Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä muilla nepsylasten vanhemmilla huonoja kokemuksia lastensuojelun mukana olosta?
06.10.2022 |
Meillä on. Tilanne on uusi ja raskas minullekin, enkä tiedä miten neuropsyykkisesti oireilevan kanssa toimitaan. Lapsi on vasta jonossa erikoissairaanhoitoon. Meillä oireilu on pakkotoimintoja, jumittumista asioihin ja tapahtumiin, kiinnostus joihinkin detalji asioihin joita pyörittää viikkotolkulla, esim. WTC-tornien rakennustekniikka, joustamattomuus, äänen voimakkuuden, ääntelemisen ja tunteiden säätely.. paljon oireita. Näistä johtuen lapsi ei mene kouluun, koska ei vain pysty. Joskus raahasin väkisin, ja olin naarmuilla ja mustelmilla.
Lastensuojelu pitää lasta vain hankalana luonteena jota pitää kasvattaa ja jolle pitää vain olla jämäkkä. Minua syyllistetään siitä että lapsi on sellainen kuin on. Lastensuojeluilmoitusta pukkaa milloin mistäkin asiasta. Lasusta on tullut lisästressi ja postilaatikosta tippuvat lasuilmoitukset vievät mielialani pohjamutiin. Viimeisimpänä tippui postilaatikkoon sossun tekemä lasu siitä että vaikutan väsyneeltä ja huoli on herännyt psyykkisestä voinnistani. Ei tämä mikään salaisuus ole että olen väsynyt ja hämmentynyt lapsen/nuoren tilanteesta.
Huoli painaa ja jonossa kestää. Mitään taikatemppuja minulla ei tähän ole. Olen yhtä ymmälläni kuin muutkin. Minulla on kaksi ns. normaalia lasta, toinen jo aikuinenkin ja hyvin pärjäävä.
Mikä siinä on niin vaikeaa joillekin olla myötäelävä ja toivoa/voimia valava? Itse työskentelen hoitoalalla enkä koskaan pyri syyllistämällä ja lyttäämällä tekemään ihmisen olosta huonompaa kuin se jo on. Jos minulla ei ole jossain asiassa osaamista, kokemusta tai näkemystä, niin olen puoskaroimatta.
Kommentit (46)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me askarrellaan lasten kanssa sinulle mitali ja laitetaan postiin.
Vierailija kirjoitti:
Koulussa on nepsyjenkin käytävä, vaikka mikä olisi. Ei siitä vapautusta saa keharitkaan. Vanhemman tehtävä on järjestää asia niin, että lapsen koulu etenee. Ihan aiheesta lasut.
Okei. Miten nämä lasut auttaa ja miten ratkaisisit asian? Vaikuttaa että sinulla on vankka kokemus ja osaamista taustalla. Ap
Taas yksi vanhempi kuvittelee omistavansa lapsen kuten kotieläin omistetaan. Nämä vanhemmat ovat hurmoksellisen vakuuttuneita, että he ja vain he tietävät, mikä heidän lapselleen on hyväksi.
Miten sinä sitä psyykettäsi hoidat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa on nepsyjenkin käytävä, vaikka mikä olisi. Ei siitä vapautusta saa keharitkaan. Vanhemman tehtävä on järjestää asia niin, että lapsen koulu etenee. Ihan aiheesta lasut.
Okei. Miten nämä lasut auttaa ja miten ratkaisisit asian? Vaikuttaa että sinulla on vankka kokemus ja osaamista taustalla. Ap
Sulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko pidät sen nepsysi kotona ja katsot, että sen toimintakyky riittää siihen, että koulu sujuu, syö terveellisesti, pukeutuu säänmukaisesti jne. Tai sitten annat sen nepsysi johonkin nepsylaitokseen, jossa sen perään katsoo uudet ihmiset, jotka tulee joka 8's tunti pirteinä työvuoroon.
Onko sinulla muuta vaihtoehtoa kuin elää tämä elämän tilanne läpi? Asia kerralla ja hoidat myös itseäsi? Missä isä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa on nepsyjenkin käytävä, vaikka mikä olisi. Ei siitä vapautusta saa keharitkaan. Vanhemman tehtävä on järjestää asia niin, että lapsen koulu etenee. Ihan aiheesta lasut.
