotsinkielinen ja osaa sujuvasti englantia, suomea opettelee mutta osaa vain alkeet. Olemme tottuneet käyttämään englantia keskenämme, mutta hänen perheensä/ystäviemme kanssa puhumme tietenkin vain ruotsia, sillä asumme Ruotsissa. Nyt odotamme esikoistamme, ja minua mietityttää tämä kieliasia kovasti.

Mielestäni on järkevää ja oikein lasta kohtaan, että meistä kumpikin käyttää lapsen kanssa puhuessaan omaa äidinkieltään, tunnekieltään. Haluaisin myös kovasti tukea lapsen suomenkielisyyttä, jotta hän pystyisi sujuvasti puhumaan myös minun perheeni ja suomalaisten ystävieni kanssa sekä tuntisi yhteyttä Suomeen. Koska ympäristömme on kuitenkin lähes täysin ruotsinkielinen, olen huolissani siitä, ettei kielestä tule varsinaista käyttökieltä.

Miten te olette toimineet? Käytättekö paljon suomenkielisiä medioita (kirjoja, musiikkia, lastensarjoja ja -leffoja), yritättekö löytää muita suomenkielisiä lähialueilta? Entä sitten, kun olemme muiden seurassa - tulisiko minun pyrkiä AINA puhumaan suomea lapsen kanssa seurasta huolimatta, vai hämmentääkö se lasta, jos puhun hänelle tällöin ruotsia, jotta muutkin ymmärtävät? Entä sitten mieheni, joka luonnollisestikin on erittäin läsnä arjessa, muttei vielä ymmärrä suomea juurikaan. Jos istumme yhdessä vaikkapa ruokapöydässä, tulisiko minun puhua lapselle suomea ja miehelle englantia tai ruotsia? Olisiko minun ja mieheni ylipäätään paras käyttää edelleen englantia keskenämme, jottei ruotsi olisi yhtä suuri "valtakieli" kotona? Mitenköhän olisi paras toimia... Mitä te muut ajattelette ja miten tuette lastenne kaksikielisyyttä? Onko ympäristön kieli jäänyt selvästi vahvemmaksi, vai onko kakkoskielestä tullut yhtä vahva? Näissä asioissahan ei ole sinänsä oikeaa ja väärää, vaan jokainen perhe toimii omalla tavallaan. Mietityttää vain, sillä en tunne muita yhtä monikielisiä perheitä. Kiitollinen kaikista kommenteista ja ajatuksista! :)