Vieraannutetun bonuslapsen lähestyminen, miten toimisit?
Enpä keksinyt järkevää otsikkoa, mutta tässä tarinaa avatakseni tilannetta, johon kaipaan kokemuksia.
Usein puhutaan siitä, että vieraannutettu tai toisen biovanhemman mustamaalaamista kuuntelemaan joutunut lapsi isompana ymmärtäisi, ettei tilanne olekaan ok tai kuten on kerrottu ja annettu ymmärtää.
Olen bonusvanhempana tällaisessa tilanteessa mahdollisesti nyt ja mietin, miten toimia.
Olen ollut puolisoni lapsen kanssa hyvissä (olemme toisiamme kohtaan ystävällisiä), mutta etäisissä väleissä. Nuori (pian 18 v.) on nyt alkanut yhtäkkiä viestitellä minulle ja on kiinnostunut tekemisistäni. Aiemmin on selvästi vältellyt lähentymistä kanssani. Rehellistä keskustelua hänen kanssaan on aina ollut vaikea virittää, joten en tiedä, mistä nyt tuulee.
Minun asiani saattavat hänen kauttaan hyvinkin valua äidilleen, jossa ne muuntuvat muuksi kuin mitä oikeasti ovat. Sanomisiani muunnellaan ja täällä ollessaan on lähtenyt mielellään (nähdäkseni ja omien sanojensa mukaan) meidän tekemisiin, mutta äidille kerrottuna onkin (äidin kertoman mukaan) ollut kurjaa eikä haluaisi kanssani viettää aikaa, joten olen itsekin pitänyt etäisyyttä.
Vuosia kestetyn kuramäärän jälkeen koen myös vaikeita tunteita ja omaa sivurooliani tuntuu vaikealta nyt yhtäkkiä muuttaa. En haluaisi silti viestiä nuorelle, etten halua hänen seuraansa tai muutosta tilanteeseen, koska lopulta hän on ollut tilanteeseen syytön, vaikka onkin toisinaan lähtenyt mukaan arvosteluun ja jopa valheisiin.
Luottamuksen puute juurikin hankaloittaa tilannetta, joten iso osa minusta haluaisi antaa tilanteen olla ennallaan ilman uusia sontamyrskyjä, joita lapsen iästä huolimatta on aika varmasti luvassa, jos äitinsä saa tietää yhteydenpidostamme. Toisaalta haluaisin tulevaisuuden, jossa nuori kävisi mielellään itse ja mahdollisen oman perheensä kanssa meillä. Tässä ehkä olisi tilaisuuteni muuttaa suuntaa.
Onko kenelläkään oikeasti kokemusta siitä, että bonuslapsi/nuori haluaisikin vuosien päästä luoda suhdetta bonusvanhempaan, miten tilanne eteni?
Kommentit (45)
Voi voi, sitä saa mitä tilaa. Siitä nyt vaan tutustumaan... : )
Ja mikä isän rooli on tässä kuviossa? Ei halua puuttua?
Ihkuja nämä uusperhesotkut, poppornit esiin....
Et saa koskaan luotua toimivaa suhdetta häneen, jos kutsut häntä bonuslapseksi. Sulla on peiliin katsomisen paikka nyt.
Ystävällinen suhtautuminen kaikkiin kohtaamisiin ihmisiin, niin myös bonuslapsiin. Ei tarvitse mitään erikoista yrittää, on oma itsensä.
No se alkaa olla aikuinen, ehkä te voisitte ihan puhua asiasta kasvotusten, miten kumpikin on tilanteet kokenut. Samalla voit myös toivoa että sun henkilökohtaiset asiat eivät kantaudu lapsen kautta hänen äitinsä korviin.
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä isän rooli on tässä kuviossa? Ei halua puuttua?
Isä on yrittänyt kysellä, mitä haluaisi täällä tehdä, tekevät paljon asioita kahden, ja kannustanut kertomaan oman mielipiteensä rehellisesti, myös huonot asiat. Täällä ollessa kaikki on ollut hyvin, toisessa päässä kuulemma kerrotaan muuta. Lapsi on kiistänyt sanoneensa asioita, joita äiti kertoo. Totuus lienee jossain välimaastossa. En itsekään ole halunnut painostaa, koska oli hän minusta mitä mieltä tahansa, tilanne on varmasti ahdistava ja epäreilun tuntuinen.
Itse olen sanonut, että lapsella tulisi olla joku puolueeton ihminen, jolle jutella, mutta ilmeisesti ei ole. AP
Vierailija kirjoitti:
Et saa koskaan luotua toimivaa suhdetta häneen, jos kutsut häntä bonuslapseksi. Sulla on peiliin katsomisen paikka nyt.
Mikään termi ei oikein sovi tähän tilanteeseen. Ja olen tosiaankin potenut huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä, että olen aiheuttanut tällaisen tilanteen, vaikka jos ei olisi minua, voisi olla joku muu tässä samassa paikassa, ja lapsen tilanne ihan sama.