Okei. Miten nämä lasut auttaa ja miten ratkaisisit asian? Vaikuttaa että sinulla on vankka kokemus ja osaamista taustalla. Ap
Sulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko pidät sen nepsysi kotona ja katsot, että sen toimintakyky riittää siihen, että koulu sujuu, syö terveellisesti, pukeutuu säänmukaisesti jne. Tai sitten annat sen nepsysi johonkin nepsylaitokseen, jossa sen perään katsoo uudet ihmiset, jotka tulee joka 8's tunti pirteinä työvuoroon.
Ei niitä noin vain anneta jonnekin. Eikä oteta. Kuulostaa taas asiantuntijalta.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla muuta vaihtoehtoa kuin elää tämä elämän tilanne läpi? Asia kerralla ja hoidat myös itseäsi? Missä isä?
Ei ole isää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan vaikkei ole kokemusta. lasu on siitä pelottava että siellä on ihminen jolla on valta ottaa lapsi pois. sitten vielä jotain pelottavia kirjeitä, huh. Jos lastasi rakastat niin varmasti väsyttää, toivotan tsemppiä.
Kai viime kädessä kyse on siitä että onko itsellä resursseja huolehtia lapsen kasvatuksesta? Harmi jos lasu tekee jotain vääriä oletuksia lapsesta tai vanhemmasta sen suhteen. Lapset ovat niin erilaisia!!!!! Mutta jos yhtälö menisi siihen, että lapsi ei selviydy omista arkisista asioistaan ja vanhempienkin kanssa menee painiksi, niin mitä sitten voi tehdä? Toivon että saisitte tukea tilanteeseen eikä syyttämistä.
Outoja kommentteja tällä. Jos koulu kuormittaa lasta niin paljon että hän ei sinne suostu, täytyisi hänelle tehdä koulusta oma suunnitelma mikä saisi koulun käynnin siedettäväksi.
Vaikka äiti saisikin lapsen jonkin aikaa pakotettua kouluun niin ongelmat tulevat varmasti jatkumaan jos juurisyihin ei kunnolla puututa ja lapsi ei saa koulussa tarvitsemaansa tukea. Hänelle täytyisi tehdä yksilöity suunnitelma, pienluokka missä on rauhallista ja aina turvallinen ohjaaja/opettaja lähellä. Myös psykologilla olisi hyvä käydä, itse varaisin heti ensimmäiseksi sinne ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoja kommentteja tällä. Jos koulu kuormittaa lasta niin paljon että hän ei sinne suostu, täytyisi hänelle tehdä koulusta oma suunnitelma mikä saisi koulun käynnin siedettäväksi.
Vaikka äiti saisikin lapsen jonkin aikaa pakotettua kouluun niin ongelmat tulevat varmasti jatkumaan jos juurisyihin ei kunnolla puututa ja lapsi ei saa koulussa tarvitsemaansa tukea. Hänelle täytyisi tehdä yksilöity suunnitelma, pienluokka missä on rauhallista ja aina turvallinen ohjaaja/opettaja lähellä. Myös psykologilla olisi hyvä käydä, itse varaisin heti ensimmäiseksi sinne ajan.
Kyllähän koulu räätälöi ja yrittää taipua vaikka millaisille mutkille, mutta eihän se auta, jos vanhemmat eivät saa lasta lähtemään kouluun. Jokaiselle lumihiutaleellekaan ei ole mahdollista räätälöidä loputtomiin erityisratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja kommentteja tällä. Jos koulu kuormittaa lasta niin paljon että hän ei sinne suostu, täytyisi hänelle tehdä koulusta oma suunnitelma mikä saisi koulun käynnin siedettäväksi.
Vaikka äiti saisikin lapsen jonkin aikaa pakotettua kouluun niin ongelmat tulevat varmasti jatkumaan jos juurisyihin ei kunnolla puututa ja lapsi ei saa koulussa tarvitsemaansa tukea. Hänelle täytyisi tehdä yksilöity suunnitelma, pienluokka missä on rauhallista ja aina turvallinen ohjaaja/opettaja lähellä. Myös psykologilla olisi hyvä käydä, itse varaisin heti ensimmäiseksi sinne ajan.
Kyllähän koulu räätälöi ja yrittää taipua vaikka millaisille mutkille, mutta eihän se auta, jos vanhemmat eivät saa lasta lähtemään kouluun. Jokaiselle lumihiutaleellekaan ei ole mahdollista räätälöidä loputtomiin erityisratkaisuja.
Itselläni on ollut ahdistuneisuushäiriö ja siinä ei äidin pakottamiset auta jos lapsi on päättänyt että ei pysty lähtemään, ei suostu nousemaan sängystä tai pukemaan. Lapsen olo voi olla niin ahdistunut ja lamaantunut että hän pistää kaikilla voimillaan vastaan. Voimalla kouluun repiminen ei ole ratkaisu varsinkaan pitkällä aikavälillä, vaan lapsen olo pitäisi saada siedettäväksi niin että hän pystyy lähtemään kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja kommentteja tällä. Jos koulu kuormittaa lasta niin paljon että hän ei sinne suostu, täytyisi hänelle tehdä koulusta oma suunnitelma mikä saisi koulun käynnin siedettäväksi.
Vaikka äiti saisikin lapsen jonkin aikaa pakotettua kouluun niin ongelmat tulevat varmasti jatkumaan jos juurisyihin ei kunnolla puututa ja lapsi ei saa koulussa tarvitsemaansa tukea. Hänelle täytyisi tehdä yksilöity suunnitelma, pienluokka missä on rauhallista ja aina turvallinen ohjaaja/opettaja lähellä. Myös psykologilla olisi hyvä käydä, itse varaisin heti ensimmäiseksi sinne ajan.
Kyllähän koulu räätälöi ja yrittää taipua vaikka millaisille mutkille, mutta eihän se auta, jos vanhemmat eivät saa lasta lähtemään kouluun. Jokaiselle lumihiutaleellekaan ei ole mahdollista räätälöidä loputtomiin erityisratkaisuja.
Itselläni on ollut ahdistuneisuushäiriö ja siinä ei äidin pakottamiset auta jos lapsi on päättänyt että ei pysty lähtemään, ei suostu nousemaan sängystä tai pukemaan. Lapsen olo voi olla niin ahdistunut ja lamaantunut että hän pistää kaikilla voimillaan vastaan. Voimalla kouluun repiminen ei ole ratkaisu varsinkaan pitkällä aikavälillä, vaan lapsen olo pitäisi saada siedettäväksi niin että hän pystyy lähtemään kouluun.
Ja sekö auttaa, että sitten ei mennä kouluun lainkaan ja syrjäytyminen yhteiskunnasta on 100% saletti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja kommentteja tällä. Jos koulu kuormittaa lasta niin paljon että hän ei sinne suostu, täytyisi hänelle tehdä koulusta oma suunnitelma mikä saisi koulun käynnin siedettäväksi.
Vaikka äiti saisikin lapsen jonkin aikaa pakotettua kouluun niin ongelmat tulevat varmasti jatkumaan jos juurisyihin ei kunnolla puututa ja lapsi ei saa koulussa tarvitsemaansa tukea. Hänelle täytyisi tehdä yksilöity suunnitelma, pienluokka missä on rauhallista ja aina turvallinen ohjaaja/opettaja lähellä. Myös psykologilla olisi hyvä käydä, itse varaisin heti ensimmäiseksi sinne ajan.
Kyllähän koulu räätälöi ja yrittää taipua vaikka millaisille mutkille, mutta eihän se auta, jos vanhemmat eivät saa lasta lähtemään kouluun. Jokaiselle lumihiutaleellekaan ei ole mahdollista räätälöidä loputtomiin erityisratkaisuja.
Itselläni on ollut ahdistuneisuushäiriö ja siinä ei äidin pakottamiset auta jos lapsi on päättänyt että ei pysty lähtemään, ei suostu nousemaan sängystä tai pukemaan. Lapsen olo voi olla niin ahdistunut ja lamaantunut että hän pistää kaikilla voimillaan vastaan. Voimalla kouluun repiminen ei ole ratkaisu varsinkaan pitkällä aikavälillä, vaan lapsen olo pitäisi saada siedettäväksi niin että hän pystyy lähtemään kouluun.