Pelkään kyllä omalla toiminnallani pahentavan tilannetta, jos teen jotain tai sittenkään en. AP
Bonusmutsi voisi suksia kuuseen, nyt on jo liian myöhäistä paikata huonoja välejä. Sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
No se alkaa olla aikuinen, ehkä te voisitte ihan puhua asiasta kasvotusten, miten kumpikin on tilanteet kokenut. Samalla voit myös toivoa että sun henkilökohtaiset asiat eivät kantaudu lapsen kautta hänen äitinsä korviin.
Ei minulla taida salattavaa olla, mutta juurikin se totuuden kääntely loukkaa ja se, että asiani juorutaan ihmiselle, joka haluaa käyttää niitä minua vastaan. Pettymys olisi taas suuri, jos luottamus petettäisiin ja se voisi pahentaa vain tilannetta. AP
Vierailija kirjoitti:
Bonusmutsi voisi suksia kuuseen, nyt on jo liian myöhäistä paikata huonoja välejä. Sitä saa mitä tilaa.
Bioäiti ilmeisesti tilasi mielenterveysongelmia lapselleen.
Onkohan bonuslapsi useinkaan osuva sana? Näitä juttuja lukiessa tulee mieleen, että ehkä sanktiolapsi tai sakkolapsi olisi osuvampi. Samoin sanktio- tai sakkovanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Bonusmutsi voisi suksia kuuseen, nyt on jo liian myöhäistä paikata huonoja välejä. Sitä saa mitä tilaa.
Siis se lapsihan tuota Aapeeta on lähestynyt eikä toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bonusmutsi voisi suksia kuuseen, nyt on jo liian myöhäistä paikata huonoja välejä. Sitä saa mitä tilaa.
Siis se lapsihan tuota Aapeeta on lähestynyt eikä toisin päin.
Jos bonusmutsia uskoo.
Bonuslapsi? Vaihda hänet veneeseen.
Vierailija kirjoitti:
No se alkaa olla aikuinen, ehkä te voisitte ihan puhua asiasta kasvotusten, miten kumpikin on tilanteet kokenut. Samalla voit myös toivoa että sun henkilökohtaiset asiat eivät kantaudu lapsen kautta hänen äitinsä korviin.
No höpö höpö keskustella. Keskusteleeko oikea vanhempi oman lapsensa kanssa kun murrosikä laimenee että miten nyt tästä eteenpäin kun oot ollut oikea pikku paskapää?!
No ei, vaan aikuisena toteaa itsekseen että jee, ohi on, ja jatkaa siitä sitten.
Miksi välität mitä se äiti sanoo?
Se lapsi, kohta jo aikuinen, tietää totuuden teidän väleistä. Mitä ihmettä se äiti kääntää sua vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä isän rooli on tässä kuviossa? Ei halua puuttua?
Isä on yrittänyt kysellä, mitä haluaisi täällä tehdä, tekevät paljon asioita kahden, ja kannustanut kertomaan oman mielipiteensä rehellisesti, myös huonot asiat. Täällä ollessa kaikki on ollut hyvin, toisessa päässä kuulemma kerrotaan muuta. Lapsi on kiistänyt sanoneensa asioita, joita äiti kertoo. Totuus lienee jossain välimaastossa. En itsekään ole halunnut painostaa, koska oli hän minusta mitä mieltä tahansa, tilanne on varmasti ahdistava ja epäreilun tuntuinen.
Itse olen sanonut, että lapsella tulisi olla joku puolueeton ihminen, jolle jutella, mutta ilmeisesti ei ole. AP
No katsos kun se lapsi on kahden tulen välissä. Haluaa olla äidille mieliksi ja haluaa olla teidän kanssa myös. Mietipä hetki omalle kohdalle miltä tuntuu kun elämä on revitty kahtia, haluat olla lojaali vanhemmillesi ja sotkussa on mukana ihminen joka ei oikeasti sinusta tykkää eikä hyväksy. Se on lapselle mahdoton paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et saa koskaan luotua toimivaa suhdetta häneen, jos kutsut häntä bonuslapseksi. Sulla on peiliin katsomisen paikka nyt.
Mikään termi ei oikein sovi tähän tilanteeseen. Ja olen tosiaankin potenut huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä, että olen aiheuttanut tällaisen tilanteen, vaikka jos ei olisi minua, voisi olla joku muu tässä samassa paikassa, ja lapsen tilanne ihan sama.
Pelkään kyllä omalla toiminnallani pahentavan tilannetta, jos teen jotain tai sittenkään en. AP
Olet aiheuttanut tämän tilanteen? Suomeksi sanottuna olet siis rikkonut lapsen vanhempien parisuhteen?
Höpöhöpö