Ja sekö auttaa, että sitten ei mennä kouluun lainkaan ja syrjäytyminen yhteiskunnasta on 100% saletti?
Ei vaan käydään koululla, lääkärissä ja psykologilla sekä tutkitaan miksi lapsi ei halua lähteä, ja keksitään siihen ratkaisuja. Tuollaiset ongelmat yleensä pysyy jos niitä ei selvitetä kunnolla, siksi pitää miettiä kunnon ratkaisuja. Sängystä repiminen ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja kommentteja tällä. Jos koulu kuormittaa lasta niin paljon että hän ei sinne suostu, täytyisi hänelle tehdä koulusta oma suunnitelma mikä saisi koulun käynnin siedettäväksi.
Vaikka äiti saisikin lapsen jonkin aikaa pakotettua kouluun niin ongelmat tulevat varmasti jatkumaan jos juurisyihin ei kunnolla puututa ja lapsi ei saa koulussa tarvitsemaansa tukea. Hänelle täytyisi tehdä yksilöity suunnitelma, pienluokka missä on rauhallista ja aina turvallinen ohjaaja/opettaja lähellä. Myös psykologilla olisi hyvä käydä, itse varaisin heti ensimmäiseksi sinne ajan.
Kyllähän koulu räätälöi ja yrittää taipua vaikka millaisille mutkille, mutta eihän se auta, jos vanhemmat eivät saa lasta lähtemään kouluun. Jokaiselle lumihiutaleellekaan ei ole mahdollista räätälöidä loputtomiin erityisratkaisuja.
Itselläni on ollut ahdistuneisuushäiriö ja siinä ei äidin pakottamiset auta jos lapsi on päättänyt että ei pysty lähtemään, ei suostu nousemaan sängystä tai pukemaan. Lapsen olo voi olla niin ahdistunut ja lamaantunut että hän pistää kaikilla voimillaan vastaan. Voimalla kouluun repiminen ei ole ratkaisu varsinkaan pitkällä aikavälillä, vaan lapsen olo pitäisi saada siedettäväksi niin että hän pystyy lähtemään kouluun.
Ja sekö auttaa, että sitten ei mennä kouluun lainkaan ja syrjäytyminen yhteiskunnasta on 100% saletti?
Tietenkin vanhemmat toivoo että lapsi on normaali ja käy koulua. En usko että kovin moni toivoisi toisin. Kysymys on: Miten sen tekee? Sitä paitsi, voi todellakin olla että kaikista ei ole tuottaviksi yhteiskunnan jäseniksi. Ei edes pakolla. Mitä ajattelit tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja kommentteja tällä. Jos koulu kuormittaa lasta niin paljon että hän ei sinne suostu, täytyisi hänelle tehdä koulusta oma suunnitelma mikä saisi koulun käynnin siedettäväksi.
Vaikka äiti saisikin lapsen jonkin aikaa pakotettua kouluun niin ongelmat tulevat varmasti jatkumaan jos juurisyihin ei kunnolla puututa ja lapsi ei saa koulussa tarvitsemaansa tukea. Hänelle täytyisi tehdä yksilöity suunnitelma, pienluokka missä on rauhallista ja aina turvallinen ohjaaja/opettaja lähellä. Myös psykologilla olisi hyvä käydä, itse varaisin heti ensimmäiseksi sinne ajan.
Kyllähän koulu räätälöi ja yrittää taipua vaikka millaisille mutkille, mutta eihän se auta, jos vanhemmat eivät saa lasta lähtemään kouluun. Jokaiselle lumihiutaleellekaan ei ole mahdollista räätälöidä loputtomiin erityisratkaisuja.
Itselläni on ollut ahdistuneisuushäiriö ja siinä ei äidin pakottamiset auta jos lapsi on päättänyt että ei pysty lähtemään, ei suostu nousemaan sängystä tai pukemaan. Lapsen olo voi olla niin ahdistunut ja lamaantunut että hän pistää kaikilla voimillaan vastaan. Voimalla kouluun repiminen ei ole ratkaisu varsinkaan pitkällä aikavälillä, vaan lapsen olo pitäisi saada siedettäväksi niin että hän pystyy lähtemään kouluun.
Ja sekö auttaa, että sitten ei mennä kouluun lainkaan ja syrjäytyminen yhteiskunnasta on 100% saletti?
Ei vaan käydään koululla, lääkärissä ja psykologilla sekä tutkitaan miksi lapsi ei halua lähteä, ja keksitään siihen ratkaisuja. Tuollaiset ongelmat yleensä pysyy jos niitä ei selvitetä kunnolla, siksi pitää miettiä kunnon ratkaisuja. Sängystä repiminen ei auta.
Nepsyt nyt sattuvat jumittamaan helposti. Nepsyyttä ei myöskään voida mitenkään parantaa ja yleensä nepsy ei itse kykene edes kertomaan miksi jumittaa. Tuollaisissa tutkimuksissa menee helposti parikin vuotta, jos niihin edes pääsee, koska neuropsykiatria on täydellisen kaoottinen nykymaailmassa. Hoitoon ei pääse. Oletetaanko, että nepsy hakkaa pelikonetta kotonaan sen pari vuotta eikä käy koulua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja kommentteja tällä. Jos koulu kuormittaa lasta niin paljon että hän ei sinne suostu, täytyisi hänelle tehdä koulusta oma suunnitelma mikä saisi koulun käynnin siedettäväksi.
Vaikka äiti saisikin lapsen jonkin aikaa pakotettua kouluun niin ongelmat tulevat varmasti jatkumaan jos juurisyihin ei kunnolla puututa ja lapsi ei saa koulussa tarvitsemaansa tukea. Hänelle täytyisi tehdä yksilöity suunnitelma, pienluokka missä on rauhallista ja aina turvallinen ohjaaja/opettaja lähellä. Myös psykologilla olisi hyvä käydä, itse varaisin heti ensimmäiseksi sinne ajan.
Kyllähän koulu räätälöi ja yrittää taipua vaikka millaisille mutkille, mutta eihän se auta, jos vanhemmat eivät saa lasta lähtemään kouluun. Jokaiselle lumihiutaleellekaan ei ole mahdollista räätälöidä loputtomiin erityisratkaisuja.
Itselläni on ollut ahdistuneisuushäiriö ja siinä ei äidin pakottamiset auta jos lapsi on päättänyt että ei pysty lähtemään, ei suostu nousemaan sängystä tai pukemaan. Lapsen olo voi olla niin ahdistunut ja lamaantunut että hän pistää kaikilla voimillaan vastaan. Voimalla kouluun repiminen ei ole ratkaisu varsinkaan pitkällä aikavälillä, vaan lapsen olo pitäisi saada siedettäväksi niin että hän pystyy lähtemään kouluun.
Ja sekö auttaa, että sitten ei mennä kouluun lainkaan ja syrjäytyminen yhteiskunnasta on 100% saletti?
Ei vaan käydään koululla, lääkärissä ja psykologilla sekä tutkitaan miksi lapsi ei halua lähteä, ja keksitään siihen ratkaisuja. Tuollaiset ongelmat yleensä pysyy jos niitä ei selvitetä kunnolla, siksi pitää miettiä kunnon ratkaisuja. Sängystä repiminen ei auta.
Nepsyt nyt sattuvat jumittamaan helposti. Nepsyyttä ei myöskään voida mitenkään parantaa ja yleensä nepsy ei itse kykene edes kertomaan miksi jumittaa. Tuollaisissa tutkimuksissa menee helposti parikin vuotta, jos niihin edes pääsee, koska neuropsykiatria on täydellisen kaoottinen nykymaailmassa. Hoitoon ei pääse. Oletetaanko, että nepsy hakkaa pelikonetta kotonaan sen pari vuotta eikä käy koulua?
Tilanteen ollessa sellainen kun on, ja nepsyn hoito sellaista kuin on, vanhemmista riippumattomista syistä, niin mitä vaihtoehtoja? Kun pakko ja väkivalta ei auta, niin mikä ratkaisuksi?
Alue: Aihe vapaa
Koulussa on nepsyjenkin käytävä, vaikka mikä olisi. Ei siitä vapautusta saa keharitkaan. Vanhemman tehtävä on järjestää asia niin, että lapsen koulu etenee. Ihan aiheesta lasut.